perjantai 30. elokuuta 2013

Viimeistelyviikon viiraukset


Viimeistelyviikon raamattu.



Tätä viikkoa on odotettu ja nyt se on tässä!! Aamut alkoivat edelleen tuttuun tapaan lenkillä, mutta nyt vain puolen tunnin mittaisilla. Sali oli edelleen 5-jakoinen, mutta luonnollisesti käytössä oli nyt normaalia kevyempää rautaa.

Olen iloinen, että jaksoin tämän ajan painaa täysillä. Tämän kokemuksen jälkeen en (toivottavasti) pienistä valita ja pikku nälät tai verensokereiden heilahdukset ei voi tuntua enää missään. Diettini kokonaismitta viimeistelyviikkoineen oli 22 viikkoa. Tuona aikana elopainoa putosi 10 kiloa.

Lihaa olen saanut viime syksyn jälkeen noin 3 kiloa lisää ja pidän sitä hyvänä saavutuksena vuositasolla. Tosin lihasta ei voi (etenkään näin pitkiin raajoihin) koskaan saada liikaa. Seuraavan vuoden aikana kehitys on oltava vähintään samaa luokkaa, tavoitteita pitää aina olla! Kova työ jatkukoon!



Maanantai.

Keli oli upea, syksyisen raikas. Fiilikset korkealla, dietin koettelemukset on nyt taakse jäänyttä elämää. Nyt tankataan ja taltutetaan väsymys!!!

Aamupalalla riisikakkuja banaanin kera ja kaurapuuroa ihan kunnon satsi. Kyllä se oli niin taivaallista, paremmalta ruoka ei ole koskaan maistunut. Noh, tyhjyyteenhän se tuntui uppoavan, mutta herkullista oli kuitenkin. Päivän mittaan söin useammankin satsin riisi-kanaa ja illalla taas puuroa.

Illalla lisääntynyt hiilareiden määrä alkoi korjaamaan vointia huomattavasti reippaammaksi. Huomasin, että aloin tuntea vetoa jopa siivoamiseen eli normaalit himosiivoojan piirteet alkoivat siis heräillä. Huomenna olenkin sitten varmaan jo täynnä energiaa, hope so!




Tiistai

No hei, vautsi, heräsin ilman nälkää...täh?? Aika vinkeetä! Äkkiä lenkille ja puurokipon ääreen. Voi mahotonta, miten hyvää puuro ja riisikakut banaaniviipaleilla voi olla!! Maha oli täynnä, oikeesti!

No, sittenhän sitä virtaa ja intoa alkoikin olla siinä määrin, että pian jouduttiin viemään turhaksi todettua tavaraa autollinen kaatopaikalle. Aloin siis siivoamaan!! Ja kunnolla!! Vaatehuone, varasto ja kaapit saivat ryhtiä ja voin kyllä sanoa, että mitään turhaa ei hyllyille jäänyt. Kotona vallitsee taas järjestys ja selkeys, joka olikin tässä välillä jo vähän heikommalla tasolla. Elämä on taas niin ihanaa!

Keskiviikko

Lenkki, salitreeni, poserausta ja ohjeiden mukaista syömistä ja juomista. Näistä oli tämäkin päivä tehty. Siivous, kiilotus, puistelu, tamppaus ja pyykkäys-into on jatkunut ja Tolu tuoksuu on joka paikassa. Virtaa riittää siis edelleen. Tuntuu niin tajuttoman hyvältä, kun on päässyt ylös sohvan pohjalta ja jaksaa tehdä asioita. Ilo on palannut elämään. Toisaalta oli aika makeeta vetää itsensä täydellisesti loppuun treeneillä ja dieetillä, se tunne oli kyllä kokemisen arvoinen;) Etenkin kun siinä maailmassa piti jaksaa elää pari viikkoa. Tuon jälkeen osaan kyllä arvostaa tervettä ja jaksavaa, normaalia oloa.


Torstai


Hieno päivä jälleen. Rutiinit hoidettiin ja tankkaus alkoi näkymään muuallakin kuin voinnissa; lihakset pyöristyy hiljalleen. Ihonhoitoa  olen tänään tehnyt oikein huolella; kuorinut, rasvannut ja rasvannut jälleen. Ihoa valmistellaan huomenna laitettavaa väriä varten. Pakkailin expon reissua varten laukkujakin jo valmiiksi. Huomenna on kiljailijakokous!! Jes,  parasta aikaa siis eletään. Kisafiilikset on korkealla!


Perjantai

Aurinkoinen aamulenkki ja ihana puuro-riisikakku-aamupala. Sitten  suihkuun ja sain ensimmäisen  Pro Tan kerroksen. Niitä laitetaan tällä kertaa kaiken kaikkiaan neljä kerrosta ja ja kilpailupäivänä vielä kaksi kerrosta Jan Tanaa. Ihoni ruskettuu melkoisen heikosti, siksi tämä kombinaatio on välttämätön.

