Kisalavat: Jyväskylä, Lappeenranta ja Expo, Lahti

Tulokaskisat, Jyväskylässä 1.9.2012

Kilpailijakokous oli hotelli Alexandrassa kisaa edeltävänä päivänä. Oli mukavaa nähdä tuttuja ja tavata omassa sarjassa kisaavia kilpasiskoja:) Fiilis oli hyvä. Kilpailijakokous nostatti huikean kisafiiliksen päälle:)

Viimeinen päivä ennen kisoja tiristettiin turhat nesteet pois kropasta, juominen lopetettiin ja kroppa alkoi kiristymään suurin piirtein silmissä. Alkoi päkkikin häämöttämään:)

Kisa aamu alkoi kevyellä puolen tunnin kävelyllä. Ilma oli syksyisen kostea ja ihanan hapekas, se virkisti kivasti oloa ja mieltä. Yö oli kuitenkin mennyt katsellessa unia tulevista kisoista, uni oli vähän pätkittäistä. Kieltämättä jännitti, nyt olisi astuttava uuteen maailmaan, kisamaailmaan, josta minulla ei ollut juurikaan tietoa. Olin kuitenkin rauhallisempi kuin olin joskus aiemmin luullut, pelkäsin, että kisapäivänä olisin ihan kiepeillä. Jotenkin tieto siitä, että en olisi voinut tehdä mitään toisin tai paremmin, rauhoitti minua. Nyt vihdoinkin pääsen mittaamaan kuntoani ja saan siitä ammattilaisten arviointia ja tämä arviointi helpottaa minua jatkossa kehittämään itseäni edelleen aina vain parempaan ja parempaan kuntoon.

Kisaväriksi olin valinnut Jan Tanan, koska sitä kehuttiin hyväksi, helpoksi ja toimivaksi väriksi. Ostin kisaleiriltä Jan Tana vaahtovärisetin varmuuden vuoksi, vaikkakin olin sopinut, että kisaväri laitetaan minulle ruiskulla. Ensimmäinen kerros vedettiin pari tuntia ennen kilpailijakokousta eli kisaa edeltävänä päivänä. Väriä piti kuivattaa yllättävän kauan, mutta hyvä siitä tuli lopulta. Kisa-aamuna sitä ruiskutettiin vielä aika monta kerrosta ja kuivuminen vei vieläkin kauemmin, se kuivattelu oli tosi raskasta hommaa, kun kisapäivän syömiset oli riisikakkua ja Pilttiä...voimat meinasivat loppua ihan kokonaan ja palelikin:(

Kun hiukset ja meikki oli valmiit, lähdin kohti kisapaikkaa, Paviljonkiin. Fiilis lavan takana oli iloinen, positiivinen ja kaikin puolin kannustava, jos tarvitsi apua johonkin, sitä sai aina. Aikatauluihin tuli muutoksia juuri viimehetkellä ja se kieltämättä sekoitti pasmoja; pumppailut oli tekemättä ja vesi juomatta, kun pitikin jo alkaa valmistautua lavalle menoon. Noh, sitä sitten pumpattiin ja juotiin mitä ehdittiin, kiireen tuntu oli vähän häiritsevä.

Olin jo jonkin aikaa miettinyt sivuolkapäitäni, mielestäni ne oli jotenkin lässähtäneet. Yritin pumppaamalla saada niitä esiin, mutta ei ne vaan noussut, eihän siinä sitten muuta voinut kuin ajatella että; näillä mennään! Jyrki oli luonnollisesti huoltajani lavan takana ja ilman näin hyvää huoltajaa moni asia olisi ollut paljon vaikeampaa, nyt kaikki meni paremmin kuin hyvin.

Asetuimme numerojärjestyksessä jonoon, tunne oli huikea. Kehuimme ja kannustimme toisiamme,
kohta olisi lava-neitsyys menetetty:) Marssimme jonossa lavalle alkukilpailuun. Yleisöä oli paljon ja minulle oli kertynyt mukavan kokoinen ja kova ääninen kannustusjoukko katsomoon. Oli upeaa tulla lavalle kun kuuli kaikki ne tutut äänet katsomosta. Hymy oli herkässä ja nautin ihan pimeesti siitä esiintymisestä. Toki reidet meinasivat alkaa tärisemään etenkin sivuposerauksissa, toivottavasti ei näkynyt pahasti. Ensimmäiseksi päästyäni takaisin lavan taakse, sanoin, eihän se nyt niin kamalaa ollutkaan:) Pääsin finaaliin, olin siitä erittäin onnellinen:)

