Tsekkauskäynti ja ketoosi

17. dieettiviikko mennä hurahti ja 18. viikkokin taipuu jo lopuilleen. Viime viikko oli vähän erilainen kuin aiemmat ja tämä erilaisuus oli erittäin tervetullutta, ihan vaihtelun kannalta. Tällä viikolla pääsin "tyttöjen vaakalukemiin"; paino pamahti alle 70 kilon!! Aika makeeta katsoa, kun puntarin lukemat alkaa kutosella:))

Valmentajalla käynti 
17. Viikko alkoi valmentajan luona kuntotsekillä ja sitä olin kieltämättä jo odottanut kuin hullu puuroa. Nuppi alkaa tekemään tepposia ja ajatus alkaa kiertämään herkemmin epäoleellisten asioiden ympärillä. Ennen Matin luona käyntiä tuntui ettei kunto edisty riittävästi. Aina sama tässä vaiheessa; alan kiirehtiä ja hötkyillä, vaikka tiedänkin, että se on turhaa. Kisat lähestyy ja sitä ei voi hetkeksikään unohtaa. Siitä johtuen valmentajan järjenääni on entistä tärkeämpää, jotta homma ei mene metsään.

Tämä dieetti on ollut minulle sellainen, jossa olen mielelläni lähtenyt kokeilemaan uusia juttuja. Aiemmat dieetit on ollut tasaista hiilareiden niistoa, eikä ruoka-aineisiin ole tullut muutoksia. En ole tarvinnut/halunnut tankkauksia tai ketoosia. Nyt haluan kokeilla itselleni uusia asioita, koska tiedän pystyväni mihin vain, kun niin päätän, ehtona tietenkin se, että kokeilemisella on selkeä järki ja tarkoitus.

Aiemmin kokeilin minulle uutta juttua eli hiilaritankkausta ja nyt lähden valmentajan ohjeistuksella KETOOSIN IHMEELLISEEN MAAILMAAN. Ketoositila on pitkään kiinnostanut minua ja halusin nyt tietää miltä kyseinen tila tuntuu omalla kohdallani ja miten pääsen siihen. Ainahan voi lukea asioista, mutta se, millaista on itse olla ketoosissa onkin aivan toinen juttu. Haluan kokea sen.

Ketoosi
Sain hyvät ketoosidieettiohjeet valmentajalta. Ruuat tuntuivat suorastaan houkuttelevilta. Olin tässä jo ehtinyt haaveilla munakkaasta, mutta nyt tuleekin sitä munaa sitten oikein olantakaa:))












Aloitin dieetin heti kuntotsekkausta seuraavana päivänä eli tiistaina. Aamupalapuuro jäi pois ja tilalle tuli kinkkumunakas salaatin kera. Ei huono ollenkaan!! Välipalarahka sai myös jäädä ja tilalle tuli esim. raejuusto munalla-välipala. Ruokina oli kanasalaatit ja illalla rahka. Eli hiilarit likimain nollille ja tilalle protskua ja hyviä rasvoja. Treenin jälkeinen palautusjuoma muuttui myös niin, ettei se enää sisältänyt hiilareita.

Pelkäsin, että tulen kärsimään kovasta nälästä ja että ketoosi on jotain aivan kamalaa. Ketoosin ensimmäisen viikon aikana nälkä ei muodostunut minkäänlaiseksi ongelmaksi. Verensokerit pysyvät näillä ruuilla hyvinkin tasaisina, joten se on varmastikin se juttu, mikä helpottaa oloa normaaliin dieettiin verrattuna. Olotila on ollut pääosin erittäin hyvä, ajoittain on tullut palelua ja lyhyitä "romahduksia", mutta ne tuntemukset on jo niin tuttuja, ettei ne juurikaan päivärytmiin vaikuta. Nesteet poistuivat rominalla ensimmäisen kahden päivän aikana ja sen näki kunnon selkeänä kiristymisenä. Päkki alkoi näkymään ja alaselän nestekertymät katosivat ja näistä muutoksista olen kiitollinen.

