Treeniä, treeniä!!

Mä sitten tykkään niin älyttömästi tästä uudesta treeniohjelmastani!!! Nyt oon vetänyt sitä jo monta kertaa läpi ja täytyy sanoa, että kun se on nyt sisäänajettu huolella ja oikeat sarjapainot löytyneet, nautin siitä järjettömän paljon. Kova se on, mutta niin pitää ollakkin.

Treenit koostuu raskaasta-, volyymi- ja niiden sekoitusviikoista eli kolmen viikon aikana joka viikko on eri ohjelma. Siihen ei ehdi puutua tai kyllästyä missään vaiheessa, se tarjoaa vaihtelua kivasti. Vaihtelevuus tuntuu selkeästi treenien jälkeisinä päivinä. Saan nauttia kipeistä lihaksista suurin piirtein joka päivä, aina jossakin on kipua.

Raskaalla viikolla on neljä treenikertaa, muilla viikoilla viisi. Raskaan viikon ensimmäinen treeni on jalat eli sekä etu- että takareidet samalla kertaa. Se on kyllä pelottavaa, täytyy myöntää. Siinä ei uskalla ajatella tasan mitään muuta kuin sitä settiä mitä juuri sillä hetkellä on tekemässä. Keskittyminen on pysyttävä tiukkana kokoajan.

Tämän viikon raskaat jalat tein niin, että Jyrki oli auttamassa eikä itse treenannut flunssan takia. Mullahan oli ihan prinsessan oltavat, treenipainot ilmestyi aina tankoihin tai prässiin ja juomapulloakaan ei tarvinnut juurikaan itse kantaa. Tosin, siitä edestä jouduin tekemään ihan hirveitä sarjoja, kun Jykä sai käyttää energiansa mun pudotussarjoihin, negatiivisiin jne. Piiska viuhui ja kunnolla. On se kumma juttu, jos jalat ei pikkuhiljaa ala kasvamaan. Mulla on niin pitkät kintut, että saan tehdä tosissani töitä, että niihin mitään tulee. Treenin jälkeen olin ihan puhki. Raahauduin pukuhuoneelle, mutta en uskaltanut mennä saunaan, koska olisin taatusti oksentanut siellä. Iltavuoro odotti ja ihan alkoi pelottamaan koko töihin meno. Autossa vedin penkin makuulle ja ummistin silmäni kymmeneksi minuutiksi ja latauduin. Sitten vain nöyrin mielin töihin ja ruokaa alas, ja hokkuspokkus, olin taas kunnossa. Jalat "vähän" raskaat, mutta muuten ihan jees olo. Tässä mun työssä on pään pelattava ja täytyy jaksaa puskea rankkojakin vuoroja läpi. Kilometrit paukkuu pitkillä käytävillä. Joskus toimistotyö tuntuisi houkuttelevalta ajatukselta:D

Mä luulen, että monikaan ei ymmärrä, miten kovaa työtä pitää tehdä, jotta saa edes vähän tuloksia kroppaansa. Se on vuosien työ, salille mennään joka viikko ja monta kertaa, vuosia ja vuosia...ja vuosia:) Ja treenataan lujaa, siis hemmetin lujaa! Sitä on fitness!!  Se EI ole mikään nimi syömishäiriölle tai muille psyykkisille oireiluille. SE ON URHEILUA! Eikä sitä ole tarkoitettukaan, että kaikki sitä kestäisi. Onhan niitä muitakin lajeja!

Puhuin Jykän kanssa tänään avustajan roolista salilla. Mä oon sitä mieltä, että hyvä avustaja tai treenikaveri ei puhu sarjojen aikana (eikä muutenkaan) yhtään ylimääräistä. En kestä yhtään sellaista, että niin sanotusti kannustetaan ja pälätetään siinä vieressä, mulla hajoo keskittyminen ihan täysin ja sarjojen läpivieminen kärsii. Haluan kuulla korkeintaan numeron, johon on mentävä ja sarjan aikana vain numeron, jossa sillä hetkellä ollaan, mutta ei niitäkään liikaa:)) Mulla on aina päässä sellainen tsemppaava "mielikuva juttu", josta saan paljon voimaa. Siitä mielikuvasta en kehtaa avautua, se on mun sellainen salainen ase koville treeneille:) Hyvä avustaja/treenikaveri ei myöskään varasta! Paha homma on sellainen, että treenikaveri auttaa liikaa tai liian aikaisin. Se on lihaskehityksen kannalta varastamista. Eli hyvät treenikaverit tuntee toisensa niin hyvin, että osaavat auttaa vain oikeissa paikoissa, niin että treeni ja sarjat voidaan viedä turvallisesti läpi ja käyttöön saadaan kaikki mahdollinen ja mahdoton potentiaali parhaan tuloksen saavuttamiseen. Vaikka mulla onkin maailman paras treenikaveri, niin välillä joudutaan kuitenkin miettimään tälläisiäkin asioita. Näin se homma etenee!

Kesäkuulumisia 2

Suomenlinnassa.

Kesä on jo lopuillaan ja lomat pidetty, pitäisi taas orientoitua työhön palaamiseen.  Tämä kesä on ollut kaikinpuolin paras kesä vuosiin. Kelit oli täydelliset, kuumaa riitti jokaiselle päivälle. Kesän pitää olla kuuma, jos näin ei ole, silloin ei auta muu kuin lähteä reissuun. Nyt reissuun ei kerta kaikkiaan raaskinut lähteä, Suomen kesä on niin hieno...silloin, kun se on hieno:)

Porvoon vanhassa kaupungissa.

