Lokakuun puoliväli, käynti valmentajan luona

Nyt tässä on päästy lokakuun puoliväliin ja edeltävästä käynnistä valmentajan luona on kulunut jo yli kymmenen viikkoa. Tarkoitus oli, ettei käyntivälit ylitä kuutta viikkoa, mutta näinhän se aika taas sujahti.

Jotenkin tämä offiaika on vaan yksinkertaisesti sujunut niin hyvin, että en ole tuntenut tarvetta käydä tsekauttamassa kuntoa kovinkaan usein. Vaaka on kertonut hitaasta, maltillisesta ja tasaisesta painonnoususta ja se on hyvä merkki. Treenit on sujuneet kokoajan erittäin hyvin ja nousujohteisesti. Jos paino olisi tällä treenaamisella ja syömisellä lähtenyt jossain vaiheessa laskusuuntaan, olisin säikähtänyt pahasti ja rynnännyt Matin luokse hakemaan apua:)) Syksyn -13 kisapainosta reilut 10 kiloa on saatu tähän varteen tavaraa, olipa se sitten mitä hyvänsä, mutta tavaraa on tullut.

Olenhan minä aikast painava, en sitä kiellä, itseasiassa en ole painanut näin paljon sitten raskausaikojen:)) Vau!! Kuka tässä mikään rimpula haluaisikaan olla!

Tämän vuoden SM-kisat Lahdessa oli vuoden huipputapahtuma, voi juma, miten niitä odotin. Bodyfitness eli oma lajini tuli seurattua niin tarkkaan, että ihan hiki tuli. Kisa oli kovaa ja ihan itkukin hiipi silmäkulmiin kisaajien reaktioista palkintojen jaossa. Valtava arvostus jokaiselle kisaalle!! Työ kisakunnon eteen on niin valtavan suuri ja pitkäaikainen rypistys, että siihen kaikki pysty, ei vaikka kuinka haluaisi. Oli myös hienoa, että vihdoinkin tämä laji on oikeaa, virallista urheilua!! Pääsimme jopa urheiluruutuunkin, kova juttu!!

En olisi todellinen nainen, jos en olisi Lahden viikonlopun jälkeen alkanut vatuloimaan kuntoani. Olenko kuitenkin jo liian läski? Pitäisikö kisadietin alkaa jo nyt, hyvissä ajoin?? Kaikki vaatteet kiristää ja puristaa...treenivaatteista reilusti yli puolet on kaapissa odottamassa pienempiä aikoja. Levikset, jotka ostin pari vuotta sitten, kirjaimellisesti repee mun päällä, persaus ei oikein enää mahdu sinne.

 Näissä tunteissa ja ajatuksissa menin nöyränä Matin tarkan silmän alle. Olin henkisesti valmistautunut, että dietti alkaa likimain välittömästi. Bikinit päälle, korkkarit  jalkaan ja tuomiota kuulemaan. Laittaessani korkkareita, mulle tuli tunne, että tämä on ihan kuin tyyliin otsatukka sialle, kun tälläinen läski laittaa korkkarit jalkaan.

Kaikista näistä ajatuksista ja tunteista huolimatta tuomioksi tuli: kunto on hyvä offi-kunto! Diettiä ei todellakaan aloiteta vielä, vaan ruokaa lisätään, lisää riisiä ja myslikin tuli välipalalle uutena!! Ok!! En olisi uskonut! Olin vähän epäluuloinen, mutta ymmärsin kyllä pikku hiljaa asian ytimen ja tarkoituksen.  Ratkaisu tuntui hienolta, vaikka olikin yllätys.  Nyt on suunnitelmana tosiaan syödä enemmän ja treenata tietenkin sata lasissa, otetaan kaikki irti ennen diettiä. Juuri tätä varten on ammattitaitoiset valmentajat! Oma silmä ja tietotaito ei yksinkertaisesti riitä tässä lajissa. Matti on valmentanut minua jo vuosia ja tuntee miten tämä kroppa toimii, itselläni ei ole sellaista näkemystä edelleenkään.

Tästä lähtökohdasta 2013 on lähdetty tekemään lihasta.
Katsotaan sitten keväällä millainen tulos on saatu
aikaan. Toivottavasti muutamat lihaskilot ainakin!!