Nyt, ketoosin toisen viikon lopulla, alkaa kyllä olla jo nälkäkin. Aamupala munakas ei houkuttele enää yhtään, vaihtaisin sen puuroon niin mielelläni. Selkeästi kaipaan hiilareita tai kroppa kaipaa.


Ketoosilla olen näin alkuun kaksi viikkoa ja sitten tankkaan hiilaria koneeseen kunnolla. Saapi nähdä mitkä fiilikset hiilaritankkaus antaakaan tällä kertaa, kun taustalla on parin viikon ketoosi. Veikkaisin, että väsymys on käsin kosketeltavissa. Nyt kun kirjoitan tätä, tankkaus häämöttää jo ylihuomenna. Kieltämättä odotan sitä erittäin paljon. Siihen asti mennään näillä keinoilla:)

Treenit
Treeneistä olin alkuun huolestunut, ajattelin ettei niitä vedä pirukaan läpi ilman hiilareita. Mutta kun ne vaan päättää vetää läpi, niin nehän vedetään, ei se sen kummempaa ole! Tämä homma on tahdosta kiinni, jos haluaa, pystyy!! Olen varmaan hullu, mutta oon niin liekeissä! Nautin tästä hommasta aina vaan enemmän, mitä kovemmaksi tämä muuttuu. Treenitehot on ihan yhtä hyvät kuin ennenkin, toki joudun psyykkaamaan paljon, paljon enemmän kuin aiemmin, mutta sen teen. Treenipainoja en ole laskenut missään, enkä tule laskemaan. Nyt tehdään töitä! Musta tuntuu, että vedän treenit kovempaa kuin koskaan, polte treenaamiseen on aivan valtava.

Töppöset mukaan ja leireilemään

IFBB:n kilpailuun valmistavaleiri
Aikku Halmo ja Maija Jouhki pitivät viikonlopulla Helsingissä poserausleirin. Olen käynyt aina liiton leireillä ennen kisoja. Kisakauden ulkopuolella en niissä käy, koska en ole katsonut niitä tarpeelliseksi. Offilla olen niin offilla, etten kisahommia silloin edes mieti. Mutta nyt posetreenit tuli tarpeeseen. Toki olen harjoitellut T-kävelyä ja poseasentoja paljon ja nyt tuntuikin hyvältä päästä varmistamaan tiettyjä asioita ja asentoja. Dieetin aikana olen aktiivisesti posettanut noin 3 kertaa viikossa, mutta kerrallaan vain lyhyen ajan. Kunto ei tahdo riittää pitkiin poseraus periodeihin.

























Tässä joitain kuvia, eivät ole aivan tämän hetken kuvia kuitenkaan.

Lihaspyöreydelle sai sanoa heipat hiilarittomuuden vuoksi, mutta näillä eväillä mennään kohti tankkausviikkoa! Jospas se pyöreys tulisi takaisin vielä ennen kisoja:))

Taas sitä mennään!

Uutta draivia tullut koneeseen, niin ne päivät vaihtelee. Ei hajuakaan mistä tai miksi nyt menee paremmin, mutta eiköhän tää tästä taas kohta muutu sinne toiseen äärilaitaan:) Niin se vaan menee, päivät ja viikot vaihtelee äärestä laitaan.

Nyt on dieettiviikkoja kasassa niin, että 16. on nyt menossa eli noin viisi edessä...enää! Salilla on nyt ns. raskasviikko ja se on puhtaana raskaanaviikkona vihoviimeinen ennen kisaa. Ensiviikosta eteenpäin on pumppiviikkoa ja  ns. yhdistelmäviikkoa tiedossa eli vähän armahdusta hermostolle.

