Onko fitness elämäntyylissä jotakin väärää?

Kylläpäs oli tunteita nostattava ja ajattelemisen aihetta herättävä tapaus se perheen äidin blogikirjoittelusta poikinut lastensuojeluilmoitus. Moni on varmasti tämän tapauksen lukenutkin, ainakin se levisi kulovalkean lailla facessa. Tässähän äiti-ihminen (3 lasta)treenaa salilla tavoitteenaan raskauskilojen karistaminen ja itsestään huolehtiminen ylipäätään. Hänen blogikirjoittelun perusteella oli tehty lastensuojeluilmoitus ja epäilty hänen kykyjään äitinä, koska hän käyttää aikaa salitreeneihin 4 kertaa viikossa tunnin kerrallaan, joka viikko!!?

 Lyön vaikka vetoa, että jokainen meistä, joka treenaa salilla tavoitteellisesti ja elää muutenkin tervettä elämää, tietää mistä puhutaan. En usko, että meitä on yhtään sellaista, joka ei ole joutunut kuulemaan epäilyjä saliharrastuksen järkevyydestä. Oliko tälläistä ongelmaa silloin, kun salilla hääräsi pääasiassa miehiä? Silloinkin lajia treenattiin tosissaan, syötiin orjallisesti, treenattiin kovaa, pullisteltiin peilien edessä, liha kasvoi ja näytettiin upeilta, kilpailtiin jne. Mihin rauha harrastaa tätä lajia on hävinnyt?

 Nykyään tosissaan treenaavien määrä on kasvanut ja etenkin naiset ovat innostuneet pumppaamaan kroppansa kuntoon. Mun mielestä se on erittäin hieno asia!! Mikä siinä niin monia ihmisiä häiritsee? Onko kovin kaukaa haettu, jos väitän, että se hemmetin KATEUS on syy tähän!? On toki olemassa miehiä, jotka varmaankin pelkäävät vahvoja naisia ja siksi eivät voi ymmärtää salitreenaamista eivätkä tietenkään tykkää, että naisilla on lihaksia:)Tälläiset miehet tietenkin voivat ihmetellä näitä bodylajeja, olkoon he oma marginaaliporukkansa. Jäljelle jää siis naiset ja kateus!!

 Elävästä elämästä joitakin esimerkkejä...kenen elämästä, se on toinen juttu. Kaikkea ei voi ymmärtää....työpaikalle ilmaantuu aamulla työntekijä, joka on selkeästi krapulassa ja väsynyt? Kaikki tietävät sen, ovat vuosien ajan tienneet...asia painetaan villasella, ymmärretään. MUTTA, jos kisadietillä oleva työntekijä on yhtään edes väsyneen näköinen ja tauolla nostaa jalat tuolille ja haukottelee....tätähän ei voida hyväksyä! Ei missään tapauksessa...ilmoitus esimiehelle ja nopeasti. Esimiehen kanssa voidaankin sitten pohtia onko kilpaileminen ja ylipäätään kova salitreenaaminen järkevää, ettei se vaan aiheuttaisi väsymystä.

 Työpaikalle tilataan porukkahengessä pitsat, mietitään tarkkaan mitä tekis mieli ja mitä täytteitä laittais...jne. Kerätään rahat, soitetaan tilaus. Pitsat tulee, ne syödään porukalla, ihan ajan kanssa. MUTTA mitä tapahtuukaan, kun dietillä oleva työntekijä syö eväsrasiassa olevat eväät, eväät jotka viikko toisensa jälkeen pienenee ja ne syö aina vaan nopeammin ja nopeammin. Ruokailut tapahtuu 3 tunnin välein eli juuri niin kuin muillakin työntekijöillä. Tästä on tehtävä tietenkin ilmoitus esimiehelle...eihän siitä mitään tule, että joku käy KOKOAJAN syömässä!