Tämän kisakauden vihoviimeinen salitreeni on nyt tehty, melkoisen huikea tunne! Kotona oli monenmoista puuhaa. Ruokien kanssa oli aika puljaaminen; ruokien suunnittelu, valmistaminen ja pakkaaminen kisojen päättymiseen saakka vaati mietintää. Perheemme stratekinen-johtaja, Jyrki pyöritti tämänkin paletin kylmän viileästi ja pian kaikki oli valmista, auto pakattu ja nokka kohti LAHTEA.











Uudet kynnet, tottakai!

Tällä viikolla kaivauduin siis esiin sohvan uumenista ja hikisistä treenivaatteista, heräsin henkiin ja minusta tuli jälleen nainen:)))

Ensimmäinen askel tähän naiseuteen oli tietenkin KYNNET! Ne on mulle aina se paras juttu näissä kaunistautumis asioissa. Kynnet teki jälleen kerran Katrin Urmet, jonka työpiste sijaitsee Jyväskylässä Asemakadulla, Studio Bella. Voin suositella; kynnet on upeita ja erittäin kestäviä.

Ohjelmassa oli vielä "karvat pois-toimenpide" eli sokerointi ja tietenkin räpsyt laitettiin kuntoon.







Tässä projektissa olen saanut uskomattoman määrän kannustusta, tukea, ymmärrystä ja rakkautta mieheltäni, siitä voin olla vain nöyrästi kiitollinen. Tämä kisoihin valmistautuminen on ollut ajoittain hyvinkin tarkkaa, elämää rajoittavaa ja aikataulutettua hommaa, joten se vaikuttaa vääjäämättä parisuhteeseen ja normaaliin elämään kotona. Vaikutus on sitä suurempi, mitä lähempänä kisoja ollaan. Viimeisillä viikoilla elämä kapenee ja kapenee, lopuksi jäljellä on vain "minä ja fitness".

Olin karsintakisojen jälkeen aika kovilla ja kotityöt ym on kieltämättä jääneet muun perheen hoidettavaksi. Se ei ole minusta ollut ollenkaan hauskaa, en haluaisi olla mikään riippakivi tai passattava paskahousu, mutta niin se nyt vain meni ja olin siis paskahousu:)) Arvostan sanoinkuvaamattoman paljon saamaani tukea ja arvostukseni Jyrkiä kohtaan on entisestään kasvanut<3

Mutta nyt, tervetuloa kaikki katsomaan upeita kisoja ja nauttimaan hienosta tunnelmasta Nordic Fitness Expoon Lahteen!!!!


perjantai 23. elokuuta 2013

Karsintojen jälkeiset kaksi kiristelyviikkoa

Edessä on siis kolme viikkoa SM-kisoihin; kaksi varsinaista dieettiviikkoa ja kolmas viikko viimeistellään.

Ensimmäinen viikko karsintojen jälkeen

Jyväskylän karsintojen jälkeen heti seuraavana päivänä jatkui dietti. Ruoka pysyi ennallaan, aerobista lisättiin vielä pari tuntia viikkoon. Kiristetään ja tiristetään vielä vähän, siihen on varaa oikein hyvin. Salille oli jo kova ikävä. Viimeistelyviikon treenit oli niin keveitä, että kaipasin kunnon poltetta lihaksiin. Toki pieni pelko rinnassa lähdin salille. Vuorossa oli nimittäin etureidet ja olin juuri ennen viimeistelyviikkoa onnistunut nostamaan smith-kyykyssä painoja uuteen ulottuvuuteen. Periaatehan on se, että takaisin päin ei mennä, suunta on vain ja ainoastaan ylös päin ja tässä asiassa olen järkähtämätön.

Jotenkin oli kuitenkin epäusko kovan treenin läpiviemiseen, olin ollut juuri lavalla, kisakunnossa ja oikeestikko mun pitäisi selvitä tästä treenistä? Hullua koko touhu! Noh, valmentajan sana on laki, kaitpa se tietää mitä tekee:)

Karmea se treeni oli, pahin mitä ikinä olen tehnyt. Jumankauta, luulin että kuolo korjaa viimeistään nyt. Naisellisuus ja glitterit oli siinä touhussa aika kaukana, kyyneleet ja räkä valui pitkin naamaa, lyhyiden palautusten aikana hengitys oli niin tiukalla, että vinguin kuin astmaatikko. Tälläiseen suoritukseen en missään tapauksessa yksin pystyisi enkä edes uskaltaisi yrittää. Jyrki (=orjan piiskuri) "pakotti" mut tähän:)) En kuollut sittenkään! Taas täytyy todeta, että ihminen on kovaa tekoa. On vain voitettava oma psyyke, se on pahin vihollinen ja este kehittymiselle.