Jalkatreeni tehty ja hyvin se meni, vaikka olin varustautunut "pahimpaan". Olkapää/ojentajatreeissä tein ennätyksiä, aivan ihmeellistä. Tätä edeltävät viikot olivatkin tosi kovia ja en todellakaan ole ennätyksiä päässyt tuolloin paukuttelemaan, mutta nyt ne paukkui. Selkätreenissä menin myös eteenpäin; sarjapainoja en nostanut, mutta sarjapituuksia sain venytettyä. Helkkarinmoinen sisu päälle, niin rauta totteli ihan hienosti. Hyvin menneiden sarjojen jälkeen tuli sellaisia onnen ja riemun tunteita, että teki mieli hyppiä kattoon. Ihan parasta!!

Mietin, että onkohan tämä sen tankkauksen jälkimaininkeja, ehkä, mutta ihan sama, nyt menee treenirintamalla lujaa. Nyt kun menee hyvin, niin kehon paino ei änähdäkkään. Pikkuhiljaa se voisi kyllä taas alkaa putoilemaan, muuten alkaa ahdistus hiipimään. Maanantaina, dieettiviikon 17. alussa on valmentajan luona käynti. Saapa  nähdä mitä uutta sieltä tulee vai mennäänkö entisin keinoin eteenpäin. Alkaa olla jännät paikat.


Tämä laji on outo; tässä ei tunnu olevan mitään ns. lain alaisuuksia. Kun joskus laskennallisesti kaikkien "palikoiden" pitäisi olla kohdillaan, voi treeni mennä ihan penkin alle. Toisaalta, jos sattuu olemaan vaikka täysin uupunut, stressaantunut, nälissään ja ehkä vielä vähän kipeäkin, treeni voikin mennä ihan hemmetin täydellisesti. On tuo kroppa vaan jännä juttu, sen reagointeja on joskus vähän vaikeaa ennakoida. Se kyllä tekeekin tästä lajista osaltaan mielenkiintoisen. Jonain huonona päivänä yllättäin hyvin mennyt treeni pelastaa päivän ja antaa potkua eteenpäin ja tietysti myös päinvastoin; heikompi treeni antaa kivasti nöyryyttä, jos päivä on muuten ollut yhtä auringonpaistetta:)

Hikeä, itkua, räkää....

Viimeiset viikot siis menossa, taitaa olla aika tarkalleen nyt 6 viikkoa edessä enää.  Tässä vaiheessa voisi sanoa, että dieetillä ollaan, tunnelmat on juurikin sen mukaisia. Treeniohjelmaa en ole halunnut muuttaa, vaan se on sama, jota tein viimeiset kuukaudet ennen kisoja. Kovalta ohjelmalta se on aina tuntunut ja sen vaihtelevuuden vuoksi olen halunnut pitää sen edelleen. Vaihtelevuus tekee sen, ettei lihakset ehdi oppimaan sitä eli saan edelleen lihakseni siitä kipeiksi.

Nyt, kun olen tässä jo jonkin aikaa dieetannut ja kroppa on saanut vain pienen osan offiajan hiilareista ja kaloreista, alkaa treenaaminen käymään työstä, tosi työstä. Kaikki fyysinen energia on laitettava treeneihin, muuhun ei juurikaan paukkuja riitä. Tällä hetkellä viikon treenimäärä on 10 eli viisi aeroobista ja viisi salia, ei siis ajankäyttöongelmia!

Treenit
Tällä hetkellä monet kilpailijat kirjoittelee, että treenit on ihania ja kivoja ja menee niin putkeen kuin vain voi mennä. Se on hienoa, täytyy myöntää! Jos minä kirjoittaisin omista treeneistäni, voisi teksti olla yhtä painokelvotonta kuin miltä se treenaaminen näyttääkin tällä hetkellä. Jos mun treenaaminen nyt joita kuita kiinnostaa, niin se on tällä hetkellä tälläistä; itkua....räkää...hikeä...ähkinää...itkua....itkua...rumia sanoja.... Hiilarit alhaalla, mieliala alhaalla, itkettää, maailma kaatuu päälle...sietokyky nolla, mutta treenit vedetään aina huolella. Eikö kuulostakin hienolta ja naiselliselta?!!  Mutta tälläistä tää on ja edellä oleva kuvaus sopii erityisesti jalkatreeneihin. Kyllä tässä pikku hiljaa aletaan ansaita yhdeksi päiväksi ne korkokengät, kynnet, ripset ja blingblingit!!


