Aikatauluttomuudesta nauttiminen on alkanut selkeästi korostumaan elämässäni. Tuntuu, että kokoajan on kiire ja täytyy ehtiä tekemään sitä ja tätä, että ehtii taas jonnekin. Kiireeseen kyllästyy.
Olen tietoisesti järjestänyt edes yhden päivän viikossa, jolloin aikatauluja ei juurikaan ole, korkeintaan treenit, mutta nekään ei ole kellotettu. Aikatauluton päivä tuntuu parhaalta juuri, kun herää; ei ole kiire mihinkään, voin käyttää aikani vapaasti ja tehdä asioita oman rytmin mukaan.
Kisakausi tuo mukanaan aikataulut, jotka kiristyvät kohti kisoja. Luppoaikaa ei enää loppuvaiheessa juurikaan ole ja sohvalla makaamisellekin on palauttava tarkoituksensa. Ja kisojen kynnyksellä, kaikella tekemisellä on merkitys eli tehdään pelkästään asioita, jotka merkitsevät kisoissa jotakin. Se on ihanaa silloin, mutta välittömästi kisojen jälkeen muutan tietoisesti kaiken. Aikansa kutakin:))
Treenit
Henki tuolla on myös jotenkin äijämäisempi, tykkään!! Se on jännä juttu, miten nopeasti tuolle uudelle salille kotiutui, aivan kuin olisin ollut siellä aina. Yksi selkeä ero edelliseen saliin on se, että tällä salilla myös miehet tekee jalkoja! Joo, uskokaa tai älkää, ei niin ole joka salilla. Ja nää ukot tekee jalkoja veren maku suussa, eipä voi kuin ihailla ja ottaa opiksi.
Nyt kun kirjoitan, minulla on meneillään kevyt viikko, joten sain otettu muutamia kuvia saliltakin. Niitä tulee otettua harvoin, koska kun menen salille, menen treenaamaan;)
Hackia olen kaivannut aina jalkatreeneihin mukaan. Edeltävällä salilla sitä ei ollut ja aina kun vierailin muilla saleilla, otin sen käyttöön. Nyt olen päässyt tekemään sillä kunnolla hommia. Alkuun vähän aikaa meni ennen kun löysin oikean tekniikan, alaselkä meinasi ensi alkuun irrota taustasta ja sen pitäminen paikoillaan vaati pikkuisen aikaa ja hermoja. Painot erilaisiin sarjoihin oli myös etsittävä ja sen jälkeen olenkin päässyt puskemaan hommia.
Sarjat olen tehnyt siinä todella loppuun saakka eli kiitos kuuluu taas Jyrkille avustamisesta, tsemppaamisesta ja turvaamisesta. Olen pyrkinyt tekemään hack-kyykyt niin loppuun, että jään alas ja teen "kuolemaa", jalat ei pidä ollenkaan ja syke on maksimissaan. Vasta sitten, kun kaikki sarjat on tehty näin, olen tyytyväinen. Tai no, tyytyväisyys kestää pienen hetken, silmäräpäyksen ja alan jo seuraavalla sekunnilla miettimään voisinko kuitenkin vetää setin kovempaa seuraavalla kerralla ja millä keinoin.
Mä epäilen aina näissä jalkatreeneissä päätäni eli teenkö oikeesti niin kovaa kuin jaksan...tätä on vaikeaa selittää, mutta en oikein ole ikinä tyytyväinen itseeni, pelkään, että henkinen kanttini on heikko tai etten oikeesti vaan uskalla tai pysty vetämään treenejä vieläkin kovempaa... Tätä mä vatkaan aina. Kai se kuuluu lajiin
Pidän kuitenkin sitä hyvänä merkkinä, että jalkatreenien- etenkin etureisitreenien jälkeisinä päivinä kipu lihaksissa on sanoisiko, valtava. Kävely on aika epäilyttävän näköistä.
Takareisille minulle toimivimmat liikkeet tuntuu olevan hack-kyykky väärinpäin ja tämä kuvassa oleva liike, jonka olen ristinnyt "syväksi takakyykyksi". Jalat edessä ja paino kantapäillä, laskeudun niin alas, että pakaran kärki hipaisee steppilaudan pintaa. Steppilaudan korkeus on noin 10 cm. Tätä teen pitkää sarjaa eli 15 x 3 ja minuutin palautuksilla.
