Takareidet kasvuun

Tässä on joitakin kuvia takareisi-treenistä, siis vain joistakin treenin osioista. Kuvia otettiin paljon, mutta suurimpaan osaan niistä iski sensuuri, koska niissä näytti treenaavan iso, vaaleanpunainen ja hikinen possu:D Tämä treeni on jostain ihmeen syystä minulle tuskaisin ja usein ilmoille saattaa päästä muutama ärräpää ja tuskan parahduskin:) Tämän jälkeen on vaikeaa keskittyä mihinkään ajatusta vaativaan ja fyysisesti olen loppupäivän aikalailla poikki. 

Treeni alkaa supersarjalla; suorin jaloin maastaveto ja takareisi koukistus. Sjmv:sta ei ole kuvia, koska niitä ei voi kukaan irvistämättä katsoa:)

Ja leveää, syvää prässiä.

Ulkona oli noin 30 astetta lämmintä ja sisällä varmaan likimain sama. Hiki valui norona ja asenne oli kohdallaan. Välillä vähän huikkaa ja taas mentiin. Treenijuomassa on Sportlife Nutritionin BCAA:ta, EAA:ta ja glutamiinia ja on muuten hyvää, aivan korvaamaton treenijuoma.

Kyykkyvuoroa odottamassa. Jykä kyykkää ensin ja sen jälkeen se alkaa ruoskimaan mun suoritusta. Kyllä tuo hymy hyytyi ja hyvä niin:)) Eihän tänne hymyilemään ole tultu:D

 Alas ja vielä alemmas, anna mennä!!! Pitkähköä sarjaa mennään, oksennus on huulilla ja tajun lähtö lähellä, mutta eihän ne lihakset vahingossa kasva. Vai kasvaako?? Ei ainakaan mulle, hitsit:( Vaikka olenkin nainen, en ole koskaan joutunut pelkäämään liian isojen lihasten kasvamista;)

Piiskurini lempihommassaan<3

Pitkää sarjaa minuutin palautuksilla. Päätin rangaista kuitenkin itseäni turhasta uikuttamisesta ja mielen heikkoudesta, joten tein yhden ylimääräisen sarjan, räyhh!!

Puhh, huhh...hetki näin ja homma jatkui. Treenikuvaukset tosin sai jäädä tähän.

Vähän posea loppuun.

Elämä voittaa jälleen. Täydellinen treeni on elämän suola. Mä niin rakastan tätä lajia<3 Kiitos jälleen kerran Elixia, Seppälä!!

Kilpailuun valmentava leiri ym höpinää

Tämän vuoden IFBB:n järjestämä kilpailuun valmentava leiri järjestettiin Leppävaarassa Fressin tiloissa 15.6 eli aika paljon ennen kisoja. Omalla kohdallani leiri oli jo kolmas. Olin ajatellut, että leiri pursuaa taas porukkaa aiempien vuosien lailla ja vähän pelkäsinkin, ettei ohjaus sen takia olisi kovinkaan yksilöllistä. MUTTA, nyt meitä kisaajia olikin kahdeksan! Se oli hieno juttu, nimittäin tätä yksilöllisempää ohjausta saa hakea. Apua, tukea ja arviointia sai niin paljon, kun vaan tarvitsi. Päivä oli rankka, poserauksiin ja t-kävelyyn keskityttiin toden teolla ja sitä kyllä tarvitsinkin. Nyt on eväät treenata näitä asioita itsekin kunnolla. Olisi niin hienoa osata tuoda omat parhaat puolet ja kovan työn tulokset tyylikkäästi esiin. Harjoitusta, harjoitusta ja harjoitusta, niin kaitpa se siitä sitten joskus:))