Finaalikierros tuli nopeasti alkukilpailun perään, hyvä niin. Ihmettelin miten en edes jännittänyt koko finaalia. Olin niin otettu, kun katsomossa oli minulle hyvin tärkeitä ihmisiä, kuten äitini, joka alkuun oli täysin vastaan tätä koko harrastusta, puhumattakaan kilpailemisesta tässä lajissa. Siellä äiti kannusti ja oli kuulema ylpeäkin minusta, aikast upeeta!!! Muitakin tärkeitä ihmisiä oli tullut paikalle; tyttäreni, veljeni, pitkäaikaisia ystäviä ym ym ym <3 <3

T-kävely meni minulta niin hyvin kuin vain sen osasin tehdä. Toki nyt jälkeen päin ymmärrän, että siinä oli kyllä korjaamisen varaa, mutta se meni niin hyvin kuin se sillä hetkellä, niillä tiedoilla ja taidoilla vain voi mennä.

Sijoitukseni tässä tulokaskisassa oli 4. Toki toivoin parempaa, mutta se oli nyt tämä ja seuraavana päivänä kilpaileminen jatkuisi Lappeenrannassa SM- karsinnoissa. Palkinnonjaon jälkeen join ja söin välittömästi ohjeen mukaan ja lähdimme ajamaan kohti Lappeenrantaa. Matka sinne meni yliaktiivisessa mielentilassa, olin ihan liekeissä; olin juuri toteuttanut pitkäaikaisen unelmani, olin ylittänyt itseni monessa asiassa, huikeeta!!!





SM-karsinnat, Lappeenrannassa 2.9.2012


Kisa-aamu alkoi kevyellä kävelyllä Lappeenrannan keskustassa. Satoi, hotelli lainasi meille onneksi suuret sateenvarjot, joiden alla teimme pikku kävelyn tutustuen keskustan alueeseen. Sitten olikin meikin ja hiustenlaiton aika ja kisavärikin piti taas ruiskuttaa ja sitä sitten taas kuivateltiin ja kuivateltiin ja... kovaa hommaa, kun energiat on vähissä.

Tunsin, miten olin väsynyt lähtiessäni kisapaikalle. Yritin luoda kisahenkeä itseeni, olla positiivinen ja reipas, iloinen ja kaikkea... Jyrki toimi jälleen huoltajanani ja Jensku, tyttöni oli "henkisenä" huoltajana mukana.

Yleisöä oli tuskin ollenkaan, ihan muutama vain. Mielestäni esiintyminen on helpompaa ja huomattavasti hauskempaa kun on paljon yleisöä. Lappenrannan kisalava oli outo, se oli liukaspintainen ja koottu neliölaatoista, joiden väliin jäi herkästi korko kiinni. Siinähän ne ainekset  jo olikin. En ollut tyytyväinen suoritukseeni. Tietenkään minkään asian ei saa antaa haitata suoritusta, mutta jotenkin se vain ei mennyt niin kuin olin ajatellut ja toivonut. Olin aivan jäissä! Sijoitukseni näissä karsintakilpailuissa oli 5. ja sillä pääsin seuraanvan viikonlopun SM-kisoihin Lahteen. Eli tavoite täyttyi kaikesta huolimatta.

Lappeenrannan kisoista jäi vähän epävarma fiilis ja mietin miten ikinä voisin selvitä kunnialla Lahden isoista kisoista. En ole luonteeltani luovuttaja, joten en halunnut jättää leikkiä kesken, se olisi katsottava loppuun saakka.

Lappeenrannan kisojen jälkeen sain syödä vapaasti. Jensku olikin hakenut minulle paniinin, josta olin jo jonkin aikaa haaveillut. Ruoka selvitti ajatuksia tehokkaasti ja huono kilpailukokemus alkoi tuntua siunaukselta, eihän kaikki aina voi mennä hyvin, jokainen kilpailukokemus on erilainen ja huonojakin luonnollisesti mahtuu mukaan. Niistäkin on vain ammennettava oppia tuleviin koitoksiin.

Kävin kysymässä tuomarilta palautetta ja se palaute antoi minulle arvokasta tietoa niistä asioista, joita voin vielä kehittää ennen Lahden kisoja ja myös kehittymisalueita tulevaisuuteen, treeniin yms. Palautteen mukaan valmentajani on tehnyt erittäin hyvää ja ammattitaitoista työtä, olin tiukassa kunnossa. Näiden kisojen jälkeen piti tehdä päätös myös lookin muuttamisesta Lahden kisoihin. Se edellytti uuden kampaajan ja meikkaajan metsästämistä, muuta vaihtoehtoa ei oikein ollut:)

Lappeenrannan kisojen jälkeiset kaksi päivää olin hyvin väsynyt. Tähän saakka kaikkein haastavimmalta koko tässä projektissa on tuntunut viimeinen vuorokausi ennen kisoja, ne verottivat voimia rutkasti. Näitä päiviä oli nyt ollut kaksi peräkkäin ja ne olivat kieltämättä aika rankkoja, näin jälkeenpäin ajateltuna.