Koko loppu päivän olinkin sitten poissa pelistä, otti "vähän" koville koko eläminen. Tiistaina etureidet olikin sitten ihan tohjona, niin kipeet, että lenkin tekokin oli yhtä tuskaa...eikä se kipu ollut ainakaan helpottamaan päin vielä keskiviikkonakaan. Noh, perille meni ja olen siitä samperin ylpeä.  Treenaaminen nyt on normaalia kovemman psyykkaamisen takana, mutta sarjapainoja en ole laskenut missään liikkeessä. Rintatreenissä vinopenkkipunnerruksessa sain jopa plussan tällä viikolla!


Yleisin asento ja paikka, jossa minut tapaa kotoa. Eikös se lihas kasvakin levossa?

Suureksi osaksi olen ollut väsynyt, en juurikaan treenien lisäksi kotoa hievahda, ei ole voimia eikä halua tehdä mitään. Nukun paljon, en jaksa katsoa edes tv:tä. Nyt otetaan tytöstä mittaa! Ja olen pirun iloinen, että minulta löytyy kanttia. Vaikka tämä on rankkaa ja hyvin vaativaa aikaa, tämä on myös hyvin palkitsevaa ja ennen kaikkea olen matkalla SM-KISOIHIN!!!!

Toinen viikko

Salitreenit olen tehnyt tälläkin viikolla aamupäivisin. Treenit olen edelleen vetänyt hullunkiilto silmissä ja jopa sarjapainoja joissain liikkeissä nostaen. Psyykeestä tämä treenaaminen on kiinni, se on taas todettava; kun päätä löytyy, löytyy myös voimaa. Treenien jälkeen alkoikin sitten aina päivän vaativimmat tunnit; olin tuskaisen loppu, en jaksanut enää tehdä mitään. Mietin välillä miten tästä voi ylipäätään selvitä hengissä. En ole aiemmin tälläisiä olotiloja kokenut. Totaalinen voimattomuus. Onneksi kotona muulta perheeltä löytyy ymmärrystä, tukea ja apua. Yksin en olisi jaksanut tätä karsintakisojen ja viimeistelyviikon välistä kahta viikkoa.

Paino on tällä hetkellä sama kuin karsintakisojen lavapaino eli kaitpa sitä kiristymistä on tapahtunut.

Väsynyt kuikelo reenaa:)

Nyt, tällä hetkellä edessä on enää kaksi päivää, joiden jälkeen alkaa viimeistelyviikko ja sitä viikkoa odotan kuin hullu puuroa, kirjaimellisesti:)) Saan hiilaria ja sitä kautta saan myös elämäniloni takaisin, aikast kiva juttu!! Huomenna teen hauis-ojentajatreenin, joka on vihoviimeinen kova treeni ennen pääkisoja. Pentele, kun tuntuu hyvälle!



tiistai 13. elokuuta 2013

Sm-karsinnat, Jyväskylä -13

Kisa-aamu valkeni hyvin nukutun yön jälkeen. Aamulenkki oli tänä aamuna vain kevyttä kävelyä puoli tuntia. Lenkin jälkeen vedettiin kuudes kerros Pro Tania pintaan ja hyvät, kärsivälliset kuivattelut päälle. Aamupalaa ei kauheesti pääse monipuolisuudella tai makuelämyksillä ylistämään, mutta menihän ne riisikakut jotenkin kuivasta suusta alas.

Klo 8 istuinkin jo Minnan käsittelyssä. Minna loihti lavalookin; asiaan kuuluva ja onnistunut meikki sekä hiukset. Olen tyytyväinen lopputulokseen, oikein tyytyväinen!


Kampaaja keikan jälkeen tarkastin ihon värin ja mitä hemmettiä!!!?! Olin jäämässä vaaleaksi, ihan liian vaaleaksi. Paniikki alkoi kehittyä. Tässä vaiheessa pienikin vastoinkäyminen kaataa maailman. Tuskan hiki alkoi pukata. Onneksi mulla on rinnalla rauhallinen mies, joka on jo oppinut miten tälläiset kimpoomiset saadaan tasaantumaan. Otin Mattiin yhteyttä; tilanne oli nyt se, että minulle pelkkä Pro Tan ei riitä, rusketun huonosti. Päädyimme vetämään vielä yhden kerroksen Jan Tanaa päälle. Onneksi viime syksyltä oli jäänyt melkein täysi purkki sitä, huh! Paniikki alkoi laantua, väri muuttui huomattavasti paremmaksi. No, tulipahan kokeiltua tätä kombinaatiota ja minulla se toimi!


Pieni huokaisu ennen lavan taakse menoa.
Oli aika lähteä kisapaikalle Paviljonkiin. Vihdoinkin ollaan tässä pisteessä, kisat, ne on NYT! Jännitys kupli mahassa. Omaa, henkilökohtaista huoltajaa en saanut lavan taakse, joten olin miettinyt kaikki asiat viimeisen päälle niin, että pärjään kokolailla itsekseni. Omasta tiimistä tuli huoltaja, joka huolsi meitä muutamaa kisaajaa. Huolto toimi kaikin puolin paremmin kuin hyvin. Lavan takana kaikki meni hienosti, rauhallisesti ja meidät pidettiin hyvin ajantasalla aikataulujen suhteen. Jyrkin kannustavat sanat korvissani lähdin eliminaatikierrokselle.