Lapsuuden kesämaisemissa Loviisan Valkossa.

Kaksi edellistä kesää olen ollut kisadieteillä. Kesällä diettaamisessa on toki erittäin paljon  hyviä puolia, mutta tässä kesässä parasta on ollut vapaudentunne; sain tehdä mitä halusin ja mennä minne halusin,  ennenkaikkea jaksoin tehdä kaikenlaista hommelia, vaikka kellon ympäri. Tänä kesänä hommaa onkin riittänyt, on ollut vaikka minkälaista menoa ja projektia, uuden kodin ja mökin laittoa jne. Diettien invalidisoimat kesät on nyt otettu takaisin ja olen tietoisesti tehnyt ja nauttinut kaikesta sellaisista asioista, jotka oli diettikesinä vain kaukaisia haaveita.

Rakastan merta ja merimaisemia. Näitä maisemia ihaillen ja merestä nauttien vietimme kesäpäiviä. Kävimme Helsingissä, Tallinnassa, Loviisassa, Porvoossa ja Haminassa. Joka paikassa merivesi oli käsittämättömän lämmintä, varmasti 25 astetta. Siirryimme Saimaalle, upeaa sielläkin oli. Vesi on kesällä niin rauhoittava elementti. Loma ei ole mitään, jos ei pääse merelle:))

Salitreenit kulkee aina mukana oli sitten kesä tai talvi. Muistan silloin aikoinaan,  kun salitreenaamisesta tuli tavoitteellista, suunnittelin kaikki treenit kalenteriin tarkasti. Näin varmistin, että treenit menee juuri niin kuin ohjeistuksessa oli. Välillä kotona olimme vähän pulassa, kun aika ei tahtonut millään riittää kaikkeen mihin olisi pitänyt. Salit piti sovittaa muuhun elämään ja se vaati välillä sumplimista.

Nykyään salitreenejä ei tarvitse sovitella sen kummemmin eikä merkata niitä almanakkaan. Ne ovat ilmeisen selvästi meidän perheessä löytäneet luonnikkaan osan
elämästämme, joten muut menot sovitellaan salitreenien mukaan.  Itse treenit ei kuitenkaan loppujen lopuksi vie juurikaan aikaa, keskimäärin reilun tunnin päivässä.

Rakastan liikkumista ja voisin olla likimain jatkuvasti liikkeellä fillarilla ja paljon on tullut poljettuakin tänä kesänä. Viime kesänä fillarointi oli pannassa, aeroobista oli pakko rajoittaa, lihasta oli säästettävä ja eipä se jaksaminenkaan ollut ihan kohdillaan. Nykyisillä kalorimäärillä jaksaa vaikka mitä.

Nykyään käyn valmentajan luona kuuden viikon välein. Se on hyvä aikaväli eli käynti ajoittuu aina kevyelle viikolle. Kuusi treeniviikkoa tuntuu sopivan mulle hyvin, pieniä väsymyksen merkkejä alkaa ilmaantua, mutta ei vielä kiristä hermoja. Kevyen viikon ohjelman suunnittelen tilanteen mukaan eli jos tietynlaisia väsymisen piirteitä ei ole, teen kolme kevyttä treeniä salilla. Jos väsymisen merkkejä on (rytmihäiriöitä, hermo tiukalla tms) en mene salille ollenkaan. Tällä viikolla panostan palautumiseen kunnolla. Olen huomannut, että treenitehot on mielettömän kovat, kun keho on palautunut hyvin.

 Ravintola F-hoone Tallinnassa, voin suositella.

Viime käynti Matin luona antoi mulle tosi paljon tsemppiä ja motivaatiota. Tuntuu, että sain käynniltä paljon irti. Kävimme huolellisesti  treenaamiseen liittyvät kysymykset läpi, katsoimme ruokavalion ja kunnosta sain (ihme kyllä) hyvää palautetta. Olin ihan varma, että olen paisunut liikaa.  Ennen Matin käyntiä mulla on yleensä aina vaikeaa...jännittää ja hirvittää, jos kunto onkin pielessä.

Vaaka ei ole se paras mittari tässä  hommassa, mutta vähän tietenkin suuntaa näyttää. Paino on pysynyt nyt 5 kuukautta samoissa lukemissa...siis olen pitänyt sen siinä ja helppoa se ei aina ole. Mun kroppa huutaa aina lisää ruokaa:)) Ruokavalioon ei tullut nytkään muutosta enkä sitä odottanutkaan. Tunnen jo niin hyvin itseni, että tiedän milloin syön tarpeeksi ja milloin on syytä tankkailla. Tavoitteena on pitää kropassa suurinpiirtein tätä rasvamäärää.


Matin käynti antoi niin iloisen mielen, että uskalsin lomalla herkutella ihan hyvällä omallatunnolla. Kropassa on hyvä olla sopivasti rasvaa, jotta treenaaminen sujuu turvallisesti ja tehokkaasti.

Parasta elämässä on se, että saa liikkua ja on voimaa ja halua tehdä kaikenlaisia asioita. Teen kaikkeni, että pysyn niin hyvässä kunnossa, että mikään tekeminen ei rajoitu ainakaan huonoon fyysiseen kuntoon, en halua tulla tätimäiseksi tai mummottua ja katsoa vierestä kun muut hyppii, pompii ja liikkuu. Ulkonäkö repsahtaa, se ei haittaa eikä sille juurikaan mitään voi, mutta kropan toimintakyvylle voi tehdä paljonkin.

Tästä on hyvä jatkaa.