Päiväkirjaa viimeisistä päivistä ennen kisoja

25.8 Lauantai

Tasan viikko Jyväskylän kisoihin.

Herätyskello soi aamutuimaan, BCAA:t ja burnerit naamaan ja radalle. Toiseksi viimeinen tunnin aeroobinen ennen h-hetkeä lähti käyntiin. Virtaa oli ihan hemmetisti, juoksin intervalleja ja hihkuin onnellista ja energistä oloa. En voi uskoa, että kisadietin viimeisinä päivinä voi kokea oloaan tälläiseksi, luulin, että tässä vaiheessa ollaan ihan suoraan sanottuna paskana, mutta eipäs ollakaan!! Osaan nykyään olla tavattoman kiitollinen hyvistä ja energisistä päivistä ja hetkistä.

Kävin vielä vähän läpi pumppailua, että se on sitten hallussa lavan takana.

Seuraavana päivän ohjelmassa olikin lähtö kohti Elixiaa ja peilisalille poseerauksia ja kävelyä harjoittelemaan. Tuntuu, että näissä on kokoajan korjaamisen varaa, hienosäätöä...jne. Näihin asioihin on nyt tulevalla viikolla käytettävä vaan aikaa, jokaikinen päivä. Hauskaa hommaahan sekin on, mutta kyllä se ihan työstä käy.

Jotenkin huikean juhlallinen olotila, nimittäin tänään tein viimeisen raskaan treenin (rinta/hauis). Treeni lähti aluksi liikkeelle pelottavan hyvin; penkki ja viparit meni hullun kiilto silmissä, mutta niihin se suurin käytettävissä oleva energiani sitten sulikin. Alkoi työ! Psyykkistä kokoamista ja uusiin haasteisiin kiinni. Tieto siitä, että jokainen tehty sarja on viimeinen rutistus ennen kisoja, antoi voimia. Sosiaalisuudesta ei ollut enää tietoakaan, onneksi Jyrki tietää ja tuntee minut niin hyvin, että osaa valita oikeat sanat oikeisiin paikkoihin<3 Sanat: loistavaa, hyvin menee, vielä yksi, uskomatonta jne antavat voimaa tiukassa tilanteessa tai se, että saan aikaa itseni kokoamiseen kovan sarjan jälkeen<3


Illalla lähdimme vielä puusavottaan. Halot oli hakattu jo klapeiksi, joten aloimme roudaamaan niitä kotiin, puuvarastoon. Vähän nämä pitkät kynnet ehkä hidasti osaltani hommia, mutta naisellisen kauniisti vaan klapista kiinni ja klapi pinoon, yksi kerrallaan ja hyvin meni. Nyt on talveksi puita. Mikä sen ihanampaa kuin takkatulen loimotus, kynttilän valo ja oman siipan kainalo<3

26.8 Sunnuntai

Tasan viikko Lappeenrannan sm-karsintoihin.

Viimeinen tunnin aamu-aeroobinen lähti käyntiin ja intervalli-tyyppisesti sekin. Edelleen on virtaa ja paljon.

Paino on käyttäytynyt välillä oudosti, silmämääräisesti on näyttänyt, että läski sulaa, mutta vaaka jumitti tuossa pari viikkoa itsepintaisesti samoissa lukemissa. Jatkoin kuitenkin Matin ohjeiden mukaan samalla dietillä ja nyt muutaman päivän aikana paino on pudonnut oikein mukavasti. Kaitpa se oli joku kehon oma protesti tähän hommaan:) Tähän mennessä olen tiristänyt rasvaa (=painoa) pois 10 kiloa.

Tänään ohjelmassa oli tietenkin taas kävelyä ja posetusta Elixialla sekä huolelliset venyttelyt koko keholle. Lavalle nousu alkaa jännittämään, sehän se suurin haasteeni onkin tässä projektissa:) Ehkä juuri tuo jännitys saakin minut näin energiseksi.

Huomenna alkaa viimeistelyviikko, varsinainen kisadietti siis vedetty läpi kunnialla, räyh!!