Meitä kisaajia pitkässä sarjassa oli 21 ja alkukilpailuun pääsee vain 15, joten eliminaatiossa pudotettiin kuusi kisaajaa. Itselläni ei ollut aikaisempaa kokemusta eliminaatiokierroksesta, joten uteliain mielin lähdin sinne. Lineup.ssa oli tiukkaa, tilaa kunnon asennoille piti vähän hakea. Eliminaatiokierros oli nopeasti ohi ja menin odottamaan tulosta siitä. Pääsin jatkoon! hienoa, peli siis jatkui osaltani.





Oli aika valmistautua alkukilpailuun, josta kuusi parasta valitaan finaaliin ja he pääsevät sm-kisaan. Alkukilpailu oli vaativa, koska se kesti pitkään. Meitä oli paljon, joten vertailut veivät aikaa, mutta kisaamaanhan sitä on lähdetty ja mikä kiire se nyt lavalta olisi pois:)). Viihdyn lavalla, nautin siitä todella. Katsomosta kuului kannustusjoukkojen tutut äänet, oli helppoa hymyillä. Kannustusjoukoilla on tosi iso merkitys kilpailuissa. Kiitos omilleni!!

Alkukilpailun jälkeen jännitin todenteolla. Tieto finaaliin päässeistä kerrottiin ja olin onnesta soikeana, kun kuuluin kuuden parhaan joukkoon. Pääsylippu sm-kisoihin oli lunastettu!! Se oli tärkeintä, sitä tulin hakemaan! Sitten alkoi finaalikierros eli tehtiin T-kävely. Tämä on kilpailun mukavin osio, tottakai:) Sijoituin neljänneksi, olen tyytyväinen sijoitukseeni.





Kova työ on palkittu tällä haavaa, MUTTA nyt alkaakin sitten kovaakin kovempi työ!! Kisojen jälkeinen päivä lepoa ja sitten alkaakin täysrähinä salilla! Mä ihan ootan jo kovaa treeniä:)

Ykkös-kannustajani<3

Kisojen jälkeen oli lupa syödä. Mulla oli kyllä paljon kovempi tarve päästä suihkuun kuin syömään. Miten hyvältä tuntui päästä kunnolla pesulle kaiken sen väritouhun jälkeen. Jyrki oli loihtinut kunnon ateria hirvenlihasta, kermoineen kaikkineen ja jälkkäriksi sain kakkua, jota olin kesän juhlista pakastanut juuri tätä hetkeä varten. Kyllähän tämä ateria riisin voitti!

Kakkua löytyi vielä pakastimesta. Kannatti rohmuta talteen.
Vielä pari kuvaa finaalista:)



Tästä on hyvä jatkaa kohti Lahden kisoja. Ei muuta ku reenaamaan!

perjantai 9. elokuuta 2013

Viimeistelyviikon juttuja



Tätä on sitten odotettu, paljon ja hartaasti JA TÄSSÄ SE NYT SITTEN ON!!!!! Kisaviikko, vihdoin ja viimein. Taas yksi dieetti puristettu tähän pisteeseen, hieno tunne, hip hei vaan!!!!

Viimeistelyohjeet olen saanut valmentajalta ja niitä noudatetaan pilkulleen ja grammalleen. Jännää nähdä mitä kropassa tapahtuu. Uusi tutkimusmatka alkakoon!

Viimeistelyviikon tunnelmia.

5.8. Maanantai
Heräilin seitsämän maissa, ulkona olikin yllättäin sadeilma. Taisi olla ensimmäinen sateessa tehty lenkki tänä kesänä. Se olikin ihan piristävää, huppu pois päästä ja kasvot vasten sadetta! Teki hyvää. Aamulenkit on tässä vaiheessa lyhentyneet puoleen tuntiin, joka on aivan riittävä pituus :)

Aamupala muuttui suoranaiseksi herkuksi. Nyt on todellinen syömisen meininki päällä. Rakastan leipää-puuroyhdistelmää yli kaiken ja nyt riisikakut toimivat kivasti leipänä.



Treenasin pumppaillen sekä etu- että takareidet ja venyttelyt päälle. Venyttely on tällä tempperamentilla vähän vaikeaa, mutta nyt yritän oikeesti keskittyä siihen:)

Fiilikset oli aamulla laimeat, väsytti. Viimeiset päivät tässä on olleet henkistä vääntöä. Hiilaritasot on niin matalalla kropassa, että olo on välillä likimain sietämätön, voimaton... Viimeistelyviikolta en ole uskaltanut odottaa ainakaan tähän voimattomuuteen apua. Aamupalan syötyäni tuli hetkellinen hyvä olo, joka kuitenkin katosi nopeasti. Päivä jatkui syömisten osalta kolmen tunnin syklityksellä. Maailman riisivarannot on nyt vaarassa! Riisiä menee nyt PALJON!

