Fitnestä koko viikko

Selkä on tässä  reistaillut ja siksi treenejä vähän jouduttu muuttamaan ja muokkaamaan. Olkapääkin kipeytyi kovasti, ihan joutui valvomaan yönkin sen takia. Tuntuu, että näitä vaivoja tulee aina treenikierron neljännellä viikolla eli viides viikko = kevyt viikko on siis enemmän kuin tarpeen ja aivan oikeassa paikassa.

Puolivälissä viikkoa ajoimme Tampereelle ja kävimme Jyrkin kanssa testaamassa Wolf Fitness Clubia. Aivan upea paikka treenata!!! Siellä tulemme käymään tulevaisuudessakin, kun on asiaa Tampereelle. Vedimme siellä kovan jalkatreenin ja seuraavina päivinä kävely olikin melkoisen tuskallista, kiitos kunnon "pysty" hackin. Jyväskylän  Elixialta moinen ihanuus puuttuu.

Wolfin jälkeen menin Matin tsekkaukseen ja sain mukavaa palautetta. Huoleni jalkojeni  pehmeydestä alkaa osoittautua turhaksi, olin sulanut hyvin. Onneksi, koska muuten Matti olisi vienyt minulta riisit kokonaan ruokavaliosta. Se olisi ollut aika pelottava ajatus:) Tälläkin ruualla on nälkä ja tulee voimattomia olotiloja. Nyt ruuista karsittiin vain noin 200 kcal/päivä eli hedelmien syönti loppui.

Kyllä sen huomaa, että hiilaritasot on melko matalalla, koska voimattomuus-hetkiä tulee ajoittain. Hienoa on se, että vaikka joku päivä on huono, seuraava voi olla ihan tosi hyvä-voimainen päivä ja täynnä elämän iloa. Olen huomannut, että jos pidän itseni kiireisenä, nälkää ja väsymystä ei tule niin helposti.

Nyt oli mahtava loppuviikko. Matin luota jatkoimme matkaa Helsingin seudulle ja kävimme siellä sukulaisten luona. Kävin tervehtimässä vanhaa mummoani Laakson sairaalassa. Mummo on 93 vuotias hieno rouva. Muisti häneltä on mennyt likimain kokonaan, mutta muuten voimia ja iloisuutta tuntuu olevan. Suloinen, pieni mummo:) Oli hienoa nähdä sukulaisia pitkästä aikaa.

Asuttauduimme pariksi päiväksi Sokos hotelli Flamingoon ja treenasimme kyseisessä Elixiassa(mikälie sen virallinen nimi onkaan). Sali oli perus-Elixia eli siisti, hyvin ilmastoitu ja tutun tuntuinen paikka treenata. Aamu aeroobiset oli kätevää hoitaa heti herättyä Elixialla, ei muuta kuin pari kerrosta alaspäin hissillä ja sali oli siinä, voi helppoutta ja nopeutta!

Mielenkiintoista on aina dietin noudattaminen muualla kuin kotona. Hotelli aamupala on aina ollut minulle tärkeä asia, nyt se ei voinut tietenkään toteutua normaalisti. Normaalisti syön kieltämättä kuin hevonen kyseisessä tilanteessa. Nyt minulla oli tarkkaan punnittu pussi mukana, joka sisälsi kaurahiutaleita, vehnäleseitä ja suolaa.  Laitoin hiutaleet lautaselle, kuumaa vettä päälle ja pariksi minuutiksi mikroon ja kas kummaa, sieltä valmistui "hotelli-aamiaiseni". Käsilaukustani löytyi pieni keittiö vaaka, jolla sain punnittua tarkan annoksen raejuustoa puuron päälle ja vielä oma kaloriton mehukeitto eväspullosta joukkoon ja se oli siinä: maailman herkullisin aamupala. Kahvia menikin sitten varmaan litra kyytipojaksi. Yllätyin, miten kätevästi kaikki sujui. Kyllä se niin on, että hyvin suunniteltu on yli puoliksi tehty:)