Älkää käsittäkö väärin; en valita!! Mutta en myöskään valehtele, tää on helvetin kovaa hommaa!!! Onneksi olen kuitenkin aikamoinen luupää! Mitä kovemmaksi homma muuttuu, sitä isommat sarvet mulle kasvaa, menen läpi vaikka harmaan kiven. Se tunne, kun treeni, jossa toivoi jo kuolevansa, on tehty ja sen jälkimainingeista selvitty, se tunne on puhdas ylpeys! Tämä on yksi niistä asioista, jotka koukuttavat minut tähän lajiin. Se, että vetää itsensä treeneissä maanrakoon ja nousee sieltä entistä vahvempana, on jotain niin siistiä. Siinä tavallaan todistaa itselleen, että jaksaa ja kestää paljon ja tulipa elämässä eteen mitä hyvänsä, pärjää aina. Tässä lajissa suurinta on itsensä voittaminen.

Salin ulkopuolisessa elämässä mulle tulee välillä sellaisia nyykähdyksiä, sellaisia mitkä kuuluu ainakin minun dieettaamiseeni. Ne on väsymys/heikotus/voimattomuus-kohtauksia. Kuten olen jo aiemminkin kirjoittanut, ne liittyy minun kohdallani aina siihen, että paino putoaa. Mitä vaikeampi päivä, sitä vähemmän vaaka aamulla näyttää. Huomasin, että aloin pelkäämään näitä nyykähdyksiä ja siksi minun olikin mietittävä ja käytävä tätä asiaa päässäni läpi. Tajusin, että jos annan itselleni luvan pelätä huonoja päiviä, teen itse tästä dieetistä vaikean. Opettelin toivottamaan heikot hetket ja päivät tervetulleiksi ja kääntämään nyykähdykset  positiiviseksi voimaksi. Nyykähdyksethän vie tätä projektia eteenpäin ja sitähän minä haluankin!! Vaikealla hetkellä on otettava pikkuinen henkinen breikki ja taas jatkettava sinnikkäästi etiäpäin. Nyt punnitaan taistelutahto, ei sitä lavalla enää punnita!

Hiilaritankkaus

Jykä maalissa
Jyrki on päässyt asettamaansa tavoitteeseensa upeasti!! Arvostan tätä paljon! Jykä veti 13 viikkoa tiukkaa dieettiä eli täysin samalla ruokavaliolla kuin minä. Mies ei nirissyt eikä narissut yhtään, tai kerran, kun hiilarimäärää laskettiin entisestään, taisi sanoa, että hirvittää. Silloin elettiin jo 11 viikkoa. Viikolla 13 huomasin, että Jykällä kesti sarjoista palautuminen kauemmin kuin ennen, ei oikein meinannut pystyä entiseen vauhtiin tai sitten pää alkoi lyödä tyhjää:) Sisukas ukko, prk!! Tankkauksen jälkeen Jyrki totesi, etteipä tuo syöminen niin ihmeellisen hienoa ollutkaan. Sitä jotenkin vaan fiilistelee ja unelmoi kaikenlaisista herkuista, mutta loppupelissä huomaakin taas kerran, ettei se syöminen onnea tuo:))

14. dieettiviikko alkoi valmentajan luona käynnillä. Kuten edellisessä kirjoituksessa kerroinkin, vointi oli viime viikkojen aikana melkoisen heikko ja onneton, siksi olin todella tyytyväinen, että tsekkauskäynti sattui juuri tähän saumaan. Valmentaja katsoi kunnon ja kroppa oli kiristynyt hyvää vauhtia eli se puoli oli kunnossa. Matti kuunteli kärsivällisesti viime aikojen tunnelmat ja ehdotti tilannetta korjaamaan tankkausta eli hiilaripäivää. Jotenkin koin sen kaukaiseksi asiaksi, en ole koskaan aiemminkaan tankkaillut. Olen aina ajatellut, että kun ollaan dieetillä, niin sitten ollaan dieetillä, enkä ole ikinä kaivannut mitään hiilaripäiviä, vaikka eihän niitä kukaan kai turhaan pidäkkään.