Jaksamisessa tapahtui selkeä muutos päivän neljännen aterian jälkeen. Huumorintaju, joka oli täysin kadoksissa, palasi ja huomasin, miten monet asiat jopa alkoi naurattamaankin. Melankolia alkoi kadota. Kun kroppa on vedetty tälläiseen tyhjään tilaan, huomaa kaikki tuntemukset erittäin selvästi, joita ruoka aiheuttaa. Se on tosi mielenkiintoista.

Tämän harrastuksen myötä kunnioitukseni ihmiskehoa kohtaan on kasvanut huikeisiin lukemiin. Olen pitänyt monia asioita täysin itsestäänselvyyksinä, mutta nykyään välillä suorastaan puhkun ihmetystä siitä, miten upea keksintö ihminen on! Mikään ei ole itsestäänselvää, jokaisella kropan toiminnalla on tarkoitus ja yksi asia johtaa aina toiseen. Kunpa kaikki ihmiset ymmärtäisivät pitää itsestään huolta ja muistaisivat kuinka suuri aarre terveys on:)

6.8 Tiistai

Aamulenkki klo 7. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja puoli tuntia kului liiankin nopeasti. Olo oli hyvä!! Parempi kuin eilen. Aamupala ja mustaa kahvia pötsiin ja pientä lepoa siihen päälle. Sitten odotti salille meno ja siellä kävin pumppaillen rinnan ja selän läpi, tunne lihaksissa oli hyvä, melkeinpä nautinnollinen. Panostin venyttelyyn ihan kunnolla. Treenin loppu puolella tuli yhtäkkiä tosi kylmä, palelin ihan tosissani ja palelu jatkui kotona. Jotakin ilmeisesti taas kropassa tapahtuu:)

Tällä viikolla ei taida nälkä tullakkaan ja se olisi kyllä ihan kiva juttu. Tuntuu, että näillä ruokamäärillä elää tosi hyvin, toki treenit kevyitä eli kulutus on huomattavasti pienempää kuin normisti.



Tänään on poistettu karvoja sokeroinnilla kosmetologin hoteissa ja höylällä kotona. Jyrki on toiminut hienosti ruuanvalmistus-vastaavan hommien lisäksi myös karvanpoisto puolella:)) Tämä harrastus vaatii näköjään puolisolta pitkän pinnan lisäksi myös erinäisiä kädentaitoja.

7.8 Keskiviikko

Aurinkoinen aamulenkki jälleen! Virtaa tuntuu olevan taas enemmän kuin eilen, hiilarit jeesaa selvästi. Paino on samassa kuin maanantaina. Olin varma, että paino nousee tällä syömisellä, mutta siinä se vielä pysyy ennallaan. Tänään on alkanut pissittämään enemmän, hyvä niin, nesteet poistuu:)


Ennen salille menoa kävin vähän läpi lavan takana tehtäviä pumppailuliikkeitä. Nestettä ja hiilaria on koneessa nyt sen verran, että ihan hyvän paineen sai aikaiseksi. Salilla normi pumppailua, tänään oli olkapäät vuorossa. Venyttelyt alkaa jo sujumaan letkeämmin.


Illalla tuli sitten ensimmäinen kerros Pro Tania iholle. Tässähän alkaa olla jo kisatunnelmissa pikku hiljaa!

8.8 Torstai

Paino laskenut eilisestä -700 g. Noh, kyllähän se eilinen olikin vähän sellaista vessassa ravaamista. Aamulenkin ja aamupalan jälkeen kävin suihkuttamassa Pro Tanin jäämät pois iholta ja uutta laitettiin heti tilalle. Tähänastinen kokemus Pro Tanista on oikein hyvä; kuivuu nopeasti ja vaivaton levittää.

Salilla tänään oli vuorossa hauis ja ojentajat sekä venyttelyt ja asentoharjoittelua.

Tänään kävin laitattamassa ripset, niistä tuli oikein kivat. Tukkakin piteni mukavasti "muutaman" sentin:) Siinäpä se tämän päivän saldo eli hommaa on ollut riitämiin ja fiilis on edelleen hyvä.

9.8 Perjantai

Nyt piti heräillä vähän aikaisemmin ja tehdä aamulenkki salilla. Nuo sisällä tehdyt aeroobiset on jotenkin pitkä piimäisiä, aika suorastaan mateli juoksumatolla. Aamulla keli oli aivan mahdoton. Sade oli niin kovaa, että tukkakin olisi päästä lähtenyt, jos sinne olisi mennyt:)

Kotona aamupala, suihku ja kerros väriä taas pintaan. Tästä lähti käyntiin vihoviimeinen päivä ennen kisoja, oujee! Venyttelyä, syömistä, juomista....ja sitä rataa. Klo 14 jälkeen sulkeutuivat juomahanat,jonka jälkeen juomiset oli juotu.

Kilpailijakokous oli hotelli Alexandrassa. Bikinien alaosat tarkastettiin todella tarkkaan, ne ei saa olla liian pienet. Oli kivaa nähdä muitakin kilpailijoita. Pääsi mukavasti kisatunnelmaan.



 Huomenna on sitten ne KISAT!!!! Oikein hyvää kisapäivää kaikille kilpailijoille!


sunnuntai 4. elokuuta 2013

Valmentajan viimeinen tsekkaus ennen kisoja

Aikainen herätys!! Se olisi viimeinen Tampereella käyntipäivä ennen karsintakisoja. Ohjelmassa oli ensi alkuun bikinien sovitusta ja koristelujen tsekkausta. Anni oli tehnyt loistavaa työtä! Pikkuista säätöä vain enää ja bikinit oli valmiit. Ihanaa, helpottavaa! Yksi iso asia plakkarissa.

Sitten oli hoidettava treenit Onkiniemen Elixialla. Kyseinen paikka on alkanut tulla jo tosi tutuksi, sinne on aina helppoa mennä ja vetää treenit rivakasti.







Kävimme valikoimassa pikkuisia herkkuja kisojen jälkeiseen hetkeen:) Valinta oli vaikeaa, kun tällä hetkellä ei ole minkäänlaisia mielihalua syömisten suhteen. Mutta jotain pientä löytyi sentään, shampanja-suklaata...hmmmm...kuulostaa ainakin hyvältä; kaksi herkkuani yhdistettynä:)






Tuolla karkkikaupassa oli ihanasti silmänruokaa. Kaikki oli niin värikästä ja kaunista.























Suklaaostosten jälkeen suuntasin kohti hierojaa. Ei sinne meno onneksi enää ihan hirveesti pelota. Kun lihaskalvot on kerran avattu kunnolla ja sen jälkeen ylläpidetty tarpeen mukaan, ne pysyy ainakin minulla aika hyvin auki. Risto Santala kävi kropan läpi ja tällä hieronnalla oli tarkoitus saada nesteet poistumaan tehokkaammin ja muutamaa jumikohtaa piti availla vähän kovemmalla kädellä. Hyvä tuli ja olo oli loistava! Sain myös olkapään ongelman hoitoon erittäin tarpeellisia ohjeita, joilla voin vaikuttaa jatkossa tehokkaasti myös takaolkapäiden kasvuun ja muotoon. Otan nämä liikkeet käyttööni kisojen jälkeen. On aarre olla ammattilaisen käsissä:)

Noh, sokerina pohjalla oli käynti valmentajan luona. En tiedä mikä ihme mun päässä viirasi edeltävänä päivänä, niin ja jatkui se viiraus vielä edeltävän yönkin ajan. Nukuin huonosti! Ensimmäisen kerran tämän dieetin aikana stressasin. Ärsyttävää! Etenkin, kun tiesin tasan tarkkaan, että ei ole mitään aihetta. Mutta kun mulla oli nyt "läski olo". Paino nousi...joo, nestettä, sanoohan sen järkikin. Eihän se läskiä ole, mistä se olisi tullut? On ihan hullua kytätä vaakaa ja stressaantua siitä.

Mutta pää teki kepposiaan. Olin siis läski!!! Ihan turhaa siinä oli kenenkään sanoa mitään, vaakahan oli jo puhunut:) Ei menny perille realistiset puheet ja vakuuttelut, siispä valvoin yön. Hienoa tässä tilanteessa oli se, että käynti valmentajan luona oli juuri oikeassa paikassa. Tiesin, että nyt vaan on otettava järki käteen ja maltettava odottaa Matin painavaa sanaa kunnosta. Aamulla, kun kello soi, katsoin vielä itseäni peilistä...no, läskihän se sieltä edelleen katseli ja vaakakin pysyi armottomana.

(Tarkennan hieman tuota "läskiä oloa". Sillä tarkoitan tässä yhteydessä, että koin olevani liian pehmeä lavalle ja se on ihan eri asia kuin olla oikeassa elämässä läski.)

Tuskanhiki laski vasta Matin luona. Ei ollut hätää. Kunto oli edennyt juuri niin kuin pitikin. No, pikkuisen vaati kyllä vakuuttelua, mutta stressi jäi kuitenkin Tampereelle. Kun turha hermoilu jäi pois, seuraavana aamuna vaakakin oli jälleen rakas ystäväni, nesteet oli poistuneet:)

 Uskon, että juuri tälläiset hölmöt ajatukset kuuluu tähän loppusuoralle. Kaitpa tämäkin on osa kisoihin valmistautumista, pitää kestää pään tekemät kepposet ja luottaa vaan omaan tekemiseen. Juuri näiden ajatusten vuoksi rauhallinen ja asiansa osaava valmentaja on suoranainen aarre. Ei tässä yksin pärjäisi.











Kävimme läpi viimeistelyohjeet ja tyyli on sama kuin viime vuonna, mutta tiettyjä säätöjä kyllä tehtiin. Nyt odotan mielenkiinnolla niiden säätöjen tuomia tuloksia. Ohjeet on selkeät ja ne tulevat luomaan seuraavan viikon päiväohjelmani.











Viime syksynä värinä oli Jan Tana, nyt uutena tuttavuutena tulee olemaan Pro Tan. Hauskaa kokeilla sitä, kun olen kuullut siitä paljon kehuja. Eniten odotan siinä sitä, ettei se suttaa kuten Jan Tana teki. Eihän siinä sitten muuta kun lakkapensselin ostoon, niin pääsee Jyrki maalailemaan:)











RRRRRakastan pitkiä kynsiä. Ne olisivat aina pitkät, jos se vaan olisi mahdollista. Sairaanhoitajan on kuitenkin tyydyttävä ihan vaan lyhyisiin luomukynsiin, mutta lomalla voi vähän irrotella. 

Olen kierrellyt vuosien varrella monissa "kynsipaikoissa", mutta viimeisen puolitoista vuotta kynteni on laitettu Studio Bellassa, Jyväskylän Asemakadulla. Ehdottomasti laadukkaimmat ja kauneimmat kynnet ikinä!






Dieetti on nyt tältä osin ohi! Nyt keskitytään siis viimeistelyyn. Tämä on mielestäni ehdottomasti jännittävintä aikaa, jotenkin ihan juhlallista. Ruokalista vaihtuu voisi sanoa aikalailla täysin uudeksi. Tiedossa siis uusia makujakin:) Salilla pumppaillaan ja venytellään, ihon väri alkaa tummua keskiviikosta eteenpäin, lava-lookin toteuskin alkaa hiljalleen. Olotila on melkolailla kaikkensa antanut ja vatsanpohjassa nipistelee jännitys. Jännitys tulee selvästi uniinkin. Nyt ollaan lähellä, lauantai häämöttää, työ on tehty!









perjantai 2. elokuuta 2013

Loppusuoraa kuljetaan

Yleistä pohdintaa


Kyllä se on vaan todettava, että tämä urheilulaji muuttuu vaativammaksi sekä fyysisellä että psyykkisellä puolella tässä loppusuoralla. Neljä viimeistä viikkoa on kovaa soittoa, mutta erityistä haasteellisuutta tulee mukaan kahden viimeisen viikon aikana. Olotilat aaltoilevat ja vaihtelevat rivakasti eikä niihin juurikaan selitystä tai ennaltaehkäisykeinoa ole. Huonot fiilikset tulee ja menee, samaten myös hyvät. Hyvistä fiiliksistä nautin kympillä, mutta joudun muistuttamaan monesti itseäni siitä, että voimat on tässä vaiheessa rajalliset ja ne on nyt kohdistettava vain oikeisiin asioihin. Olen tässä oppinut kantapään kautta, että virrantäyteiset hetket tai päivät eivät tarkoita sitä, että voin alkaa puuhastelemaan ihan mitä vaan:)) Vähemmän tärkeät asiat voin hoitaa myöhemmin. Jos tuollaisen "virtapiikin" käytän johonkin liian fyysiseen hommaan, se kostautuu julmetun kammottavalla "putoamisella" ja siitä ei ole itku kaukana.
Nämä kaikki fiilikset; nyykähdykset, romahdukset, virtapiikit yms tunteet tekevät tästä kilpailuun valmistautumisesta hirvittävän mielenkiintoisen kokemuksen. Väkisinkin oppii tuntemaan omia voimavarojaan ja tulkitsemaan kropan viestejä. En ole ollut mikään hyvä itseni kuuntelija koskaan, mutta nyt alan oppimaan sitäkin aluetta. Kaikki eteen tulleet ja tulevat haasteet yksinkertaisesti kuuluu tämän homman luonteeseen. Kisakuntoa tässä ollaan hakemassa eikä se tule helpolla. Tunnen kuitenkin nahoissani, että minulla on vielä varastossa käyttämätöntä voimaa ja tsemppiä. Otan sen sitten käyttöön, jos sitä tarvitaan:) Treenejä en voisi tiukentaa, ne teen aina...siis AINA täysillä, vaikka henki lähtisi. RAKASTAN tätä lajia!