Olen miettinyt elämäni aikana hyvin paljon miten voisin laihtua ja saada kivan näköisen kropan. Jostain ihmeen syystä se on ollut minulle aina tärkeä asia. Noh, jokaisella pitää kai olla jokin viiraus ja päähän pinttymä. Kokeilin vuosien myötä kaikki mahdolliset ja mahdottomat dietit ja poppakonstit. Mikään ei toiminut. Kuvittelin, että kun vaan syön vähän ja liikun paljon, saan vartalon, johon voisin olla tyytyväinen. Eipä se sitten pitänyt paikkaansa ollenkaan, tuolla keinolla sain vain aineenvaihdunnan jumiin ja kaikki syöty varastoitui aina vaan tehokkaammin rasvana kroppaan, jojoilin painoni kanssa. Halusin tästä jojoilusta eroon, halusin tuloksia, lihasta. Lihaksikkuus tekee vartalosta terveen näköisen ja antaa kauniisti muotoja. Ensimmäinen asia, joka minun piti korjata oli säännöllinen, terveellinen ja riitävä syöminen sekä järjellinen määrä aeroobista liikuntaa, salitreenien rinnalle. Olin liikunta-holisti, kovat aeroobiset suoritukset antoivat minulle isosti kiksejä. Offilla olen kuitenkin jo pikku hiljaa pystynyt niistä luopumaankin.

Vasta tämän kisaprojektin aikana olen tajunnut, miten valtavan kovan työn takana minun tämänkin hetkinen kuntoni on. Tie kisalavalle on ollut pitkä ja vaativa. Välillä tuntuu, että en millään haluaisi luopua tämän hetkisestä kunnostani :)  Kisojen jälkeen on kuitenkin paluu arkeen ja kisakunto muuttuu taas erilaiseksi. Siihen on vaan sopeuduttava. Positiivinen asia tietenkin "rasvaisemmassa" kunnossa on se, että jaksan taas treenata sata lasissa. Treenaaminen on parasta! Ja ylipäätään fitness elämäntapana!

27.8 maanantai

Viimeistelyviikon ensimmäinen päivä

No niin, taas on nukuttu vaatimattomat 10 tunnin yöunet:) Tänään otin lyhyemmän ja kevyemmän aeroobisen eli muutin lenkin enemmän metsälenkiksi. Villakoirakin ihmetteli, kun tuttu, joka aamuinen lenkki vaihtui uusiin maisemiin. Aamupalana oli tuttu ja turvallinen puuro, vähän vain suolattomampana.

Maailman Paras apuni ja tukeni, Jyrki on luvannut hoitaa koko tämän viikon ruoka-politiikkani millilleen ja grammalleen ohjeiden mukaan. Se on todella suuri apu ja helpotus:) Kisapäivien "erityis ruokavaliotkin" on jo ostettu valmiiksi. Ihanaa suunnitelmallisuutta!

Päivän vesimäärä mitattiin pulloihin, nappasin eväsrasian mukaan ja painuin Elixialle. Täytyy kyllä myöntää, että Elixia (Seppälä) on loistava paikka treenata ja valmistautua kisoihin! Henkilökunta on ystävällistä, kannustavaa ja auttavat kaikessa, missä vain voivat. Peilisalikin on ollut käytössäni hyvin joustavasti eli paljon:)

Aloitin tuttuun tapaan kävely- ja poseharjoittelulla.

Pieni kulinaristinen ruokatauko oli mukavaa pitää jumppapallon päällä:) Sitten taas jaksoi jatkaa. Ruoka (=riisi ja kana) maistuu aina hyvälle, vaikka siinä ei ole enää mitään mausteitakaan, ripaus suolaa vain...niin ja oliiviöljyä, slurps!

Salitreeni oli tällä kertaa lihashuoltotyyppistä treeniä ja venyttelyt tein huolellisesti keskittyen kerrankin "kuuntelemaan" kehoa. Voi piru, miten kankea olen. Taas kerran lupasin pyhästi, että otan huolelliset venyttelyt treenikiertoon mukaan.

Nyt kun tuota virtaa tuntui olevan tosi hyvin, lähdimme Jykän kanssa shoppailemaan kaupungille ja sillä reissulla kävin hakemassa kisabikinit postista. Varjelin sitä pakettia kuin aarretta, ettei se vaan unohdu mihinkään:) Sehän se vielä puuttuisikin. En laita kuvia biksuista tässä yhteydessä, tulkaa kaikki, jotka tätä luette, katsomaan kisoja niin näette ne:) Ne on UBEET!!