Fitness Expo, Lahti 9.9.2012

Viimeistelyviikolle ennen sm-kisoja Matti nosti hiilareiden määrää riisin muodossa suuremman lihaspyöreyden toivossa ja se toimi. Olkapäät olivat pyöreämmät kuin aiemmissa kisoissa. Tällä viimeistelyviikolla saikin jo treenata kovempaa kuin edeltävällä viikolla, se tuntui hyvältä. Harjoittelin paljon poserausasentoja aina salitreenin jälkeen. Etupose oli jotenkin hakusessa edeltävissä kisoissa ja yritin nyt sitä korjata riittävällä harjoittelulla.

Lähdimme ajamaan Jyrkin kanssa kohti Lahtea jo perjantaina, koska kilpailijakokous oli silloin. Kilpailijakokouksessa tuntui olevan kisaajien keskuudessa flunssaa liikkeellä, eipä voinut muuta kuin toivoa ettei se tarttuisi. Tähän saakka olenkin saanut olla terveenä:)

Näinä viimeisinä päivinä alkoi todella tuntua, että tämä diettaaminen saisi alkaa jo riittää. Voi olla, että tilanteeseen vaikutti se, että dietin loppu alkoi olla niin lähellä, että sitä tavallaan alkoi antaa itselleen jo lupaa ajatella syömistä ja sitä tunnetta, että tuntisi taas itsensä yhtä energiseksi ihmiseksi kuin ennen diettiä. Sitä tunnetta  suorastaan kaipasi. Aloin kyllä kieltämättä olla fyysisestikin aika väsynyt.



Vietimme Expossa mukavan lauantai päivän tutustuen  messuihin ja tehden tärkeitä lisäravinne ostoja. Katsoimme myös lauantain kisat, mutta  ammattilaiskisat jäi näkemättä. Meillä oli ostettu ennakkoon liputkin kyseiseen kisaan, mutta minulta loppui voimat totaalisesti illalla, joten ne kisat jäi katsomatta, ikävä kyllä.








Lähdimme vetämään Jan Tanaa iholle hotellihuoneeseen:)

Ruiskulla laitetun värin koin ikäväksi sen hitaan kuivumisnopeuden takia, se oli myös epämiellyttävämmän tuntuinen iholla kuin vaahtoväri. Jan Tana vaahtoväri oli toimiva, erittäin kätevä ja nopea levittää ja mikä parasta, se kuivui nopeasti! Ei tarvinnut hillua alasti ja palella kuin hetken, kyllä oli helppoa:) Väri oli kauniin ruskea eikä se tuhrinut vaatteita läheskään niin paljon kuin ruiskulla vedettynä.

Sunnuntaina heräsin puolen viiden aikaan aamulla ja Jyrki veti vielä kerroksen väriä ihoon, kuivattelin hetken ja lähdin aamukävelylle hotellin pienen kuntosalin juoksumatolle. Sitten riensin meikkiin ja hiusten laittoon Hotelli Cumuluksen yläkertaan, jossa minut ehostettiin lavakuntoon. Olin erittäin tyytyväinen kokonaisuuteen; meikki ja hiukset olivat juuri sellaiset kuin olin toivonut eli ne olivat oman näköiseni. On se kumma, miten tämä ehotautuminen antoi voimaa ja se ikäänkuin herätti minut tähän kilpailupäivään. Elämä hymyili jälleen:))

Vielä kerros väriä, sitten bikinit päälle ja kohti Lahti Hallia. Lavan takaosa oli erittäin hyvä verrattuna edellisiin kisoihin. Nyt oli tilaa ja pieni "kuntosalikin" sieltä löytyi. Kisaajia ja huoltajia oli paljon, mutta kaikille löytyi paikka, jossa valmistautua kisoihin. Tällä kertaa kaikki toimi moitteettomasti ja aikataulut piti. Pumppailut sai hoitaa rauhassa. Fiilis oli niin upea ja porukka aivan mahtavaa!!

