Juttuja ja kuvia

Onpas se aika taas rientänyt. Kirjoittaminen on jäänyt vähille. Työvuorojen lisäksi aikaa on löydyttävä 4-5 salikertaan, 6 tuntiin aeroobista ja poserauskin vie viikossa vähintään tunnin. Tässähän sitä on aikatauluttamista kerrakseen, kun kotiasiat ja muu normielämä on hoidettava. Mutta mukavaahan se on, ettei tarvitse istua sormia pyörittämässä, vaan saa elää kiireistä, ihanaa ja omanlaistaan elämää.

Tuossa reilu viikko sitten kävi pikkuinen haaveri salilla. Treenaan mieheni kanssa aina yhdessä ja työnjako treeneissä on rakentunut ajanmittaan toimivaksi ja tehokkaaksi. Kun toinen vääntää sarjaa, toinen varmistaa ja avustaa esim. pudotussarjoissa, pakkotoistoissa ja negatiivisissa. Kyseessä oli ns raskasviikko, jolloin treenipainot on niin raskaat kuin ikinä vaan pystyy tekemään teknisesti oikein. Olin tekemässä vinopenkkissä rintaa käsipainoilla. Olen juuri vähän aikaa sitten päässyt siirtymään 25 kilon painoihin. Jyrki varmistaa tässä liikkeessä kyynärpäistä, eli sieltä on helppoa avustaa sarjan viimeisiä liikkeitä pakkotoistoina. Olin työntämässä viimeistä eli kasia ylös, tunsin että nyt mennään äärirajoilla, vasemmasta kädestä petti tekniikka ja paino putosi laittialle, samassa oikea käsi petti ja käsipaino tuli naamalleni. Se rusahti silmien väliin, nenän varteen. Tuska oli kamala. Ryntäsin heti Elixian respaan ja sain kylmäpussin, joka auttoi kipuun. Paino ei onneksi pudonnut korkealta, mutta nenä turposi komeasti. Oli pakko lähteä käymään lääkärillä näyttämässä vammaa. Röntgeniä siitä ei kuulema kannattanut ottaa, koska turvotusta oli niin paljon. Pelkäsin, että nenästä tulee ihan vino, mutta taivaan kiitos selvisin vähällä. Vasen nenän varsi tuli tietenkin kauniin mustaksi, mutta väri palasi normaaliksi kuitenkin jo viikossa:) Nenän muotokin on suurinpiirtein normaali:)

Ennen tätä haaveria, en ollut koskaan edes ajatellut, että jotakin tälläistä voisi sattua. On ne painot ennenkin pudoneet käsistä, mutta nyt en ehtinyt hallitsemaan tilannetta mitenkään. Olemme muuttaneet kyseisessä liikkeessä varmistamista erilaiseksi eli Jyrki pitää käsipainoista kiinni, ei kyynärpäistä ja olen siirtynyt takaisin 22,5 kiloon. Pienemmillä painoilla pystyy kuitenkin tekemään puhtaampaa työtä, joten lihaskehitys ei siitä huonone.
   
Diettiviikko 7 on menossa jo hyvää vauhtia. Kiloja on tippunut vähän reilut 2, mutta vaatteet alkaa jäädä armotta isoiksi. Salilla jaksaa edelleen painaa täysillä ja muutenkin on uskomattoman energinen olo. Tämä on hienoa aikaa ja nautin siitä täysillä, koska energiatasot tulee dietin jossakin vaiheessa laskemaan varmaankin rajusti. Ajattelin laittaa pari kuvaa piristämään näitä kirjoituksia.  

Muutosta diettiin

Nyt on sitten käyty Tampereella valmentajan luona tsekkaamassa tilannetta. Paino ei ollut tosiaankaan laskenut kuin sen kilon, mutta ei se ollut ihmekään, koska valmentajan mukaan lihaskehitys oli ollut melkoista viimeisten viikkojen aikana. Rasvaa oli palanut kivasti. Tämä oli aivan upea uutinen:) Mittasin "kriittiset" kohdat ja niistä oli kadonnut 3 senttiä. Tästä voi päätellä sen, että treeni toimii äärimmäisen hyvin minulle ja ruokavalio on ollut myös aivan riittävää.