28.8 tiistai

Viimeistelyviikon 2. päivä

Hyvät, pitkät yöunet nukuttu ja villakoira sai taas puolen tunnin metsälenkin. Askel painoi tänä aamuna vähän enemmän kuin eilen, mietin tulisiko tästä päivästä edellisiä raskaampi. Dietin aikana jaksaminen on vaihdellut aika hurjasti. Hyvien, energian täyteisten päivien jälkeen saattaa tulla jaksamisessa nopeastikin voimakas romahdus. Tässä on oppinut kummasti kuuntelemaan omia tuntemuksiaan ja olen myös oppinut sanomaan ääneen (=varoittamaan) muulle perheelle, kun on huono hetki meneillään.

Päivä lähti kuitenkin ihan hyvin käyntiin, kun vatsa sai kaurapuuronsa:) Sovitin kisabikineitä ja testailin millaista niiden kanssa on liikkua. Bikinit tuntui mukavilta ja näytti myös niin omalaisilta, rakastan niitä!!

Käyn joka aamu heti herättyäni puntarissa, nyt viimeisen viikon aikana paino on tullut alaspäin reilut 2 kiloa, se on huikea määrä. Alas se tulee seuraavienkin päivien aikana. Kroppa muuttuu joka päivä ja ne muutokset on selvästi havaittavissa, se tuntuu jotenkin niin uskomattomalta. Tämä viimeistelyvaihe on minusta ehkä mielenkiintoisin koko projektissa ja tässä vaiheessa osaavan valmentajan ohjeistus on korvaamaton.

Tässä pieni vilautus bikineistä, loput on nähtävillä kisoissa:))

Elixialla aloitin taas kävelyharjoittelulla ja poseerauksilla. Salitreenissä kävin kevyesti läpi rinnan ja selän, venytellen aina huolellisesti sarjojen välillä. Tälläinen treeni on todella vieraan oloista, harvoin sitä miettii päänsä puhki mikä paino olisi missäkin sarjassa riittävän kevyt:) Jalat venyttelin taas huolella, ne on aika kireellä vielä, mutta päivä päivältä paremmat.

29.8 keskiviikko

Viimeistelyviikon 3. päivä

Tämä päivä oli väsy-päivä, näin nämä olotilat vaihtelee. Normaalit, viikkoon liittyvät kuviot salilla tuli hoidettua ja sitten pääsinkin kotiin nukkumaan. Uni on kyllä hieno asia, se korjaa oloa tehokkaasti. Kävin iltapäivällä kampaajalla varmistamassa, että olen jatkossakin blondi:) ja blondina tässä taas painetaan etiäpäin.

Tämän viikon ehdottomasti paras juttu ruokavaliossa on ruhtinaalliset kaksi annosta puuroa päivässä:) Sillä jaksaa tehdä aamupäivän puuhastelut ja nukkua yöt makoisasti.

30.8 torstai

Hyvin ja pitkään nukuttu yö takana. Lenkkarit jalkaan ja liikuntariippuvaisen villakoiran kanssa lenkille. Olipas hieno syksyinen aamu, syksy tuoksuu jo selvästi ilmassa.

Eilisestä väsymyksestä ei ollut enää tietoakaan, onneksi. Elixialla oli ohjelmassa edellisten päivien kaltaiset harjoitteet. Erikoista tässä treenissä oli se, että se oli viimeinen treeni ennen kisoja, siis vihoviimeinen!! Taas yksi etappi saavutettu! Hieno tunne, kun muistelee kaikkia niitä treenejä, joita on vedetty, jotta on päästy tähän hetkeen. Kyllä siinä on PALJON tunteja ja paljon hikeä puskettu, mutta hauskaakin se on ollut.