Dietin alkupäivä ja dietin ensimmäisen vaiheen ruokavalio lyötiin myös tällä käynnillä lukkoon. Dietti on tyyliltään samanlainen kuin ennenkin eli en tankkaile matkan varrella kertaakaan, ellei nyt sitten jotakin poikkeuksellista tapahdu. Hiilareita niistetään pikku hiljaa. Nyt, kun kirjoitan tätä, dietin alkuun on vielä 5 viikkoa. Se alkaa 24.11.14 ja tähtäinhän on kevään kisat 18-19.4.15. Diettiviikkoja kertyy kaiken kaikkiaan 21 eli aikaa on tehdä rauhallisesti sulattelua.

Henkisesti olen valmistautunut uuteen kisakauteen tekemällä ajatustyötä jo pitkään. Kuten olen jo varmasti aiemminkin sanonut, kun lähden johonkin projektiin mukaan, lähden täysillä ja kesken se ei jää. Jos olisin vähääkään epävarmalla mielellä tulevan kisakauden suhteen, en siihen lähtisi. Toki näin vuoden kylmimpänä aikana, toivon valtavasti, että saisi olla terveenä. Kisakausi on aina todella rankka rypistys sekä henkisesti että fyysisesti...ja sosiaalisesti. Paljon olen kotona asiasta puhunut ja minulla on valtavan kannustavat ihmiset ympärilläni. Se on tärkeää, koska mitä lähempänä kisat on, sitä enemmän se vaatii myös läheisiltä. Dietillä en ole äkäinen tai huonon tuulinen, en jaksa olla, se veisi turhaan voimia. Olen pikemminkin tuolloin luonteeltani suopea ja helppo ehkä vähän melankolinenkin:))

Syyskuu 2014 treenipäivitystä

Tässä eletään nyt syyskuun hienoja, aurinkoisia päiviä. Treenaaminen on jatkunut kovalla draivilla, kuten aina. Elämästä on myös nautittu muuallakin kuin salilla.

Kirjoitteluni jatkuu entisellään eli ajatuksia treenaamisesta, dieeteistä, kisoista ja muusta aiheeseen liittyvästä eli ei siis jatkossakaan mitään sen mielenkiintoisempaa ole tiedossa.

Kuten jo jossakin edellisessä kirjoituksessani sanoin, mulla on meneillään erittäin hyvä treeniohjelma ja todella korkea treenimotivaatio. Harvemmin...vai sanoisiko, että koskaan mulla ei ole ollut motivaation kanssa vaikeuksia. Se tuntuu kyllä vähän ihmeelliseltä asialta, luulisi että välillä tämä äheltäminen salilla vuosi toisensa jälkeen tulisi jo korvista ulos, mutta kun ei tule! Tää on vaan niin siistii!!

Ohjelman ensimmäinen viikko on ns. raskasviikko eli treenit vedetään mahdollisimman  raskailla painoilla ja höystetään muutamaa sarjaa erikoistekniikoilla. Ensimmäisiä sarjoja voidaan siis höystää niin pitkälle kuin pää vain kestää. Kyseisellä viikolla on vain neljä treeniä, mutta treenitunteja salilla kuluu kyllä yhtä paljon kuin viiden treenin viikolla. Vääjäämättä aikaa menee enemmän, koska esimerkiksi jalat treenataan yhtenä päivänä eli siihen ohjelmaan mahtuu paljon "tavaraa".Treeni, erikoistekniikoineen vie aikaa ja fyysiset ja psyykkiset voimavarat on treenin puolen välin jälkeen kovilla. Tuolloin kaikki turhanpäiväinen jää täysin pois. Siirrytään kaikessa hiljaisuudessa vain sarjasta toiseen parhaalla mahdollisella tavalla:)

Raskaanviikon treeni poikkeaa mielestäni kaikkein eniten näistä kolmesta eri treenistä. Siinä lihastuntuma on erilainen, siinä pääsee myös näkemään kehittymisen painojen suhteen. Nykyään tuota kehittymistä eli etenemistä painoissa tulee hyvin harvoin, mutta kun sitä tulee, se tulee samaan aikaan useammassakin liikkeessä ja jopa lihasryhmässä. Ne hetket on juhlahetkiä salilla. Tekisi mieli huutaa onnesta ja hyppiä kattoon! Ja sitten sitä seuraavaa etenemistä taas odotellaankin pitkään:) Tässä lajissa oppii olemaan vähään tyytyväinen.