Tällä setillä tulee hoidettua aeroobista puoltakin aika kiitettävästi:)) Syke nousee mukavasti ja takalisto hapottaa.
Dietti ei ole vaikuttanut vielä milläänlailla treeneihin, tietenkään. Ruokaa on vielä ihan hyvin eli jaksaa kyllä. Ja on se sellainenkin juttu, että pelkästään jo kun astuu salille sisään, sitä muuttuu ihan toiseksi ihmiseksi. Tuolloin ei päässä liiku mikään muu kuin tuleva treeni, rrrrrakastan sitä hommaa!!
Päivän paras ateria on ehdottomasti aamupala; kaurapuuroa, soijaleisitiiniä, raejuustoa, banaania ja mehukeittoa. Kaikki ahdetaan tietenkin samalle lautaselle. Jokin kerran olenkin kuullut lauseen; hyi, miten pystyt syömään tollaista ja noin paljon. HAH!!
Lenkit
Jotenkin vaan tuossa offilla tottui nukkumaan aamulla ja unohtamaan aamulenkit. No, niin kyllä oli tarkoituskin, jotta kaikki paukut jäisi lihaskehitykselle. Tälläinen pitkä ruoto, mikä mulla on, vaatii paljon ruokaa ja treeniä, että tulosta saisi aikaiseksi, eipä siinä ole varaa virheliikkeisiin.
Yksi suurimmista asioista, joita pohdin ennen dietin alkua oli se, että miten ihmeessä viitsin/jaksan herätä pilkkopimeään aamuun ja lähteä lenkille. Tämä on esimmäinen diettini, jonka vedän talvella, joten eipä ihme että ajatus pelotti. Onneksi kuitenkin asenne on ollut kohdillaan heti ekasta päivästä alkaen. Lenkit kuuluu hommaan ja sillä selvä, eikä ne itseasiassa ole edes tuntunut pahalta. Siinä pimeydessä on jokin taika. Aivan kuin saisi olla ihan omassa maailmassa, rauhassa. Se pimeys onkin se paras juttu. Säädän kellon herättämään aina niin, että ehdin tehdä lenkin pimeän aikaan, vaikka olisikin mahdollisuus nukkua pidempään.
Talvi on kuitenkin talvi enkä pysty näkemään itseäni kovilla pakkasilla lenkillä ja tämän takia kotimme varustetasoa oli hieman nostettava.
Olemme ajat sitten jo päättäneet, ettei meille tule mitään urheiluvälineitä kotiin. MUTTA nyt tuli poikkeus sääntöön. Pahojen pakkasten varalle hommasimme stepperin. Sellainen "ei niin hyvä"-versio. Kyllähän silläkin pistää menemään hätätapauksessa.
Mahtaa kyllä käydä aika pitkäksi, jos tuota joutuu käyttämään!
Kehonhuoltoa
Kuten edellä kerroin, salin vaihdon myötä jalkatreeneihin tuli kaivattua vaihtelua ja uusia mahdollisuuksia. Siitä johtuen olen kaivannut valtavasti hierojaa Jyväskylästä, joka osaisi avata kunnolla reisien lihaskalvot ja huoltaa muutenkin kehoa. Olen käynyt aiemmin Tampereella joko Santalalla tai Panulla ja näiltä käynneiltä olen saanut aina avun vaivaan kuin vaivaan. Nämä miehet on taikureita.
Tein kokeilukäynnin Jyväskyläläiselle osteopaatille ja puhelimessa kerroin etukäteen mitä tarvitsen ja varmistin, että osaahan hän avata lihakalvot reisistä ym. jökit. Sanoi osaavansa, ihan oli koulutkin käynyt asian tiimoilta:)
Käsittely oli niin kevyttä hivelyä, ettei se vilkastuttanut edes ihon verenkiertoa. Mun aivopaine nousi kyllä ihan maksimiin, olin tuhlannut aikaa tyhjän päiväiseen hivellykseen. Parkkisakonkin maksamisesta olisi jäänyt parempi mieli.
No eihän siinä sitten muuta voinut kuin käydä ostamassa rulla ja opetella rullailua. On muuten aika kipeetä hommaa! Vaatii myös viitsimistä ja keskittymistä aikalailla.