Viikonlopuksi siirryimme takaisin Tampereelle. Heti aluksi treenasimme Kalevan Elixialla. Hauskaa vaihtaa salia ja katsoa vähän millaista muualla on. Tämän jälkeen testasin suihkurusketusta seuraavan päivän harjoituskisoihin. Viikon lopun sää oli upea. Kuumaa ja kosteaa, ukkosmaisen lämmintä. Menimme vähän ihmistenilmoille illalla. Tampereella oli Kukkais-viikot, joten väkeä oli kuin pipoa joka paikassa. Istuimme Tillikan terassilla ja join ison Zeron jäillä. Aijai, kun se oli sitten herkkua!

Hyvin nukutun yön jälkeen heräilimme rauhassa, tänään ei tarvinnut tehdä edes aamu aeroobista. Kävimme taas aamiaisella ja sitten pääsinkin testaamaan mahdollista "kisakampausta ja meikkiä". Ja hyvä tuli:)

Sitten olikin edessä Wolfissa kyseiset poseharjoitukset / harjoituskisat. Olen jännittäjä ja esiintyminen on aina ollut vähän sellaista jännemmän puoleista hommaa, joten tälläiset esiintymisharjoitukset on minulle täyttä kultaa, tarvitsen juuri näitä. Pari tuntinen meni nopeasti. Sali oli kuuma ja poseraukset saivat aivan hien virtaamaan pitkin rintaa, kovaa hommaa:) Ensin kävelimme ja sitten otimme perusposet, joiden jälkeen kävimme tarkkaan kisatilannetta läpi harjoitusten muodossa. Yleisöä oli jonkin verran koko ajan, mutta lisää tuli kun aloitimme ns. kisat. T-kävelyä oli todella tarpeellista päästä tekemään yleisön edessä, koska tähän saakka olen harjoitellut pääsääntöisesti yksin kävelyä ja asentoja. Tämä päivä oli tuiki tarpeellinen, hauska ja iloa tuottava:) Nyt vaan etiä päin luottavaisin ja iloisin mielin.

No niin, nyt on sitten 14 diettiviikkoa täynnä eli tasan kuusi viikkoa edessä kisoihin. Jotenkin tuntuu aika ihmeelliseltä, että kisat ovat jo noin lähellä, kuusi vaivaista viikkoa aikaa saada itsensä kisakuntoon. Paljon ajattelen sitä, miten olisi hienoa, jos olisi enemmän lihasta esimerkiksi jaloissa ja olkapäissä..ja, ja, siellä ja täällä:) Mutta kai nuo ajatuksen vaan kuuluu lajiin, koskaan ei voi olla ihan tyytyväinen itseensä. Yletön tyytyväisyys itseensä olisi este kehittymiselle, aina löytyy parannettavaa. Tiedän kuitenkin omalla kohdallani sen, että olen taatusti tehnyt parhaani sekä salilla, että syömisissä ja kaikessa muussa. Olen noudattanut piirulleen ohjeita ja salitekniikoita pyrin hiomaan ja hiomaan, jotta treenit kehittyisivät aina vaan tehokkaammiksi ja tehokkaammiksi. Haluan, että lavalle noustessani tiedän, että olen tehnyt taatusti parhaani, tiedän etten ole antanut missään lepsuilulle tilaa. Menen siis näyttämään oman parhaani lavalle:)