Olen tykännyt siitä, että dieetillä kaikki on mahdollisimman helppoa ja yksinkertaista, mutta nyt aloin itse käymään jo niin yksinkertaiseksi, että pakkohan tässä oli jotain tehdä. Kuten Matti sanoi, tässä kohdassa hiilaritankkaus olisi hyvinkin perusteltua, jotta treenibuustia ja tottakai muutakin buustia elämään löytyisi taas ja dieetti saataisiin mahdollisimman tehokkaaksi kaikin puolin. Olin alkuun epäilevä, mutta jonkin aikaa siinä keskusteltuamme, innostuin ajatuksesta. Olisihan se uuden oppimista omasta kehosta ja sen toiminnasta, näkisin miten keho reagoi normaalia suurempaan hiilarimäärään. Mielenkiintoista.

Hiilaripäivä
Päätin, että pidän hiilaripäivän lauantain helmikuun viimeisenä päivänä. Tuolloin pyhitin päivän levolle ja syömiselle:) Kaloreita söin päivän aikana 3000 ja hiilihydraatteja 600 grammaa, söin kuudesti päivän aikana, kuten aina muulloinkin eli 3 tunnin välein.

Valitsin ruuat laskimella laskien ja tarkistutin ravintoarvot vielä Matilla. Kolme täysin selvää ruokaa, joita halusin syödä oli patonki, riisipuuro ja letut. Niistä lähdettiin liikkeelle, mutta kyllähän noihin annettuihin arvoihin pääsemiseksi sai syödä muutakin. Koostin ruuat niin, että aamu- ja iltapalat oli keskenään samanlaisia eli riisipuuroa, banaania, patonkia ja puuroon makua lisäämään kanelia ja steviaa.

Välipaloja söin kaksi, jotka myös olivat keskenään saman sisältöisiä; lettuja, jäätelöä, mansikka- ja omenasosetta sekä perunarieskaa kurkulla ja salaatilla.

Lounas ja päivällinen oli myös keskenään saman sisältöisiä eli jasminriisiä, Uncle Bens kastiketta, ananasta ja salaatin lehtiä.









Odotukset
Dieettiruokani sisältää tällä hetkellä hiilareita noin 130 g/vrk, proteiineja reilut 200 g/vrk. Siihen nähden odotin jännityksellä mitä 600 g hiilareita ja kaloreiden reipas nosto tekee kropalleni ja ylipäätään olotilalleni. Ennustin noin 1-2 kilon painon nousua. Ajattelin myös, että saan pitkästä aikaa tuntea kylläisyyden tunteen sekä hyvän ja vahvemman olon.

Tulokset
Tankkauspäivä oli aivan kaikkea muuta kuin mitä olin odottanut. Ruoka ei riittänyt alkuunkaan, nälkä oli pohjaton. Olisin voinut syödä tuplaten kaikki ruuat ja en tiedä olisinko ollut sittenkään täynnä. Olo oli yhtä voimaton kuin ennen tankkauspäivää. Missä se euforian tunne, josta olin kuullut? Virkeydestä ei ollut tietoakaan, nukahdin tv:tä katsoessani ja painuin jo ajoissa yöunillekin. Jep, vähän erilainen päivä kuin odotin.

Seuraavana aamuna menin vaakaa ja olin ällikällä lyöty; paino oli noussut ihan kokonaiset 100g tankkauspäivän syömisistä!!? Täh? Tankkauksen jälkeiset päivät kuulostelin, tuliko mihinkään mitään muutosta ja huomasin, että muistini oli palautunut ja pelko treenien tekemisestä poistunut, eli toisaalta kyllä siitä tankkauksesta vaan hyötyä oli. Muisti ja treenimotivaatio ovat kuitenkin tärkeitä asioita dieetillä, heikot olot kuuluu asiaan ja ne kyllä kestetään.