Takareisille minulle toimivimmat liikkeet tuntuu olevan hack-kyykky väärinpäin ja tämä kuvassa oleva liike, jonka olen ristinnyt "syväksi takakyykyksi". Jalat edessä ja paino kantapäillä, laskeudun niin alas, että pakaran kärki hipaisee steppilaudan pintaa. Steppilaudan korkeus on noin 10 cm. Tätä teen pitkää sarjaa eli 15 x 3 ja minuutin palautuksilla.Tällä setillä tulee hoidettua aeroobista puoltakin aika kiitettävästi:)) Syke nousee mukavasti ja takalisto hapottaa.
Dietti ei ole vaikuttanut vielä milläänlailla treeneihin, tietenkään. Ruokaa on vielä ihan hyvin eli jaksaa kyllä. Ja on se sellainenkin juttu, että pelkästään jo kun astuu salille sisään, sitä muuttuu ihan toiseksi ihmiseksi. Tuolloin ei päässä liiku mikään muu kuin tuleva treeni, rrrrrakastan sitä hommaa!!Päivän paras ateria on ehdottomasti aamupala; kaurapuuroa, soijaleisitiiniä, raejuustoa, banaania ja mehukeittoa. Kaikki ahdetaan tietenkin samalle lautaselle. Jokin kerran olenkin kuullut lauseen; hyi, miten pystyt syömään tollaista ja noin paljon. HAH!!
Lenkit
Jotenkin vaan tuossa offilla tottui nukkumaan aamulla ja unohtamaan aamulenkit. No, niin kyllä oli tarkoituskin, jotta kaikki paukut jäisi lihaskehitykselle. Tälläinen pitkä ruoto, mikä mulla on, vaatii paljon ruokaa ja treeniä, että tulosta saisi aikaiseksi, eipä siinä ole varaa virheliikkeisiin.
Yksi suurimmista asioista, joita pohdin ennen dietin alkua oli se, että miten ihmeessä viitsin/jaksan herätä pilkkopimeään aamuun ja lähteä lenkille. Tämä on esimmäinen diettini, jonka vedän talvella, joten eipä ihme että ajatus pelotti. Onneksi kuitenkin asenne on ollut kohdillaan heti ekasta päivästä alkaen. Lenkit kuuluu hommaan ja sillä selvä, eikä ne itseasiassa ole edes tuntunut pahalta. Siinä pimeydessä on jokin taika. Aivan kuin saisi olla ihan omassa maailmassa, rauhassa. Se pimeys onkin se paras juttu. Säädän kellon herättämään aina niin, että ehdin tehdä lenkin pimeän aikaan, vaikka olisikin mahdollisuus nukkua pidempään.
Olemme ajat sitten jo päättäneet, ettei meille tule mitään urheiluvälineitä kotiin. MUTTA nyt tuli poikkeus sääntöön. Pahojen pakkasten varalle hommasimme stepperin. Sellainen "ei niin hyvä"-versio. Kyllähän silläkin pistää menemään hätätapauksessa.
Mahtaa kyllä käydä aika pitkäksi, jos tuota joutuu käyttämään!
Kehonhuoltoa
Kuten edellä kerroin, salin vaihdon myötä jalkatreeneihin tuli kaivattua vaihtelua ja uusia mahdollisuuksia. Siitä johtuen olen kaivannut valtavasti hierojaa Jyväskylästä, joka osaisi avata kunnolla reisien lihaskalvot ja huoltaa muutenkin kehoa. Olen käynyt aiemmin Tampereella joko Santalalla tai Panulla ja näiltä käynneiltä olen saanut aina avun vaivaan kuin vaivaan. Nämä miehet on taikureita.
Tein kokeilukäynnin Jyväskyläläiselle osteopaatille ja puhelimessa kerroin etukäteen mitä tarvitsen ja varmistin, että osaahan hän avata lihakalvot reisistä ym. jökit. Sanoi osaavansa, ihan oli koulutkin käynyt asian tiimoilta:)
Käsittely oli niin kevyttä hivelyä, ettei se vilkastuttanut edes ihon verenkiertoa. Mun aivopaine nousi kyllä ihan maksimiin, olin tuhlannut aikaa tyhjän päiväiseen hivellykseen. Parkkisakonkin maksamisesta olisi jäänyt parempi mieli.No eihän siinä sitten muuta voinut kuin käydä ostamassa rulla ja opetella rullailua. On muuten aika kipeetä hommaa! Vaatii myös viitsimistä ja keskittymistä aikalailla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti