Osa 2: Fitness classic 2015 / body fitness +168 cm

Body fitness +168 cm (19.4)
Alkuperäiseen suunnitelmaani kuului vain masters kisa, mutta nyt tänä keväänä oli mahdollista kisata kahdessa kisassa, joten ajattelin, että kun kerran dieettaan, niin samalla höngällä menee kaksikin kisaa. Jos ei muuta, niin tuleepahan kokemusta ainakin lisää.

Olen kuvassa toinen oikealta.

Aamulenkillä Hakaniemen rannassa.

Sunnuntai aamu valkeni aurinkoisena erittäin hyvin nukutun yön jäljiltä. Vaikka pettymys eilisen kisaan olikin pilannut edeltävän päivän, tänä aamuna pettymyksen tunteista ei ollut tietoakaan. Kummallista kyllä!

Olen luonteeltani sellainen, että en jaksa pitkään murehtia, vaan etsin ja löydänkin nopeasti uusia positiivisia asioita, joihin taas keskityn. Menneeseen en voi vaikuttaa, tulevaan voin!

Tunnustelin heti kuntoani, kun silmä aukesi. Kunto oli kireämpi kuin eilen, sen huomasin välittömästi jo pelkällä näppituntumalla. Kuudelta patistelin Jyrkin mukaani lenkille ja urheastihan mies nousi jälleen kerran ylös:) Kävelimme auringon nousussa Hakaniemen rantaa pitkin, aamu oli kaunis.

Ja taas mennään!!

Fiilis oli iloinen, positiivinen ja todella rauhallinen. Pääkisani oli eilen ja tämän päivän kisaan en ollut laittanut mitään varsinaista tavoitetta, otin sen pääasiassa kilpailukokemuksena.

Nyt, kun mitään varsinaista tavoitteita ei ollut, tunnelma oli ehkä juuri siksi ihan tajuttoman hyvä ja luottavainen. Luotin täysin, että kaikki kisarutiinit onnistuu ja niinhän ne onnistuikin. Värit saatiin ihoon kertaheitolla! Minna saapui taas laittamaan meikkejä ja hiuksiani. Pieniä muutoksia tuli molempiin ja tulos oli jälleen kerran loistava. Ammattilainen on aina ammattilainen! Kiitos Minna!

Kisat
Lähdimme hyvillä mielin kisapaikalle ja aloin valmistautumaan tulevaan. Pumppailua, sipsejä, vettä ja salmaria, kuten eilenkin. Meitä kilpailijoita oli (noin) 20, joten eliminaatiokierros oli taas edessä. Pääsin eliminaatiosta läpi ja valmistauduin alkukilpailuun. Taso tässä yleisessä sarjassa oli tosi kova. Mimmit suurenee vauhdilla vuosi vuodelta ja kunnot on kireitä ja kaikki palaset muutenkin paikallaan. Haastetta on todellakin pysyä kehityksessä perässä. Hyvä niin, korkeatasoinen kilpailu on aina kuitenkin se paras vaihtoehto! Olen iloinen, että kilpailin tälläisessä sarjassa!

 Vaikka tämä ei ollut minun ns. pääkisa, kilpailin aivan tosissani. Lavalla nautin jälleen suunnattomasti, vedin parastani. Huomasin, että etenkin taka-asennossa lihasten jännittäminen oli ajoittain vaikeaa, ikäänkuin en saisi parhaalla tahdollanikaan lihasjännitystä aikaan, ilmeisesti voimat alkoivat olla vähissä.

Kokonaisuudessaan koin kisan menneen niin hyvin kuin se nyt voi mennä. Ei jäänyt suorituksen puolesta mikään kaivelemaan. Pääsin jälleen toiseen vertailuun ja tässä sarjassa se tuntui oikein mukavalta.

 

 

 

Sitten taas odoteltiin finaaliin päässeiden nimiä. Toiseen vertailuun pääsy ei tuonut finaalipaikkaa. Pienen hetken tunsin rinnassani harmituksen tunteen, suhteellisen luonnollinen tunne siinä tilanteessa. Kilpailu on aina kilpailu!

Ajatuksen kääntyivät kuitenkin nopeasti tulevaan ja mielen valtasi suuri helpotuksen tunne! Tämä on nyt tällä erää ohi. Olen jälleen kerran onnistunut pääsemään lavalle, viemään kaikki dieetin koukerot läpi; se on jo yksistään valtava saavutus!! Olen ylpeä sinnikkyydestäni ja periksiantamattomasta luonteestani. Ilman niitä en olisi tässä. Melkein puolen vuoden kova rypistys; kropan äärimmilleen vieminen, kurinalaisuus ja orjallinen suorittaminen! Se on nyt ohi! Ja se tuntuu hyvälle!