Tänään havahduin kummastelemaan tähän lajiin ja kisoihin liityviä asioita. Tajusin, että suuri osahan niistä aiheuttaa pelkkää tuskaa ja kipua. Salitreeni itsessään on melkeinpä aina yhtä tuskaa ja oksennuskin siinä meinaa tulla, mutta siitä huolimatta se koukuttaa täysin ja tavoitteena on tehdä seuraavasta treenistä vielä kovempi. Hieronnat (erityisesti ne reidet) aiheuttaa järjetöntä tuskaa, mutta sinnekin on päästävä kerta toisensa jälkeen uudelleen, koska se silminnähden on järkevää:) Dietti; se vaatii selkärankaa ja kovasti. Se ei ole aina pelkkää euforiaa vaan vaatii monenlaista järjestelyä, suunnittelua, pidättäytymistä, tinkimistä yms, niin ja joskus voi olla ihan kirkuva nälkäkin. Karvanpoisto; tämäkin on tehtävä ennen lavalle nousua. Höylääminen kestää kauan ja karvojenpoisto sokeroimalla ei tuota sekään nautintoa, ainakaan ihan kaikkien alueiden osalta:)

No, voisihan tätä listaa jatkaa, mutta tuska on vain tunne ja kaiken sen takana on kuitenkin se tärkein eli tavoitteellisen ja tuloksellisen treenaamisen mukanaan tuoma elämäntapa, joka antaa kaikista ajoittaisista kärsimyksistä huolimatta paljon iloa, hyvää oloa ja terveyttä elämään:))

Kisapäivän kassi on haettu olkkarin lattialle ja siihen sujahtaa hiljalleen tarvike jos toinenkin. Toinen, isompi laukku on myös avattu, siihen putoilee Lappeenrannassa tarvittavia juttuja. Armas huoltajani Jyrki, jakoi kisapäivän evääni oikeisiin annoksiin ja suunnitteli siihen liittyviä asioita. Huomenna ruokaani tulee taas vaihteeksi muutoksia ja ruuat valmistuivat jo tänään. Onpahan se sitten huomiselta pois.

 
    Kotikokki.


Aamulla lähden laittamaan kynnet kuntoon ja iltapäivällä tulee ensimmäinen kerros väriä iholle. Illalla onkin sitten kilpailijakokous Hotelli Alexandrassa. Huh, jännittää!

Viimeistä varsinaista diettiviikkoa viedään

Kisat lähestyy lähestymistään, jännitys kasvaa ja asiat alkaa tulla jo uniinkin. Tänään kävin Matin luona viimeisen kerran ennen kisoja. Jos en vielä ole sanonut, niin nyt sanon, että minua on lykästänyt ja kunnolla, kun olen saanut Matin valmentajakseni. Tuon rauhallisen, rauhoittavan, viisaan Gurun:)))

Minä osaan kyllä loistavasti hermoilemisen taidon, jos valmentajani olisi joku joka hötkyilisi ja vatkaisi suunnitelmia edes takaisin, tulisin hulluksi. Tämän päivän käynti selkeytti taas ajatukseni ja rauhoitti mieleni, huh helpotusta! 

Sain Matilta erittäin selkeät ohjeet viimeistelyviikkoon. Ruokavalio tiukistuu entisestään kisaviikon alusta. Viimeisen viikon ruokavalio onkin sitten tarkkaakin tarkempaa, suorastaan tiedettä:) Todennäköisesti on tiedossa "pientä" näläntunnettakin. Nälkä on vain nälkää ja sen jokainen kestää, mutta minulle haaste on enemmänkin dietin tuoma väsymys. Väsymys tuntuu tulevan "äkkikuolema"-tyyppisesti eli yhtäkkiä voimat vaan loppuu ja nukkumatti heittää kaameen raskaat unet päälle ja niistä herääminen on tosi työlästä. Nukun nykyään enemmän kuin normaalisti. Viimeistelyviikon treeni on pumppailu tyyppistä eli annetaan lihasten  palautua kovista treeneistä. Olen ollut aina huono venyttelijä, se on puhdasta tyhmyyttä ja tulevalla viikolla tilanne korjaantuu, treenien ohessa keskityn kunnon venyttelyyn. Poseerausta ja kävelyä ei voi liikaa harjoitella, joten se tulee kuulumaan entistä tiukemmin ensi viikon kuvioihin.Viikko tulee varmasti tuomaan omat haasteensa aikataulutusten ja jaksamisen kanssa, mutta onneksi minulla on nämä rakkaat ihmiset täällä kotona, jotka sitten auttavat ja jakavat ymmärtäväisesti kuormaani. On ne vaan uskomattomia!!

Aika kutkuttavalta on alkanut tuntua ajatus normaalista elämästä, mitä se sitten kenellekin tarkoittaa:) Minulle se tarkoittaa sitä, että ihan joka suupalaa ei tarvitse punnita ja voin lähteä, ihan vaan hetken mielijohteesta, ilman eväitä vaikka tapaamaan kavereita tai kaupungille shoppailemaan tai vaikka valvoa myöhään...ja nukkua pitkään. Ja tietysti sitä, että on voimaa ja iloa tehdä asioita, elää aktiivista elämää. Urheilijan elämää tulen ehdottomasti jatkossakin elämään, eikä laji tule muuttumaan eli ruokavalio ja treenaaminen tulevat kuulumaan elämääni kiinteästi, mutta onneksi niissä normaalitilanteessa löytyy kuitenkin sumplaamisen mahdollisuutta diettikauteen verrattuna enemmän. Täytyy myöntää myös se, että en tunne tällä hetkellä olevani se "penaalin terävin kynä", jotenkin tuo muisti ontuu välillä aika kiitettävästi...mutta mitäpä minä muistilla tekisinkään:) Kunhan sisälukutaito vielä  säilyisi, niin annettujen kirjallisten ohjeiden noudattaminen onnistuu kyllä:))

Kävin avauttamassa reisien lihaskalvot jälleen kerran samaisella Tampereen matkalla Marko Panulla. On se vaan kovaa hommaa. Mielestäni omaan suhteellisen korkean kipukynnyksen, mutta lihaskalvojen avaaminen on siitä huolimatta todella tuskaista. Ehkä voisin itsekin tehdä asialle jotain eli opetella sen venyttelyn jalon taidon, niin ei menisi reidet ihan tuollaiseen kuntoon ja kipukin varmasti olisi siedettävämpää.

Bikinit kävin sovittamassa Biancanevessa, en saanut niitä vielä mukaani, koska halusin niihin vielä vähän lisää bling blingiä. Nyt niistä tulee aivan omanlaiseni, olen niihin oikein tyytyväinen. Posti-Pate tuo ne minulle viimeistään maanantaina, kivaa, pääsee hypistelemään!!

Näissä tunnelmissa täällä tällä kertaa, edessä enää kaksi kovaa treeniä (selkä/vatsat ja rinta/hauis)!

Ai niin, kävin tänään jo valitsemassa Lappeenrannan kisojen jälkeiset karkit. Kyllä muuten tuntui kummalliselta olla valikoimassa irtokarkkeja, kun sitä ei ole tehnyt muutamaan kuukauteen, oikeastaan tuntui aika syntiseltä:) En oikein edes muista mitkä on hyviä, luotin kuitekin suklaaseen ja salmiakkiin.

Peli kovenee

Noniiin, se olisi sitten kaksi kokonaista viikkoa jäljellä Jyväskylän kisoihin!!

 Dietti alkaa painamaan jalkaa ja mieltä ja kaikkea:) Haasteena on tietenkin vetää treenit samalla draivilla kuin aina ennenkin ja se vaatii nyt ennen kaikkea päätä. Sitä kyllä löytyy, mutta treenien jälkeinen elämä onkin sitten tuskaista ja väsymyksen täyteistä olotilaa. Nyt otetaan oikeasti naisesta mittaa! Treeneissä lihaskipu on erilaista, tuskaisempaa kuin ennen ja sitä on yksinkertaisesti vain nyt siedettävä. Mikä ei tapa, se vahvistaa..tai jotain.

Huomaan, että hermo ei kestä oikein mitään ylimääräistä, asioiden suunnittelu on vaikeaa, kun ei jaksa keskittyä mihinkään mikä vaatii ajattelemista. Meille naisillehan on luonteenomaista tehdä montaa asiaa kerralla, mutta nyt se ei enää onnistu...yksi tehtävä kerrallaan ja sekin vie aikaa:)

Onneksi nyt alkoi kesäloma, se on aivan oikealla paikallaan. Nyt on tärkeää keskittyä vain tähän projektiin, muuhun ei ole tarpeen käyttää rajallista virtaa.

Kuulostaa varmasti kamalalta valittamiselta, mutta ei tuo ole koko totuus. Hyviä hetkiä on vielä paljon ja aamut on täynnä virtaa, virta vaan loppuu salin myötä. Olen ylpeä itsestäni, että pystyn vetämään salit edelleen täysillä, asennetta löytyy, koska tämä harrastus on kuin minulle luotu, rakastan salitreenejä!

Nyt ensimmäisen kerran huomaan, että minulle on alkanut ilmaantumaan mielitekoja ruokaa kohtaan. Kaupassa vilkuilen sellaistenkin tuotteiden perään, joita en normaalisti edes söisi. Kohta jo elävä lehmäkin saa kuolan valumaan, apua:) Ruuat ei anna enää oikeastaan hetkeksikään täyttä tai edes täydehköä oloa, se tuntuu turhauttavalta.

Kun aikoinaan päätin lähteä tähän projektiin, halusin nähdä onko minulla vahvuutta vetää tälläinen setti läpi ja nyt, vaikka peli kovenee päivä päivältä, sisuni myös kasvaa. Olen oppinut tuntemaan itseäni ja vahvuuksiani aivan erilailla kuin koskaan ennen. Olen vahvempi kuin olen luullut. Nyt tiedän, että päätänpä elämässäni mitä tahansa, pystyn mihin vain. Se on hieno tunne. Kisadietin läpi vieminen ei ole helppo asia, vaikkakin oma diettini on ollut todella helppoa näihin viikkoihin saakka. Tässä on oppinut miten valtavan tärkeä asia psyyke on salitreenissä ja toki myös tässä kokonaisuudessa. Salitreenit on välillä niin kovia, että rehellisesti on myönnettävä, että kahdesti olen saanut pari kyyneltäkin aikaiseksi sarjojen välillä.

Se on välillä tälläistä hiljentymistä ja latautumista...ja ei kun uuteen sarjaan käsiksi:)

Tulevalla viikolla menen Matin luokse ja katsomme viimeisen viikon ohjelman, tuolloin sali taitaa olla enemmän vain pumppailua. En tiedä vielä oikeastaan yhtään mitä viimeinen viikko tuo tullessaan, mutta sittenhän sen näkee. Bikinit on valmiit ja ne käyn myös hakemassa samalla reissulla. Pari viikkoa sitten kävin sovittamassa ne ja suunnittelimme koristelun niihin, jänskää hommaa:)

Tuskallisin ja pelottavin asia on tulevalla viikolla reisien lihaskalvojen avaaminen, voi taivas! Kävin pari viikkoa sitten ekan kerran ja silloin niitä "vähän paineltiin" ja todellinen avaaminen tapahtuu tässä muutaman päivän päästä. En uskalla edes ajatella kuinka kipeää se tekee, kun ne oikeesti avataan, kun pelkkä "vähän painaminen" aiheutti jo sellaista tuskaa, että ihan synnytyskivutkin tuli mieleen:) Reidet oli mustelmilla, mutta kieltämättä lihas oli pulleamman ja paremman näköinen jo heti hieronnan jälkeen. Tässä yhteydessä totesin, miten tärkeää olisi valita (=löytää) hyvä, asiansa osaava ja tästä lajista tietävä hieroja jo heti alku metreillä. Nyt olen sen löytänyt ja hän on Marko Panu, Tampereen Sykkeen yhteydessä. Nyt ei mene enää rahaa hukkaan turhiin  hierontakäynteihin.

Kilpailuun valmentava leiri Espoossa

Viime päivityksessä lupasin laittaa niistä Wolfin harjoituskisoista pari kuvaa, mutta unohdin eli tässäpä näitä. Kuten näkyy, hauskaa meillä oli :) Parasta näissä yhdessä puuhasteluissa on se, että olemme kaikki saman henkistä porukkaa ja ymmärrämme niin hienosti lajiin liittyviä koukeroita. Näissä piireissä ei tarvitse selitellä kenellekään jos kesken kaiken tulee ruoka-aika ja vetäisee eväät esiin. Eväiden sisällötkin on kaikille niin tuttuja ettei niitä tarvitse kenenkään ihmetellä. Toista se on muualla, aina on joku joka jaksaa hämmästellä sitä, miten "tuollaista" voi syödä päivästä toiseen. Dietillä kaikki ruoka maistuu aina niiiiin hyvälle, vaikka se nyt on "vain" sitä tonnikalaa tai kanaa, namia kuitenkin. Ei tässä kulinaristit ja ronkelit pärjää:)