Muutoksia suunnitelmiin toki tehtiin. Nyt kiristetään hiilareita pienemmälle ja aloitetaan burnerit. Treeni pysyy samanlaisena, mutta jos tulee totaalista hyytymistä, voin tuolloin jakaa jalkatreenin kahteen osaan eli takareisitreeniin ja etureisitreeniin. Salikerrat lisääntyy silloin viiteen kertaan viikossa. Aeroobista lisään nyt 6 tunnin settiin/viikko. Rullaluistimet olenkin jo ottanut käyttöön, se elävöittää aeroobisten suorittamista. Näillä muutoksilla sitten mennään eteenpäin.

Olen nyt noudattanut kaksi päivää tätä muutettua ohjelmaa ja täytyy myöntää, että on sellainen pieni krooninen näläntunne. Tiedän kyllä, että tuo näläntunne vähenee, kun kroppa taas tottuu tähän vähennettyyn ruokaan. Olo on kummallisen energinen. Suorastaan rakastan painaa salilla ja höngätä aeroobisia. Vaatteissa on ihanaa huomata pientä väljenemistä ja olkapäätkin alkavat tulla paremmmin esiin. Seuraavalla käynti valmentajan luona on kuukauden kuluttua ja tuolloin käyn ekan kerran sovittamassa kisabikinejä.

Välillä sitä ihan kauhistuu miten lähellä ne kisat jo on. Kisoihin olen lähtenyt valmistautumaan 2011 toukokuussa. Tuolloin tuntui, että onhan sitä aikaa vielä vaikka kuinka. Alusta asti olen kiirehtinyt kasvattamaan lihasmassaani, jotta ehtisin saavuttamaan sitä riittävästi kisoihin mennessä. Tietenkin haluan saada lihaa edelleen lisää, ja tuleehan sitä, jos dietin tiukentuessa kroppa vaan jaksaisi.
Nyt kisoihin on enää aikaa 15 viikkoa, joten jokainen päivä on käytettävä viisaasti!

Vaaka valehtelee...vai valehteleeko sittenkään?

Olen päättänyt olla vähemmän "neuroottinen" painoni kanssa dietin aikana. Minulla on ollut diettiin saakka käytössä kaksi vaakaa ja joka aamu punnitsin itseni molemmissa ja kirjasin lukemat ylös. Olen tiennyt kokoajan, ettei siinä ole mitään järkeä, mutta kun... Nyt otin itseäni niskasta kiinni ja poistin toisen vaaán eli sen joka oli ns. parempi, ystävällisempi eli näytti 1,5 kg liian vähän:) Se on nyt roskiksessa. Toinen vaaka, se totuuden torvi, sai jäädä. Dietin alettua kirjasin tietenkin lähtöpainoni ja olin varma, että paino putoaa tasaiseen tahtiin. Ensin putosikin ja olin ihan liekeissä. MUTTA 2. viikosta eteenpäin kaikki ne ekalla viikolla pudonneet sadat grammat tulikin takaisin. Vaikka noudatin pilkulleen diettiä ja treenasin niin lujaa kun vaan pystyin. Heräsi epäilys toisenkin vaaán paikkaansa pitävyydestä:) Sehän oli ollut käytössä jo vuosia, joten jospa se valehtelee. Ei muuta kun uutta ostamaan välittömästi. Testasin onko uudessa ja vanhassa vaaássa eroa....ei ollut. Vanha vaaka kieroon äidilleni ja uusi käyttöön, olihan se kuitenkin ostettu. Seurasin painoani 3 viikkoa ja laittelin sitten jo valmentajalleni Matille viestiä asiasta. Matti ei onneksi lähde hössötyksiini mukaan, vaan on vakaa ja tietää vuosien kokemuksella mitä tekee. Matti on nähnyt meitä hötkyileviä naisia sen verran, että uskoo vain siihen mitä näkee. Eli sain Matilta takasin viestiä:  ei tarvitse huolestua, vaaka on huono mittari tässä vaiheessa, ei kerro totuutta, katsotaan tilanne seuraavassa tapaamisessamme. Melkein arvasinkin, että diettiin ei tule muutoksia ja se oli kieltämättä helpotus.