Eniten tykkään ns. pumppiviikosta. Silloin pääsee pumppaamaan pidempiä sarjoja, painot tietysti sen mukaiset eli raskaan viikon painoilla ei luonnollisestikaan paljoa pumpattaisi. Se kipu ja tuska lihaksissa, minkä pumppiviikolla saa aikaan on ihan mieletöntä. Tuskan kyynel silmässä tehdään töitä ja sykkeet on korkealla. Kyllä tässä on selkeästi onnistunut nostamaan kipukynnystäkin korkeammalle. Olen todennut monta kertaa treenien jälkeen, että mitä kovempi tuska treenin aikana, sitä parempi mieli sen jälkeen. "Tuska on vain tunne"-motto toimii!!!

Meidän salilta poistettiin sellainen laite (en tiedä laitteen nimeä), jolla oli hyvä treenata takaolkapäitä. Nyt se on sitten korvattava jotenkin ja mielestäni tämä kuvan liike on hyvä ja tehokas. Alhaalla hyvä venytys ja ylhäällä kunnon puristus. Eipä tarvitse paljoa painoa laittaa, kun alkaa hyydyttämään.

 Lemppari lihasryhmäni on ehdottomasti olkapäät, sekä taka- että etu. Se ei ole huono homma ollenkaan, koska kisoja ajatellen ne saisivat olla mahdollisimman kookkaat,  tulisi se X-malli siltä osin paremmaksi. Pystyn vetämään olkapäät ihan loppuun, siinä on mieletön motivaatio. Se on hieno tunne, kun niihin saa kunnon paineen ja poltteen.
Vaikka en kisaisikaan, haluaisin joka tapauksessa lihasmassaa paljon olkapäihin, mutta toki muuallekin:)

Treenaan olkapäitä kaikella sille kuuluvalla kunnioituksella. Olen rikkonut toisen olkapään aika pahasti ja se on aina huomioitava, ettei käy hullusti. Tämä huonompi olkapää temppuilee ajoittain ja se saattaa "napsahtaa" ihan mitättömän pienissä liikkeissä. Viimeksi se napsahti, kun nostin smith:iin kiekkoa eli ei edes olkapäitä treenatessa. Se onkin nyt sitten kipuillut ja pakottanut tarkentamaan treenitekniikoita normaalia enemmän.

Olkapää on pirullinen, kun se alkaa vaivaamaan; se haittaa melkein kaikkea. Rintatreeni on vaikeaa vetää kunnolla kipeällä olkapäällä. Itse hyödyn valtavasti, jos viitsisin käydä säännöllisesti hierotuttamassa yläselän ja olkapäät. Monesti olkapäävaivat ovat jääneet hierontapöydälle tai ne ovat ainakin helpottuneet huomattavasti.

Selkätreenit on tässä vuosien myötä alkaneet pikku hiljaa "toimimaan" kunnolla. Vielä jokin aika sitten  haasteena oli kunnon tuntuman saaminen kohdelihakseen. Vaikka kuinka yritin treenata oppien mukaan tietynlainen tuntuma puuttui. Tähän probleemaan tuli avuksi pysäytystekniikka. En tiedä miksi sen käyttö on jäänyt niin vähiin, mutta nyt sen mukaanotto on auttanut todellakin hyvän tuntuman saantiin.  Napakka pysäytys, jonka jälkeen hyvä venytys. Tätä käytän paljon pumppiviikolla muissakin lihasryhmissä ja se toimii. Mielestäni se parantaa treenattavan lihaksen hahmottamista. Tällä keinolla olen viimeinkin saanut selkäni treeneissä "turvoksiin" ja lihakset todella kipeiksi. Uskon ja toivon, että tämän offin aikana olen saanut selkääni enemmän muotoa ja kokoa. Kilpailuja katsoen, selkäni kaipaa massaa ja paljon. Pitäisi saada kunnolla muhkua, joka on tälläiseen pitkään selkään tietenkin melkoisen vaativaa ja aikaavievää, mutta ei mahdotonta.

Tämän liikkeen kanssa olen aina vähän taistellut. Tykkäisin enemmän niistä varsinaisista selkälaitteista, joilla voi tehdä tämän kuvan liikkeen. Tangon kanssa pitää keskittyä hirveesti siihen, että kroppa pysyy oikeassa kulmassa ja liike menee perille.