Oma dieettini on samanlainen kuin viime vuonna eli tasaisesti ja pikku hiljaa lähdettiin karsimaan hiilareita ruokavaliosta ja lisättiin aeroobista liikuntaa. Tähän dieettiin ei ole kuulunut yhden yhtä tankkauspäivää. En siis tiedä niistä mitään. Olen ajatellut monesti miten se toimisi omalla kohdallani. Olisiko se hienoa, että välillä saisi syödä enemmän hiilareita ja miten upeasti treenit kulkisi seuraavina päivinä? Vai onko tämä karu, tasainen tamplaaminen, ilman tankkipäiviä selkeämpää? Voi olla, että tämä tasainen on minulle ehkä parempi vaihtoehto, mene ja tiedä. Ei tule härpittyä mielihaluja lainkaan, voi antaa niiden kuolla rauhassa. Haluan kuitenkin kokeilla tuota "tankkailu-dieettiä" vielä joskus, ihan mielenkiinnosta.


Vaikka treenaaminen on kovaa hommaa eikä siinä ehdi juurikaan olemaan sosiaalinen, kuitenkin Jyväskylän Elixialla treenaa aivan mahtavia ihmisiä. Olen saanut hyvin paljon tsemppausta ja kannustusta tässäkin kisaprojektissa. Tässä eräänä päivänä minua odotti salilla todellinen ylläri. Kaksi ihanaa ihmistä, Sirpa ja Irja, yllättivät minut perinpohjin. He halusivat tsempata minua kasvohoito-lahjakortilla, ihan uskomattomia mimmejä! Nämä naiset ovat kannustaneet minua muutenkin jo niin hitsin paljon, että tämä oli jo ihan liikaa:))) Kyllä tuli hyvä mieli, olen otettu. Kiitos tytöt, tämä kyllä vielä muistetaan, perästä kuuluu! Ajan kasvohoitoon varasin heti ja pääsenkin sinne rentoutumaan viimeistelyviikolla! Voiko parempaan saumaan tulla!!



Lajin naisellinen puoli alkaa kurkistamaan

Ihmiset, jotka eivät tunne fitness- tai ylipäätään bodylajeja, näkevät usein vain sen pintasilauksen eli lavanäkymän. Monesti törmään siihen ajatukseen, että tämä on vain sellaista pyllyn pyörittelyä ja patsastelua lavalla, ei sen kummempaa. Herkästi ajatellaan, että kisa-look on se pääjuttu. Minulta monesti kyselläänkin enemmän kisakampauksista ja bikineistä kuin itse treenaamisesta. Välillä kuulee niitä "päivä prinsessana" juttuja...ääääh! Tarkoitushan on se, että kovan työn tulokset tuodaan esiin tyylikkäästi ja naisellisuutta korostaen. Uskon, että moni ei todellakaan tiedä, miten kovaa työtä lavalle nouseminen vaatii.  Tässä ei riitä pelkästään kaunis hymy, pitkät kynnet ja tuuheat ripset:)) Tämä on Urheilua!!

Niinpä! Salitreeni on äijämäistä vääntämistä; hiki valuu pitkin punaista naamaa, kirosanat lipsahtelee, ärinää, murinaa, ähinää.... Eli ei niin naisellista:) Onneksi lavalla saamme kaikki olla todellisia naisia! Pelkästään salia vääntämällä tässä alkaisikin jo varmaan muistuttamaan pikku hiljaa äijää:)

Nyt ollaan jo niiiiiiiiin lähellä kisoja, että on aika antaa naisellisille asioille tilaa, PALJON tilaa. Aika kivaa...rentouttavaa...ihanaa!! Kynsiä, kasvohoitoa, kampaajaa, sokerointia, hierontaa. Salillakin vain tyttömäistä pumppailua, venyttelyä, posetusta ja ehtii heittää juttuakin muiden treenaajien kanssa! Pikkuisenko on vaihtelua normi arkeen:)) Tämähän tarkoittaa kylmästi sitä, että nyt on sitten tehty kaikki se mitä treenirintamalla on voinut tehdä. Enempää tai paremmin en olisi voinut tehdä mitään. Nyt on taottu se määrä lihaa, mitä voin saada tässä ajassa. Ja kun olen tehnyt joka päivä, jokaikinen treeni oman ehdottoman parhaani, en voi olla kuin tyytyväinen. Itsellehän tätä tehdään. Nyt on tullut edistymisen mittaamisen paikka eli KISAT!




Kävin uusimassa treenivaatteita Jyväskylän Gazoz liikkeessä. Se sijaitsee pikkuisen piilossa ja siksi se on jotenkin jäänyt omalla kohdallani vähälle huomiolle. Se sijaitsee Forumissa (melkein Red neckin vieressä) Suosittelen todellakin sitä kauppaa; hyvä valikoima laadukkaita treenivaatteita ja vielä hyvän näköisiäkin!

Itselleni uusin siellä juuri treenivaatteita ja varusteita. Nyt on taas kivaa treenata, kun on kunnolliset ja kauniit vaatteet päällä:))

Gazozilla on myös erittäin hyvä nettikauppa. Eipähän tarvitse lähteä välttämättä kotoa mihinkään, jos haluaa jotain kivaa päälle pantavaa. Kannattaa tutustua siihen!