Tuo kroppa ja sen toiminta on jännä juttu; näen itse miten kropassa tapahtuu muutoksia, olen alkanut sulamaan ja tänään vaakakin oli jo samaa mieltä kanssani, lukema oli lähtöpainosta jo -400g, huikeaa:D Nyt tosiaankin ymmärrän, että tässä tapauksessa paino on yhden tekevää, koska ihraa tosiaankin on lähtenyt. Jos en tähtäisi kisoihin, olisin nyt niin sanotusti tyytyväinen itseeni ja voisin huoletta painella rannalla bikineissä. Tässä dietissä on ihanaa se, että ei ole mitään turvotuksia missään ja olo on niin hemmetin hyvä, melkeinpä kaikkivoipa. Ja mikä ihmeellisintä, minulla ei ole mitään himoja makeaan, itseasiassa ei yhtään mihinkään syömiseen. Diettiruoka on riittävää ja hyvää. Saan nautinnot nyt ihan muista asioista.

Ensi viikolla on kontrollikäynti Matin luona, sitä käyntiä odottan aina innolla. Käyntien jälkeen on aina sellainen varma olo ja tiedän tarkalleen missä mennään ja mitä tuleman pitää. Se rauhoittaa kummasti. Ilman näin hyvää valmentajaa en pärjäisi, menisin sotkuun omien ajatusten kanssa. Peilikin on ennen pitkää vääristävä tekijä, jos siihen tuijottaa liian usein. Valmentaja, joka näkee tietyin aikavälein, on paras vaihtoehto edistymisen mittaamiseen. Olen niin tosissani tämän "projektin" kanssa. Haluan nähdä mihin minusta on ja millaiseen lopputulokseen voin päästä. Järkähtämätöntä sisua löytyy ja paljon.

Tänään on vuorossa salitreeneistä välipäivä, mutta päivän ohjelmaan kuuluuu kuitenkin tunnin aeroobinen ja tunnin kävely/poserausharjoitukset Elixian peilisalissa. Olen pitkä nainen (179cm), joten olen joutunut opettelemaan korkeilla (10cm) koroilla kävelyn aivan alusta pitäen. Nyt se alkaa sujumaan jo kohtuullisesti.  Eli nyt vaan kengät jalkaan ja menoksi.

Ps. blogin kirjoittamisen kellonajat eivät pidä paikkaansa missään kirjoituksessa, en ole yökukkuja eli en kirjoittele aamuyöllä tänne mitään:D

Neljäs viikko alkanut

Kolme diettiviikkoa takana ja olo on hyvä kaikinpuolin. Tähän asti on ollut ihan helppoa. Treenit on sujuneet entiseen malliin salilla, kehittymistä ja edistymistäkin on tapahtunut. Pelkäsin, että treenitehot laskee nopeasti dietin alettua, mutta vielä painetaan täysillä ja homma on aina vaan hauskempaa.

Aeroobiset ovat tulleet mukaan ja se on hienoa. Keväällä ei ole yhtään hullumpaa painaa menemään ulkona. Pikkuisen kun kelit vielä lämpenee laitan rullikset jalkaan ja nautin vauhdin huumaa. Aamu-aeroobisia en ole tehnyt. Olen limittänyt aeroobiset vain johonkin sopivaan rakoon. Varmaankin kohta aamut tyhjällä mahalla on käytettävä niihin, mutta niin kauan kun valmentaja ei niin vaadi, en niitä aamulla tee. Ei ole minun juttuni:) Mutta asiaa, jota en tekisi tavoitteeni eteen ei ole! Teen juuri niin kun valmentajani parhaaksi näkee, niistä asioista en tingí missään tilanteessa milliäkään. Ruuat syödään grammalleen ja treenit vedetään täysillä. AINA!

Kisoihin valmistumiseen liittyy paljon muutakin kuin treenit ja dietti. Se muu onkin ihanaa ja hauskaa vaihtelua arkeen. Kisabikinit sovitan Tampereella Biancanevessa kesäkuun puolen välin jälkeen, kunhan dietti on ensin vähän puraissut ihraa takalistosta pois. Olen tyytyväinen kangasvalintaani, jonka tein viimeksi Tampereella käydessä. Punainen on mieleinen väri, joten bikinit tulevat olemaan siis punaiset. Koristelusta en vielä osaa sanoa, sitä täytynee alkaa miettimään.

Heti kun kesäloma alkaa, laitan kauniit, pitkät ja värikkäät kynnet. Jos työni vain sallisi, käyttäisin varmaankin aina rakennekynsiä, se on mielestäni hyvin naisellista ja huoliteltua. Katri laittaa minulle hiuspidennykset koekampauksen yhteydessä, aion nauttia niistä koko kesän, ainakin kisoihin saakka. Ripsituuhennukset laitatan myös mahdollisimman pian. Nämä ovat minun herkkujani tänä kesänä:) Nami.