                                               

Wolfilla meillä oli hyvin intensiivinen ja melko rankkakin pari tuntinen. Salissa oli ainakin 30 astetta lämmintä ja posetuksissa hiki virtasi naisellisesti pitkin rintaa. Tämä lienee esimakua lavalla olevaan kuumuuteen. Tuntuu aika haasteelliselta näyttää raikkaan naiselliselta, kun hikikarpalot työntyy väkisinkin esiin:)

Tänään, 5.8.12 olin Espoossa kilpailuun valmentavalla leirillä. Tämä oli toinen kyseinen leiri, jolle olen osallistunut, edellinen oli viime maaliskuussa. Nyt odotukset leirin annin suhteen olivat aivan erilaiset kuin ensimmäisellä kerralla. Ensimmäisellä kerralla en ollut vielä miettinyt t-kävelyä lainkaan ja opettelin vielä perus poserauksia ja tarvitsin niihin apua ja ohjeistusta. Tällä kertaa perusposet meni likimain jees ja t-kävelyyn sain  vinkkejä, joilla saan sen luontevamman näköiseksi. Eli  harjoittelu peilisalilla jatkuu armottomana:) On tämä kyllä aikamoista puuhaa, kun ei ole vielä mitään kokemusta itse kisaamisesta, täytyy vain yrittää kuvitella asioita sen perusteella mitä on nähnyt, kun on käynyt seuraamassa kisoja. 

Leirillä meitä oli aika paljon. Bf-aamuryhmässä, jossa itse olin, oli 12 kisaajaa ja iltapäivällä tuli vielä toinen bf-ryhmä ja bikinifitness tyttöjä, kaiken kaikkiaan ehkäpä 30-40 osallistujaa. Tiina Kasvi opetti meille korkkari kävelyä. Hienoja vinkkejä tuli! Kun katsoi Tiinan kävelyä, ei voi  muuta sanoa kuin, että se on helppoa, kun sen osaa:)

Leiriltä sai ihan kivasti työkaluja lavaesiintymiseen, mutta olisin ehkä vähän enemmän vielä kaivannut yksilöllisempää ohjausta ja arviointia. Tämä on kyllä ymmärrettävästi hankalaa toteuttaa, koska kisaajia on paljon ja aika on rajallista. Henki leirillä oli jälleen kerran kannustava, iloinen ja kaikin puolin positiivinen, kiitos kaikille järjestäjille ja osallistujille. Nähdään viimeistään Jyväskylässä, Lappeenrannassa ja / tai Lahdessa:))

Arki jatkuu, rasva palaa ja lihas liikkuu. Tässä seuraavassa kuvassa on iki-ihana, uskollinen ja väsymätön aamulenkki kaverini Vilho. Vilho on 7 vuotias kääpiö villakoira. Kova urheilija se ollut  aina. Aamulla, kun kello soi Vilho menee jo tärisemään ulko-oven eteen, se odottaa niin hirveästi, että pääsee lenkille. Kesä aamut on upeita ja kieltämättä aamulenkkejä odotan minäkin, MUTTA en niin paljoa, että tärisemään alkaisin:)

Neljä viikkoa kisoihin!

Enää neljä viikkoa kisoihin. Hei, oikeesti?? Miten tämä aika meni näin nopeasti. Toki ymmärrän, että jäljellä on taatusti neljä kaikin puolin kovaa viikkoa. Voi, miten pelkäsinkään lähteä kisadietille. Ajattelin, ettei minusta kerta kaikkiaan voi olla sellaiseen suoritukseen. Kuinkas kävikään, hyvän valmentajan ja perheen tuella eteenpäin on menty rauhallisen iloisissa ja jopa ajoittain eufoorisen upeassa olotilassa. Olen voinut paremmin kuin koskaan ennen. Uskon, että se pohjatyö, joka tehtiin Matin kanssa jo vuosi ennen dietin alkua, auttoi todella paljon. Itseasiassa se on kivijalka tälle koko asialle. Vuosi ennen kisadietin alkua, opettelin punnitsemaan ruokani ja rytmittämään koko elämäni uudelleen. Opettelin eväiden oton mukaan joka paikkaan, karsin kaiken turhan pois päivistäni, aloin nukkumaan säännöllisesti, opettelin salitreenit ja tutkailin itseäni suhteessa tekemisiini.