Ajoittain kuusi viikkoa tuntuu kuitenkin pitkältä ajalta, mutta sen tunteen aiheuttaa alati kasvava nälkä ja sellainen voimattomuuden tunne. Nälkä ei ole niinkään ongelma, se on vain tunne, jota kyllä kestän. Voimattomuus, joka on varmasti seurausta nälästä ja alhaisista hiilareista, tuntuu ajoittain ongelmalta. Päässä lyö tyhjää ja muisti pätkii. Vielä muutama viikko sitten minulla oli virtaa vaikka kuinka paljon, nyt virtaa on juuri sen verran, että selviän saleista ja aeroobisista. Salitreeni vie paljon voimaa, siellä ei ole varaa antaa piiruakaan periksi. Salin jälkeen olen puhki ja salin jälkeinen ateria solahtaa mahaan, mutta tuntuu, ettei se siellä ole kuin hetken ja taas on tyhjä olo. Ehkä nyt on myönnettävä, että dietin työläin vaihe on alkanut. Niin, alkanut...mitähän ne tulevat päivät ja viikot tuokaan eteen. Mutta yksi on varmaa: PERIKSI EI ANNETA!

Tänään oli vuorossa selkätreeni ja se aloitettiin leuanvedolla:)

Nyt ollaan jo reippaasti yli puoli välin

Kolmisen viikkoa sitten kävin Tampereella tapaamassa valmentajaani,  tuolloin päädyttiin kiristämään ruokavalion hiilareita entisestään. Tämä teki sen, että ensimmäinen viikko "kiristyksen" jälkeen oli hieman vaikea. Oli nälkä ja väsyttikin normaalia enemmän. Ajattelin jo, että tästä se vaikeampi vaihe sitten alkaa., mutta onneksi tilanne korjaantui kuin sormia napsauttamalla. Ilmeisesti kroppa tottui viikossa matalampiin kaloreihin ja sain taas nauttia hyvästä ja reippaasta olosta. Aamuaeroobiset on jo tapa, joita ilman en edes haluaisi olla. Minulla on ollut niin hyvä onni tähän saakka ilmojen suhteen; joka aamu on ollut kaunista ja lämmintä, ei vielä yhtään sadetta...tuuria:)

Kävin tällä viikolla jälleen valmentajan kontrollissa ja hyvää kuului. Yläkroppa alkaa olla sopivan kuiva, alakroppa (odotetusti) saa vielä pienentyä, mutta aikataulussa ollaan oikein hyvin. Ruokaakaan ei vähennetty. Tällä mennään kaksi viikkoa ja katsotaan tilannetta uudelleen.

Olen kävellyt Elixian peilisalissa vähintää kerran viikossa noin tunnin ja harjoitellut poserausta ja T-kävelyä. Siinä kun tuijottaa aikansa itseään peileistä, alkaa tapahtua ihmeitä tuolla pääkopassa. Sitä näkee itsensä yhtäkkiä suurin piirtein norsuna ja kaikkea muuta kuin lavalle lähtijänä, ihan välillä pelästyy. Pää tekee kepposia ja siksi valmentajan rooli diettiaikana on korvaamaton. Viime käynnille menin täysin siinä uskossa, etten kerkiä saamaan jalkojani tiukaksi ennen kisoja, itku ei ollut kaukana. Olin kehinyt itselleni diettini ensimmäisen stressin ja kroppakin reagoi siihen nopeasti; nestettä kertyi kroppaan yli kilon! Maailman paras valmentaja Matti Halonen sai mieleni rauhoittumaan kertomalla faktoja ja tilannetta käytiin hyvin läpi. Nyt olen päättänyt jättää kaiken stressin pois, vältän viimeiseen asti stressaamista...yhtään mistään! Minulla on äärimmäisen ammattitaitoinen ja viisas valmentaja, voin siis olla huoletta:)

Tampereella järjestetään harjoituskilpailut 29.7 Wolfin salilla ja olen päättänyt osallistua niihin. Eipä paljon parempaa treeniä voi lavaesiintymiseen saada kuin sieltä. Onneksi on tuollaisia ihania ihmisiä, jotka jaksavat järjestää kyseisen kaltaisia tapahtumia:) Harjoituskilpailussa on mahdollista samalla testata kisaväriä, kampausta ja meikkiä.  Tulossa siis erittäin mielenkiintoinen päivä. Jänskättää jo valmiiksi:D