Kävin samalla reissulla katsomassa Kustaan kartanon vanhainkodissa omaa, rakasta mummaani. Mumma on nyt 93 tai 94 vuotias...en ole ihan varma, mutta vanha kuin taivas kumminkin. Tupakkaa mumma on polttanut ainakin 70 vuotta ja ei siitä kyllä syöpää ole tullut:) Nyt mumma on niin dementoitunut, ettei hän enää muista edes tupakoida. Mietin sitä, mikä ihme saa ihmisen elämään noin kamalan vanhaksi. Mumma ei ole harrastanut liikuntaa, mutta jos oikein muistan, niin ruokailut oli aina kohtuullisia ja raaka-aineina oli hyvin usein kalaa. Ylipainoa hänellä ei ole koskaan ollut eikä varmaan isommin ole stressannutkaan asioista. Elämänasenne on ollut aina iloinen ja positiivinen ja näkyy olevan edelleen. Mumma on NAINEN, siis sanan varsinaisessa  merkityksessä. Hän opetti aikoinaan, miten kynnet ja kynsinauhat kuuluu hoitaa, se oli tärkeää. Hiukset ja kulmakarvat, niihin tuli myös tarkat ohjeistukset läpi lapsuuteni:)) Muistan, miten kamalasti silloin lapsena ärsytti, kun olisi ollut muutakin hommaa, kuin kuunnella tälläistä. Nyt aikuisuuden aikana olen monesti muistanut lämmöllä näitä ohjeita. Mumma opetti miten hieno etuoikeus on olla nainen! Nainen saa olla kaunis ja voi käyttää monenlaisia keinojakin ollakseen kaunis ja tyylikäs.
Voi, miten olisi hienoa, jos mumma olisi vielä tässä maailmassa ja näkisi minut; hiuksineni ja kynsineni kisalavalla. TIEDÄN, että hän olisi ylpeä<3

Noh, epäoleellisesta oleelliseen:D Tänä vuonna on ennätysmäärä kisaajia joka sarjassa. Body lajit rulaa ja kovaa! Se on hienoa. Sarjat pullistelee kilpailijoita ja eliminaatiokierroksetkin tulee mukaan. Jep, jep tulossa on siis Kilpailut isolla K:lla. Eikä ole enää montaa viikkoa jäljellä ekoihin karsintoihin. Niitä alkaa jo niin odottamaan. Parasta on, että ne järjestetään täällä omassa kotikaupungissa, Jyväskylässä<3

Näin kesällä diettaamisessa on ainakin yksi erittäin hieno asia ja se on se, että ei tarvitse palella. Ei ainakaan tänä kesänä. Kun aika antaa myöden tykkään istua ihmisten ilmoilla ja nauttia kesän kuumuudesta, juomana parasta on Pepsi Maxi. Terassilla on mukavaa rentoutua katselemalla ihmisiä:))) Kaikki ei ole dietillä, sen voi todeta jo ensimmäisen minuutin aikana:D Mutta kaikki nauttii kesästä ja hymy on herkässä jokaisella. Ihanaa, kun on kesä!!!

Palasin takaisin tänne bloggeriin kirjoittelemaan:)

Nyt on asia  niin, etten taida osata kirjoittaa luontevasti muualle kuin tänne, vanhaan ja hyväksi todettuun blogiini:) Aloitin tämän nykyisen eli toisen kisalava-taipaleeni kirjoittelun Sportlife Nutritionin blogialustalle eli oman tiimini sivulle. Ikävöin kuitenkin tätä vanhaa blogiani niin, että olen päättänyt kirjoitella tänne tästä eteenpäin. Olen nainen, saan siis muutella päätöksiäni aina, kun siltä tuntuu, eikö vaan?? :))

Nyt kerron vähän yhteenvetoa tästä kisoihin valmistautumisajasta, jos täällä on lukijoita, jotka eivät ole kirjoitteluani seuraneet Sportlifen sivuilla.

Nyt on täynnä 13. diettiviikko meneillään. Kisadiettini alkoi 1.4.13 ja nyt vaaka näyttää -6,5 kg. Offilla painoni nousi noin 10 kg, joka on minulle hyvä paino treenata ja elää hyvällä fiiliksellä. Uskon, että vielä on rasvaa tiputettava  ainakin 2 kg ja tietenkin nesteet sitten viimeistelyviikolla tämän lisäksi. Kisoihin on nyt vajaat 7 viikkoa. Tuntuu, että tämä diettiaika on hurahtanut ihan tajuttoman nopeasti ja huomaan, että alan kuikuilemaan peilistä useammin ja useammin, että sulanko tarpeeksi nopeasti. Ensimmäinen etappini on siis Jyväskylän body fitness +168 SM-karsintakisat 10.8.13.

