Elämäni ensimmäinen ulkotreeni

Oli hienoa päästä kerrankin mukaan ulkotreeneihin. En osannut kuin vähän aavistella mitä tuleman pitää, kokemusta kun ei tälläisistä treeneistä ole. Jännitin taas kerran, että miten aeroobinen kuntoni kestää treenin läpiviemiseen...täytyy kyllä myöntää, että äärirajoille mentiin aika vahvasti.

                                                       Tässä oli meidän leikkikenttä. 

Ohjelmassa oli ensin alkulämmittely, jonka jälkeen ei voinut olla enää mikään paikka kylmänä. Mäkijuoksua, punnerruksia, kyykkyjä ja taas mäkeä ylös alas....huh! Sitten vaan varsinaista hommaa tekemään.

Oli renkaan vetoa eteenpäin ja taaksepäin, renkaan kuljetusta poikittain ja lekalla hakkaamista, hauskaa puuhaa! Tehokasta agressioiden purkua:) Kyykättin ja askelkäveltiin painojen kanssa jne.

Treenissä vuorotteli  ns. voima- ja sykkeen nosto-osit. Noi voimaosiot oli hauskoja, MUTTA ne juoksut ja mäkivedot...yyhyyyhhh...silloin meinas kuolo korjata. Emmä osaa enää juosta!

 Kovasti tehtiin töitä pakaroilla ja reisillä ja sarjat oli pitkiä, huomattavasti pidempiä kuin mihin on  salitreenissä tottunut. Oli jännä tunne lähteä juoksemaan mahdollisimman lujaa vauhtia, kun oli juuri kyykännyt ja vetänyt maasta yms. Jalat ei toiminut ollenkaan niinkuin piti. Järki sanoi; juokse, liikuta niitä jalkoja, mutta jalat meinasi lähteä alta ja reidet oli hitaat ja jäykät puupökkelöt. Sykkeet oli maksimissa ja välillä tuli tunne, että en oikeesti enää jaksa, tunnin vetäjä, Anton oli kuitenkin armoton ja huusi, että antaa mennä vaan, tää homma on päästä kiinni! No, niinhän taisi olla, kyllä sitä vaan jaksoi:)

Happea välillä...tai sitten Anton nuhtelee laiskottelusta. 

Tehokas treeni takana. Uusiksihan tämä on otettava, tottakai!! Tämä oli hyvää vaihtelua tälläiselle "vain" salia harrastavalle ihmiselle. Kroppa sai pikkuisen erilaista ärsykettä. 

Treeneistä seuraavana aamuna takapuoli oli niin kipeä, että liikkeelle lähtö oli kankeaa kuin mummolla ja kipu pakaroissa sellaista, että istumaan sai laskeutua ajatuksen kanssa:) Olishan se harmittanut valtavasti, jos sellaisella rääkillä ei olisi tullut edes kipeäksi.

Kesäkuulumisia 1

Tässä blogissa on ollut täydellistä hiljaiseloa pitkään, liian pitkään. Mitään erityistä kirjoitettavaa ei ole juurikaan siunaantunut, joten silloin on parempi olla hiljaa. Olen elellyt tässä tavallista ja tasaista arkea. Arkihan parasta ja kun se on tasaista, on silloin asiat kunnossa tai niin mä ainakin ajattelen.

Työn ja treenaamisen lisäksi on tapahtunut jotain uuttakin; olemme vaihtaneet asumismuotoa ja se on ollut aika mielenkiintoista. Tässä meidän uudessa talossa asutaan rivissä muiden perheiden kanssa, se on ainakin näin alkuun vähän outoa, mutta ihan jees! Melkoisen huolettomalta tuntuva asumisvaihtoehto. Tietenkin tässä on vähän opittava uusia käytänteitä; on oltava vähän sosiaalisempi eikä aurinkoa passaa enää ottaa vapautuneesti:))  Roti ja ryhti tullut siis elämään!

Kävin Matin luona valmennuskäynnillä pitkästä aikaa. En ole tarkoituksella käynyt siellä muutamiin kuukausiin, koska treenaaminen ja syöminen on ollut kumpikin kunnossa ja tavoitteena on vain takoa lisää lihaa. Pikku hiljaa kuitenkin alkoi hiipimään mieleen epävarmuus riittävästä kehityksestä ja siitä, ettei läskiä tule liikaa. Jokaisen läskikilon eteen on kuitenkin itkut itkettävä dieetillä, joten sitä massaa en todellakaan halua yhtään liikaa.