Huoltajan työsarka on aikamoinen. Oma huoltaja-mieheni pysyi joka tilanteessa rauhallisena ja sillä tavalla rauhoituin itsekin. Alkukilpailu meni hyvin ja Lappeenrannan kisasta jäänyt "kynnys" poistui täysin, nyt lavakokemus oli tavattoman myönteinen. Sijoituin 7. sijalle ja olen todella tyytyväinen tästä kisasta ja sen tuloksesta. Tänä vuonna kilpailijoiden taso oli todella kova. Tuomaripalaute näistä kisoista oli mieleinen; esiintyminen, ulkoasu yms on ihan jees, lihasta saatava lisää olkapäihin, selkään ja etureisiin. Kisan jälkeen tapasin Matin ja loimme pikaisen katsauksen tulevaisuuteen etenkin treeniohjelman suhteen. Valmentajana Matti on onnistunut sata prosenttisesti tässä projektissa, nyt vaan lihat kasvamaan oikeisiin paikkoihin, niin eiköhän sitä olla sitten viimeistään ensi syksynä jo isompia:)




Sitten syömään, kyllä sitä olikin jo odotettu!! Aloittelin varovaisesti eväiden muodossa. Huolehtivana ihmisenä Jyrki oli sopinut hotellin keittön kanssa, että saisin kisojen jälkeen vielä myöhäisen aamupalan, koska olin himoinnut hotelliaamiaista jo pitkään:) Kylläpäs se maistui hyvälle, nami.


Illalla menimme syömään ravintolaan pasta-annokset ja suklaakakkua. Vatsa ei paljoa vetänyt ja ruoka alkoi väsyttämään tajuttomasti. Huomasin myös, että olin tulossa flunssaan; nenä valui ja silmät vuoti vettä, olokin oli vähän kuumeinen, höh, tylsää. Koko dietin aikana en sairastanut flunssaa tms. Nyt se sitten otetaan takaisin.



 Pari seuraavaa päivää söin mitä mieli teki eli leipää, maitoa, lohta ja lihaa. Huomasin, että makeaa en himoinnut yhtään, kummallista, mutta hyvä niin. Näiden parin päivän jälkeen palasin siihen diettiin, jolla aloitin kisadietin keväällä, niin tuttua ja turvallista:)
























Yhteenvetoa:

Body fitness-lavalle nousu on ollut yksi suurimmista haaveistani elämässäni ja nyt olen päässyt toteuttamaan sen!! Alunperin suunnittelin vain tulokaskisoihin lähtöä, mutta nousinkin lavalle tänä syksynä kolmasti.

Sain kokeilla miten pitkälle psyykeeni ja fysiikkani kestää eli jaksanko ja pystynkö treenaamaan tavoitteellisesti, pitkäjännitteisesti ja tekemään todella kovia treenejä. Halusin myös kokeilla onko minusta pitkän diettikauden läpiviemiseen ja onnistunko yhdistämään dietin ja treenit perhe-elämään ja työssäkäyntiin. Olin myös utelias näkemään miten nelikymppisen naisen kroppa ottaa vastaan treenit ja siihen suunnitellun ruokavalion. Ennen kaikkea halusin nähdä onko minussa niin sanotusti "munaa".

Kaikkeen edellä mainittuun olen saanut vastaukset; kisadietin, treenit ja kaikki näiden aiheuttamat "poikkeamat" normaaliin elämään olen kestänyt erittäin hyvin ja perhekään ei ole tästä projektista liiemmin kärsinyt. On ollut ihan kivaa elää kurinalaista, tarkkaan suunniteltua elämää ja saada tutustua samanhenkisiin ihmisiin. Koko prosessista on jäänyt vain ja ainoastaan hyvät fiilikset ja korvaamattoman upeat muistot.



Jatkosuunnitelmat

Sm-kisat olivat niin mahtavan ihanat, että kieltämättä olen jäänyt vähän miettimään ensi syksyn kisoja...jospas sitä lähtis uudelleen:) Nyt kuitenkin ensin palaudun kunnolla dietistä ja elän taas normaalia, ihanaa arkeani ihan rauhassa. Sitten käyn Matin luona ja luomme uudet tavoitteet tulevaisuuteen. En aio kisata vain kisaamisen takia, vaan lavalle noustessani haluan, että olen saanut selkeää kehittymistä aikaan.

Tämä blogi jatkuu, jos (ja kun) teen päätöksen uudesta kisatavoitteesta.


Kiitokset:

Matti Halonen, korvaamaton valmentajani

Jyrki, paras huoltaja, henkinen tuki ja kaikkea muutakin

Elixia, Seppälä, sali jossa on hyvä treenata, ihana henkilökunta ja kannustava ilmapiiri

Kynsistudio Bella, kestävät ja kauniit kynnet

Kampaaja-meikkaaja Tanja Viitanen, (Expon meikkaaja), ihanan kisa-lookin luoja

Ja kaikille mukana myötäeläneille!