Vertaan kovasti tätä diettiä ja viime kesän diettiä keskenään. On ihanaa, kun kirjoitin vuosi sitten tänne blogiini ajatuksia ja tuntemuksia ylös, joten nyt voin käydä kurkkimassa, miten missäkin vaiheessa on mennyt. Koen, että tämä dietti on ollut ajoittain kovempi kuin viime kesänä. Tuolloin tietenkin kaikki oli uutta ja ihmeellistä, varmaan uutuuden innolla sitä painettiin tuolloin eteenpäin.

Nyt huomaan, etten stressaa kisoista ollenkaan niin paljoa kuin vuosi sitten. Poserauksia ja kävelyä harjoittelen Seppälän Elixian peilisaleissa aina vaan kun vähääkään on aikaa. Meikin ja hiusten laitto on sovittu jo aikaa sitten, bikinit on työn alla ja ihon värjäys menee viime vuotisilla metodeilla. Toki kaikkea kisoihin liittyvää järjestelyä on paljon, mutta nyt sen osaa ottaa vähän rennommin rantein.

Aamuaeroobisia tein ensimmäiset 4 viikkoa 4 x viikossa ja sen jälkeen olen tarponut tasatahtista lenkkiä aamuisin 5 x viikossa. Luulen, että se muuttuu seuraavassa valmentajan tsekkauksessa 6/vko. Dietin alussa aamulenkit piti taas ottaa väkisin käyttöön, en olisi millään niitä halunnut. Mutta kas kummaa, nyt en luopuisi niistä millään, olen aivan koukussa aamulenkkeihin. Taas pitää todeta, että ihminen oppii ja tottuu nopeasti uusiin asioihin, kun vaan tekee niitä riittävän pitkään. Syntyy positiivinen riippuvuus! Olen huomannut, että se toimii monessa asiassa. Ensin uraudutaan tiettyihin toimintatapoihin ja elämäntyyliin, jos niitä halutaan muuttaa, se onnistuu, kun toistoa tulee riittävästi. Tämän oivaltaminen on auttanut itseäni muuttamaan elämäntapojani parempaan suuntaan ja jättämään turhat epäterveelliset asiat pois.

Työasioista sen verran, että tänä kesänä teen vain iltavuoroa, joitakin tuplavuoroja toki mahtuu sekaan. Tämä mahdollistaa sen, että pystyn tekemään aamulenkit inhimilliseen aikaan, en todellakaan näe itseäni aamu viideltä tai neljältä lenkillä:D Salitreenit hoidan aamupäivän aikana, jonka jälkeen painunkin sitten töihin. Päivä rytmittyy täydellisesti tällä taktiikalla.

Kaiken turhan hyötyliikunnan olen lopettanut, koska salitreenien, aamulenkkien ja työni hoitamisen lisäksi ruokavalio ei anna liiemmin varaa ylimääräiselle liikkumiselle. Olo muuttuu sietämättömäksi, jos poljen esim sali- ja työmatkat fillarilla. Kaikkein tärkein ehdottomasti on, että salitreeniin riitää jokaikinen kerta täydet paukut, treenitehoista en tingi milliäkään, muista tehoista sitten voinkin vähän tinkiä:)

Ruokavalio on samanlainen kuin vuosi sitten.  Ruokana on tuttua kanaa, riisiä, kasviksia, salaattia, puuroa, raejuustoa, rahkaa ja marjoja. Ei sen eksoottisempaa:) Kaikki lisäravinteet, palautusjuomat yms. on Sportlife Nutritionin laatutuotteita, niihin voin luottaa 100%:sesti. Uutena mukaan olen ottanut EAA:n, jonka lisään BCAA:n ja glutamiinin kanssa veteen ja huitaisen sen menemään kurkusta alas ennen aamulenkille menoa ja lisäksi se toimii myös treenijuomana. Rasvanpolttajat on mukana entiseen malliin.


 Treenit muuttuivat jokunen viikko sitten hieman. Ennen uuden treeniohjelman käyttöönottoa pidin kevyen viikon ylirasitusoireiden helpottamiseksi, tuolloin olin todella väsynyt ja tahtia oli pakko rauhoittaa. Treenaan edelleen viidesti viikossa ja motivaatio treenaamiseen on korkealla. En halua antaa piiruakaan periksi missään liikkeessä. Olen vielä tässä vaiheessa diettiä saanut nostettua painomääriä. Se on huikean upea tunne, kun tajuaa pääsevänsä eteenpäin, tuntuu että voisi huutaa salilla onnesta...jos vaan kehtaisi:))