Valmennuskäynnillä todettiin, että suunta on oikea ja läskiä ei tarvita enää yhtään lisää. Treeniohjelma muutettiin aivan erilaiseksi kuin ennen. Se rakentuu kolmesta keskenään erilaisesta treeniviikosta, joten saa varautua siihen, että kokoajan on joku lihasryhmä kipeänä. Ruokiin ei tullut muutoksia, sen kyllä aavistinkin. Olen oppinut sen, että ruokailut on omalla kohdallani silloin kunnossa, kun ruoka-aikaan on kova nälkä ja ruokien välillä pieni nälkä kokoajan.



Aeroobinentreeni rakentuu pyöräilystä, jota tulee kesäaikaan erittäin paljon. Liikun kaikkiin paikkoihin fillarilla, joten kilometrejä kertyy kyllä kivasti, reisillä on töitä.

 Pidän joka viikko yhden ns. vapaan syönninpäivän ja muuten noudatan tiettyä ruokavaliota. Pääpiirteissään tuota ruokavaliota olen noudattanut yli kolmen vuoden ajan. Alkaa olemaan aikalailla selkärangassa ne systeemit, kun riittävästä toistomäärästä on muodostunut vuosien myötä tapa.



Tuossa aiemmin keväällä oli jostain syystä vaikeaa olla lipsumatta syömisten suhteen, tuli herkästi otettua jotain pientä sieltä ja täältä. Vaikka kyse oli pienistä asioista, lipsuminen oli selkeästi havaittavissa painossa, alkoi kertyä ihraa. On se niin ärsyttävää, miten pienet asiat vaikuttavat painonnousuun. Kun pidän selkeän vapaan syönninpäivän ja muuten pysyn sata prosenttisesti ruokavaliossa, paino ei nouse. Eli lipsuminen ei kannata, se ei johda mihinkään hyvään. Turhaa sitä on itselleen mitenkään puolustella, lepsun hommaa sellainen;)

Vapaan syönninpäivänä en mätä määrättä kaikkea mitä mieli tekee. Sekin on koettu monesti aiemmin ja olo on mättämisen jälkeen koruttoman huono ja väsynyt. Näinä päivinäkin syön 3-4 tunnin välein ja mietin jo etukäteen mitä haluan syödä. Karkkien syöminen on vähentynyt huomattavasti ja uusi herkku on jäätelö, ainakin näin kesäaikaan. Jäätelöissäkin katson kuitenkin jonkin verran rasvapitoisuuksia, joten  esim. Magnumit jätän muille. Sämpylät, leikkeleet, juusto ja maito eivät kuulu normaaliin arkeen, joten niistä nautin erityisesti vapaan syönninpäivänä.


Uutta treeniä ajan nyt sisään ja sarjapainot on vielä pikkuisen hakusessa, mutta kierto kierrolta ne tarkentuu ja pääsee painamaan kunnolla.

 Tässä lajissa ei ole koskaan valmis, koskaan ei tule tilannetta, etteikö miettisi tekniikoita tai voisinko tehdä tämän liikkeen jollakin tavalla vielä tehokkaammin. Mitä enemmän salilla treenaa, sen vähemmän siitä tietää, täytyy kokeilla, analysoida, miettiä, kysyä.... Just tämä on yksi hieno asia tässä harrastuksessa, mitään ei voi tehdä vain sinne päin, vaan juuri oikein!

Selkätreenit on kovia, niiden jälkeen on ihan finaalissa. Panostan selkään kunnolla, se on ehdottomasti heikoin kohtani.

Maastaveto on edelleen jostain ihmeen syystä haasteellinen liike (kauniisti sanottuna) ja siksi se ei ole suosikkiliikkeitäni, mutta Matti laittaa sen aina kuitenkin ohjelmiin, tykkääpä siitä tai ei...ymmärrettävää kylläkin:)





Yksi ehdoton suosikkini on yhden käden soutu käsipainoilla. Siinä saan mielettömän tuntuman selkään,  sain sen raskaalle viikolle uuteen ohjelmaani.












Kyllä tämä kehonrakentelu on kovan luokan urheilua, vaikka pallon perässä ei juosta eikä keppiä heitetä! Näkyvinä tuloksina tässä on vain oma kroppa ja sekin sitten vasta kisalavalla. Tässä koko elämä vaikuttaa tuloksiin, kaikki valinnat, kaikki tekeminen. On syötävä oikein eli terveellistä ruokaa riittävästi ja riittävän usein, nukuttava paljon ja treenattava päivä toisensä jälkeen, vuosi vuoden jälkeen... Olen kiitollinen jokaisesta päivästä, jolloin saan tehdä näin! Tämä on riippuvuuksista parhain ja kisaaminen vielä siihen kaikkine kommervenkkeineen on jotain niin, niin upeaa.