Istuin alas, join vettä; kahdella huikalla meni litra...vatsaa kiristi:)) Söin protskupatukan ja fiilistelin. Minulla ei ole ollut tapana ottaa karkkipusseja, suklaata tms herkkua lavan taakse. En pystyisi siinä kuivassa ja nälkiintyneessä tilassa syömään sellaista.

Kävimme Jykän kanssa nopsaan messuilla ja sitten hurautimme taksilla hotellille ja siellä minua odottikin ihana perus hotelliaamiainen...ja tietenkin shampanjaa!

Sijoituksen pohdintaa:

Täältä tullaan elämä!!

Tässä sarjassa sijoitukseni oli 9. Se oli ihan positiivinen yllätys, koska taso oli masters 35:iin verrattuna kovempi. Finaaliin sijoittui kuusi kovakuntoista naista ja jokainen heistä oli paikkansa ansainnut.

Kuten jo edellisen kirjoituksen kisapohdinnassa sanoin; olen päässyt tärkeimpään tavoitteeseeni eli lihasmassan lisääntymiseen. Tottakai toivoin ja tein parhaani, että fysiikkani olisi riittänyt finaalipaikkoihin, nyt se ei vain riittänyt.

Peilistä ja kisakuvista hymyilee kuitenkin lihasmassaltaan isompi nainen kuin vuoden 2013 SM-kisoissa, jolloin sijoitukseni oli 5. Tärkeintä on kehittyminen, sitä vartenhan treenataan. Treenit jatkuu kovalla tasolla tästä eteenkin päin, niin sitä tulosta tulee!


 

Ihmettelyä:

Maria Kuure toinen oikealta.

Nämä kisat kokonaisuudessaan olivat hyvin värikkäät, erinäisiä tapahtumia sattui, joita jään kyllä vähän pohtimaan. Paljon tapahtui sellaista, jota en ala käymään tässä läpi, mutta omassa päässäni niitä kyllä vielä mietin. Kilpailijamäärän kasvaessa tälläisiin huippulukemiin, kaikenlaista tietenkin sattuu ja kaikenlaista näkee.

Yhden asian tuon tähän kuitenkin. Pitkän body fitnessin kovakuntoisin urheilija, Maria Kuure putosi tässä kisassa sijalle 7 ja tätä putoamista on vaikeaa ymmärtää. Jos samassa lajissa edellisenä päivänä yltää jaettuun ykkössijaan, miten voi olla samassa lajissa, samoilla arviointikriteereillä, seuraavana päivänä olla 7.

Fiilikset:
TÄMÄ ON NYT OHI!!  OLEN VAPAA!!
OLEN ONNELLINEN!!

Päätösvalta elämääni on taas puhtaasti itselläni, se tuntuu kieltämättä ihanalta. Viimeiset 5 kuukautta elin ohjeistusten mukaan, söin ja liikuin niin kuin asiaan kuului. Siinä ei kyselty omia mielihaluja, siinä kysyttiin henkistä kanttia. Kaiken tämän jälkeen päällimmäisenä tunteena on vapaus! Tästä tunteesta en osaisi nauttia, jos en välillä olisi viettänyt äärettömän kurinalaista elämää.

Nyt on aika kuunnella läheisteni toiveita, haluja ja unelmia, se on vähintä mitä voin tehdä. Minua on kuunnelta ja huomioitu niin paljon.

Tunnen suurta kiitollisuutta Jyrkiä kohtaan; on kunnioitettavaa, että jaksaa olla tälläisissä projekteissa sydämellään mukana kerta toisensa jälkeen. Matkalla minulla oli paljon hyviä päiviä, myös vähän huonompia päiviä ja aivan paskoja päiviä. Kaikki haasteet kuitenkin ylitettiin ja selätettiin yhdessä, hyvillä fiiliksillä. Hyvistä päivistä nautittiin yhdessä ja huonoina, heikkoina päivinä minulla oli vankka tuki, johon nojata. Se tuki auttoi jaksamaan ja näkemään pimeydessä valoa. Luottamus yhteiseen matkaan oli vankkumaton molemmin puolin.

Tervetuloa uusi elämä! Tervetuloa normaali ja jaksava olotila! Olen virtaa täynnä, jaksan mitä vaan!!

Yhdessä eteenpäin, kohti uusia haasteita!

Kiitos kaikille, jotka ovat seuranneet tätäkin kisataivalta kohti lavaa!