Maastaveto on edelleen inhokki liikkeeni. Silloin, kun saan sen onnistumaan, se on ihan huippu jees, mutta harvemmin se onnistuu.  Ehkä siinä on nyt viime kerroilla tapahtunut pientä edistymistä, kun katsoin Toni Katajan treenivideon, jossa hän aloitti maastavedon ylhäältä eli telineestä. Tekniikka oli täydellistä. Perusteena ylhäältä lähtöön oli selän probleemat. Uskon, että itsekin pitkään selkävaivoista kärsineenä en yksinkertaisesti vain uskalla lähteä vetämään maasta tankoa. Se on mun kohdalla varmaankin ihan psyykkistä, automaattisesti varon ja pelkään, että siellä taas napsahtaa joku rikki. Kokeilin Tonin tapaa lähteä telineestä ja se on vienyt asiaa eteenpäin. Olen voinut nostaa (vähän) painojakin ja motivaatio liikettä kohtaan on hilkun verran kasvanutkin.

Nonniiinn, ja taas jatketaan kirjoittelua

Tässä eräänä päivänä, aikani kuluksi, luin tätä blogiani ensimmäisen kerran alusta loppuun, olihan siinä tarinaa kerrakseen. Olen tosi tyytyväinen (=ylpeäkin) miten treenaamisen myötä kroppani on vuosien saatossa muuttunut ja sen myötä myös koko elämäni. Ihan tosimielessä tässä on eteenpäin menty ja matkan varrella opittu erittäin paljon asioita, niin omasta kehosta kuin tästä elämäntavasta yleensä. Hienoja vuosia on takana ja toivottavasti yhtä hienoja vielä paljon edessä.

Olen otettu, että ihmiset ovat lukeneet tätä blogia, vaikka tämä on moneen muuhun blogiin verrattuna melkoisen laimeaa kerrontaa treenaamisesta ja kisoihin valmistautumisesta. Tarkoitukseni on kertoa elämäntavastani, johon body fitness kuluu kiinteänä osana. Kilpaileminen ei ole SE JUTTU tässä, vaan tämän elämäntavan avulla saavutettu terveys. Kilpailen, koska ajoittain haluan nähdä tulokset, joita ei yksin kertaisesti voi nähdä ellei dieettaa välillä rasvat mahdollisimman alhaalle. En voi kyllä vähätellä kilpailuviettiänikään, kyllähän se on myös yksi suuri syy:))

Vinha toiveeni on aina ollut, että edes joku ihminen saisi kirjoituksistani voimaa ja motivaatiota alkaa huolehtimaan kunnostaan ja terveydestään. Oma selkäni on ollut suoraan sanottuna paskana jo pitkään, oireilemaan se alkoi kun olin vasta 19 vuotias. Se on rajoittanut elämääni valtavasti menneinä vuosina. Kolmekymppisenä, jolloin ihmisen pitäisi olla elämänsä kunnossa, minä olin niin rajoitteinen ja kipeä kuin ihminen vain olla ja voi. Eipä se juurikaan hivellyt nuoren naisen ja pienten lasten äidin itsetuntoa. Oli prolapsia, madaltumaa, kulumaa ja vaikka mitä rapistumista.

Rakkaus liikkumiseen on ollut aina niin kova, että elämä ilman jonkin sortin urheilua olisi ollut jotain aivan kamalaa, suorastaan henkinen kuolema. Yritin parhaani mukaan löytää lajia, jossa huono selkä ei olisi maatakaatava este. Olin jo likipitäen varma, että minulle sopivaa urheilulajia ei yksinkertaisesti ole olemassa, koska olin kankea ja  kaikki jumpat, humpat, pelit, lenkit jne kipeyttivät selän niin, että eläminen kävi sietämättömän kivuliaaksi. Juoksin ja jumppasin kipulääkkeiden avulla aina, kun vain vähääkään pystyin ja kierre oli valmis.