 Työpaikoilla on ihmisiä, joilla on pahoja tuki-ja liikuntaelinten vaivoja, selkä on kipeä...iskiasta, olkapäät kuluneet ja kipeät, polvet särkee...ei pysty liikkumaan, kun on tota ylipainoakin ja diabetes, lonkat särkee, ei oikein nukutakkaan, migreenikin vaivaa kokoajan ja väsyttää. Ollaan sairaslomilla, kyllähän sen ymmärtää, onhan kyseessä pahat vaivat. MUTTA mitä tapahtuukaan, jos salitreenaaja napsauttaa olkapäänsä penkkipunnerruksessa? Ei siitä hyvää heilu! Esimiehen kanssa käydään keskustelut salitreenaamisen järkevyydestä. Ei kai tämä sinun harrastuksesi aiheuta sairaslomia?? Niiiii...in ja huoh!

 Ruokatauolla joku laittaa mikroon lihapiirakan isolla makkaralla, tuoksu leviää ihanasti ympäri kahvihuonetta. Sitten vaan sinapit ja ketsupit päälle ja syömään. Muut työkaverit ympärillä ihailevat miten on herkullisen näköinen piirakka. SITTEN pöytään tulee diettiläinen ja laittaa kaurapuurolautasensa pöytään, kaataa siihen päälle raejuustot ja mehukeiton. Kaverit ympärillä heräävät; mitä toi on? Et kai sä oikeesti syö noin paljon? Kauheen näköistä sotkua! Miten sä voit syödä tollaista? Ja ihan luvallista on tulla sormella osoittamaan ja kai sitä saa hämmentääkin, jos siltä tuntuu.

 Alkoholi, ylensyönti, makaaminen = "itsensä kuunteleminen", ovat asioita, joihin herkästi kannustetaan joko suoraan tai välillisesti. Alkoholin käyttöön puuttuminen koetaan vaikeaksi, ikäänkuin puututtaisiin ihmisen yksityisyyteen. Lihavuus, on myös jotenkin herkkä alue, ei lihavalta ihmiseltä voi kysyä aiheuttaako lihavuus esim. sairaspoissaoloja tai heikentääkö se muuten työtehoa ja jaksamista. Ei sellaista voi kysyä, se voisi aiheuttaa pahaa mieltä, siitä voidaan loukkaantua.

Työpäivän jälkeen on ihan ymmärrettävää, että väsyttää eikä jaksa mennä harrastamaan mitään, täytyy levätä. Näitä asioita ei kyseenalaisteta, vaan ennemminkin näihin kannustetaan. MUTTA me tavoitteelliset treenaajat, jotka elämme omalla tavallamme, meitä voi aina kyseenalaistaa. Meidän syömiset, juomattomuudet, treenaamiset, kisaamiset, koko elämä. Ehkä me vaan ollaan niin hemmetin vahvoja, että meitä voi tökkiä kokoajan.

Mistä tämä kaikki johtuu? Miksi emme kannusta muita terveelliseen elämään ja pitämään itsestään huolta? Ei terveydestään huolehtiminen ole narsistista ja omahyväistä toimintaa, vaikka se näyttäytyykin ulospäin urheilullisempana ulkomuotona ja virkeytenä. Voisin kirjoittaa tästä aiheesta loputtomasti, koska järkeni ei yksinkertaisesti tämän ongelman ymmärtämiseen riitä. Meneekö tämä "fitneselämä" pikkuhiljaa siihen, että meidän täytyy syödä salassa, käydä treenaamassa niin, ettei kukaan sitä tiedä ja kilpailemisesta ei missään tapauksessa puhuta. Emmekö saa iloita hyvästä olosta ja tuloksista joita saamme aikaan äärikovilla salitreeneillä. Jos joku tuntee kateudenpiston rinnassaan, niin tervetuloa kanssani treenaamaan vaikka aluksi jalkoja. Tervetuloa tuntemaan tuskaa ja ahdistusta ja rajatonta kipua! Kyllä kateudentunteet karisee ja ajatukset asettuu taas uomiinsa.

Tässä oli nyt vuodatus, jota en koskaan ajatellut kirjoittavani. Nyt se on tässä ja uskokaa tai älkää näitä esimerkkejä olisi vaikka kuinka paljon, esimerkkejä omasta elämästäni ja otoksia muiden treenaajien elämästä.