Kun tämä varsinainen dietti sitten alkoi, kaikki oli niin helppoa, kun mitään varsinaista uutta ja ihmeellistä ei enää tullut. Olin jo oppinut kurinalaisen suhtautumisen ruokaan, treeniin ja kaikkeen muuhunkin. Lähipiirini oli myös jo oppinut, että me olemme ns. helppoja vieraita, meillä on aina omat tarjoilut mukana, vain kahvit otetaan talon puolesta. Ne kyläpaikat, joissa ei tälläistä elämää pystytä milläänlailla ymmärtämään, on jätetty pois. Ei kaikkien tarvitse ymmärtääkään tälläistä, enhän minäkään voi ymmärtää välttämättä muiden tapaa elää. Jokainen tamplaa tavallaan:)

Tässä dietillä ainoa suuri muutos on oma kroppa. Miten hienosti se toimii ja reagoi erilaisiin muutoksiin ja ärsykkeisiin. Olen oppinut arvostamaan itseäni, terveyttä ja kroppaani aivan uudella tavalla. Ulkoiset muutokset eli lihakset esiin läskin alta, on ollut huikea. Pää ei kerta kaikkiaan ehdi mukaan tässä muutosvauhdissa. Koen itseni edelleen saman näköiseksi kuin ennenkin, mutta valokuvat kertovatkin aivan muuta. Olen monen monta kertaa häkeltyneenä katsonut uusia kuviani, olenko oikeasti tuossa? Olenko käynyt noin pieneksi, onko mulla sittenkin tuonkin verran lihasta?? Siis pää ei vaan ehdi tajuamaan näin nopeita muutoksia. Olen ihan fiiliksissä; hei, me voidaan vaikuttaa omaan terveyteen, hyvin vointiin ja ulkonäköön!!!

Pari päivää sitten työpaikan kahvihuoneessa virisi jälleen kerran keskustelu tästä minun tavoitteestani ja kerroin millaisia muutoksia tämä prosessi on aiheuttanut elämässäni, siis muutoksia käytäntöjen tasolla. Yksi työkavereistani kysyi, onko kisat oikeesti tuon kaiken vaivan arvoista? Niin, onko? Vastasin että ON! Eikä kyseessä ole vain kisat! Lava on kaiken tämän huipentuma ja mittari, mutta tämä matka kohti lavaa on parasta. Tämä on elämäntapa, joka jättää taatusti pysyvät jälkensä. Tämä taival kohti lavaa on ollut upeinta aikaa elämässäni. Tässä on otettu ja (otetaan vielä) mittaa omasta sisukkuudesta, voimasta, halusta jne. Tämä matka on opettanut niin paljon. Vaikutukset laajemminkin on meidän perheessä ja lähipiirissä todettavissa. Mieheni, joka on satasella mukana tässä ja käytännössä  toimii ns. lähivalmentajanani, on saanut itsekin upeita tuloksia aikaan. Tyttäreni on innostunut salitreenaamisesta ja syö terveellisemmin kuin moni teini tänä päivänä. Jensku osaa suunnitella omaa syömistään jo hienosti; kerää lautaselleen proteiineja ja hyviä hiilareita kuin konkari. Laihuus ei miellytä kenenkään silmää, siitä on puhuttu paljon. Haluan antaa lapselleni tietoa, jonka avulla hän voi omilla valinnoillaan pitää itsestään ja terveydestään huolta. Mikä sen arvokkaampaa perintöä voisi ollakaan kuin terveys.

Tässä on kuva vielä Wolfilla järjestetyistä harjoituskilpailuista, jotka pidettiin 29.7.12. Niistä jäi niin hyvät muistot ja oppi paljon poseraukseen liittyviä asioita. Huomenna 5.8.12 on Espoossa IFBB:n järjestämä kilpailuun valmistava leiri ja sinne tietenkin osallistun. Leirikuulumisia kerron sitten myöhemmin:)

Jonkin verran tässä on tukena lisäravinteita:D  Kaikki niin tarpeellisia!