Kaikki muuttui radikaalisti, kun löysin itseni salilta ja lopetin kaiken muun hötkyilyn. Työtä salilla olen tehnyt vuosia ja vuosia, aloittanut hyvin pienestä ja edennyt mahdollisuuksien mukaan. Olen edennyt välillä suurilla ja välillä vähän pienemmillä  harppauksilla. Olen opiskellut ja opetellut asioita, olen yrittänyt ja erehtynyt ja aloittanut taas alusta, mutta en ole luovuttanut!! Olen ollut valmis tekemään kaikkeni, jotta saisin olla terveenä ja nauttia mahdollisimman toimivasta kropasta. Olen todella saanut tuntea treenaamisen merkityksen vuosia ja vuosia kestäneissä selkäongelmissa. Tervettä selkäähän tuosta jäykistyneestä rangasta ei koskaan saa ja tietyt rajoitteet siinä tulee aina olemaan, mutta ne asiat on vain hyväksyttävä, ei siinä muu auta. Tässä vuosien myötä olen kuitenkin oppinut treenaamaan niin, etten ärsytä tai vaaranna kroppani riskialttiita paikkoja, vaan pikemminkin hankin lihasta tukemaan heikkoja ja puutteellisia kohtia. Haavereitahan salilla voi sattua, niin kuin missä muussa lajissa hyvänsä.

On ollut mahtavaa, kun olen saanut itseni niin kovaan kuntoon, että olen päässyt kisalavoille. Se on ollut unelmieni täyttymys ja palkinto tinkimättömästä, vuosien treenaamisesta ja kaikesta siihen liittyvästä. Vielä joitakin vuosia sitten, en minä eikä kukaan lähipiiristäni olisi ikinä voinut uskoa, että minusta tulisi urheilija ja kilpailisinkin vielä jossain lajissa:) Ihmeisiin en usko, eikä niitä tapahdu! Sinnikkyys, tinkimättömyys ja puhdas tahto, on ne asiat, joiden avulla olen päässyt tähän kuntoon.

Olen iloinen, että blogiani on luettu niin paljon. Olen saanut ihania viestejä ja tarinoita, kuinka jotkut ovat saaneet kimmokkeen painonpudotukseen  ja salitreenaamiseen luettuaan blogiani. Jotkut ovat muuttaneet syömisiäänkin terveelliseen suuntaan. Näiden ihmisten kuulumiset tuntuvat hyvältä ja voin olla vain aidosti iloinen heidän puolestaan. Ei tämä kirjoittaminen ole hukkaan mennyt!!

Välillä kuitenkin mietin onko tässä mitään järkeä. Näitä ajatuksia tulee, kun välillä joudun karusti huomaamaan, että jotkut ihmiset tulkitsevat tekstejäni hyvinkin mielikuvituksellisesti ja nämä käsittämättömät mielikuvituksen tuotokset työnnetään muille elämäni tärkeille osa-alueille ja pyritään vaikeuttamaan sitä kautta elämääni.

Mielestäni jokaisen ihmisen pitäisi tehdä elämässään sellaisia asioita, joista nauttii. Silloin on helppoa iloita muiden onnistumisista ja saavutuksista!!! Elämä on valintoja ja oikeat, yksilölliset valinnat avaavat uusia ovia ja mahdollisuuksia elämässä. Itse olen valinnut urheilulajini ja olen siitä hemmetin ylpeä, siihen ei kukaan, koskaan voi vaikuttaa negatiivisesti.

Nyt tämän blogin kirjoittelu jatkuu ja on jatkunut myös tämän hiljaiselon aikana. Olen kirjoittanut kokoajan juttuja "pöytälaatikkoon" ja nyt alan julkaisemaan niitä tuotoksia!

Haluan kuitenkin sanoa yhden asian; olen aikuinen nainen, eikä minusta tarvitse huolehtia, pärjään kyllä. Treenaan juuri minulle sopivilla PAINOILLA, treenaan juuri minulle sopivalla INTENSITEETILLÄ ja piru vie, KILPAILENKIN, koska haluan tehdä niin!! Edellä mainituista asioista huolimatta hoidan kaikki muutkin elämäni velvollisuudet täydellisyyteen pyrkien.

Haluan sanoa myös, että sinä, joka ärsyynnyt tästä blogista, ÄLÄ lue tätä!! Onhan niitä leivonta- ja käsityöblogejakin olemassa, lue niitä; leivo ja kudo, nauti elämästä!! Mutta jos treenaamiseni edelleen kiinnostaa ja tuottaa pään vaivaa, tule kanssani salille, treenataan yhdessä!! Se selkeyttää kivasti ajatuksia.