 

Osa 1: Fitness classic 2015 / body fitness masters +35

Ensimmäinen homma Helsinkiin saavuttuamme oli rekisteröityä kilpailuun Kulttuuritalolla perjantaina. Homma toimi hyvin, vaikkakin jonottamaan joutui pitkän aikaa. Se oli selvää, kun tiesi miten valtavasti tänä keväänä oli kilpailijoita. Samalla mitattiin pituus ja tarkastettiin bikinien alaosa ja kisakengät, jotta ne on sääntöjen mukaiset. Minulla niissä ei ollut niissä ongelmia.

Tässä sitä valmistaudutaan "päivä prinsessana" oloon. Karuako....njääh!!

Seuraavaksi siirryimme Cumulus Hakaniemeen, jossa asustelimme kisaviikonlopun. Aloitimme värien levityksellä ja otin illan rennosti valmistautuen henkisesti kisoihin.

Herkullisen illallisen sain ihan vuoteeseen ja tämä illallinen sisälsi kaurapuuroa (suolatonta), banskua ja riisikakkuja, niin ja kourallisen vitamiineja. Sitten vaan pötköttämään yöunille.

Kisat alkaisivat lauantai aamuna jo kello 10 eli edessä oli siis aikainen herätys.

Body fitness masters +35 kilpailu 18.4.15

Yö jäi lyhyeksi. Heräsin kisafiiliksiin jo klo 03:38. Unta ei enää tullut ja hohhailin tunnin vielä sängyssä. Pikkuhiljaa herättelin Jykää aamulenkki seuraksi. Kyllä oli pimeää ja kylmää ulkona. Monet ihmiset olivat vasta menossa kotiin baarireissuiltaan.







Lenkin jälkeen Minna tuli laittamaan minulle kisalookkia. Hiukset ja meikki onnistui todella hyvin, olin hyvin tyytyväinen tulokseen. En osaa stressata meikki ja hiusjutuista yhtään, kun Minna laittaa ne, tulos on ollut aina loistava ja niin oli nytkin.

Jyrki tahkosi minuun vielä kerroksen väriä, Jan Tanaa. Tämän kerroksen kanssa tulikin sitten pieniä ongelmia. Toinen jalka oli hyvin epätasainen ja läikikäs. Väriä yritettiin paikata, hangata ja vaikka mitä, mutta mikään ei auttanut, se oli muuttui vain pahemman näköiseksi.

Alkoi olla jo kiire lähteä kisapaikallekin. Tuntui, että otsasuonet räjähtää paniikista. Ei auttanut kun suihkuttaa nivusesta alaspäin jalasta kaikki irtoava väri pois. Suihkun jälkeen jalka oli valkoinen kuin lumi ja muu kroppa ruskea, perhana kun alkoi paniikki vallata olotilaa. Jykä otti onneksi johdon käsiin, kun se kai huomasi, että kohta multa lähtee järki. Minua komennettin kuin armeijassa; ole hiljaa! Käänny! Paikallaan! Ole hiljaa! Ole hiljaa!!! Olin hiljaa ja purin hammasta. Väri saatiin kuntoon, siitä tuli hyvä, tosi hyvä. Tilanteesta selvittiin pikku panikoimisella. Kyllä juuri nuo hetket, juuri ennen kisaa on hermojen hallinnan puolesta vaativia, etenkin jos joku asia menee vähääkään pieleen.

Taksia odotellessa.

Kisapaikalle päästyäni olin rauhoittunut jo aivan täysin ja hyvät fiilikset täyttivät mielen. Tiimimme huoltajat pitivät meistä kilpailijoista todella hyvää huolta. Apua sai aina kun sitä tarvitsi.

Noin puolituntia ennen kisaa aloittelin rauhalliset pumppailut, söin hiljalleen sipsejä ja join vähän vettä ja pumppailin. En pumppaa päkkiä enkä jalkoja ennen kisaa, vain yläkropan.

 Kroppa on niin lujilla ja kuiva, että pumppailussa väsyy herkästi, siksi sen homman kanssa on oltava vähän varovainen, ettei kuluta siihen niitä voimia, joita tarvitsee lavalla. Lopuksi, juuri ennen eliminaatiota join 2 cl salmaria.

Meitä masters kisaajia oli tänä keväänä ennätysmäärä, yhteensä 28 kilpailijaa. Tästä johtuen jouduimme eliminaatiokierrokselle. Eliminaatiokierroksella eli esikarsinnassa valitaan 15 parasta kilpailijaa varsinaiseen kilpailuun eli sarjastamme pudotettiin heti kättelyssä 13 kilpailijaa...aika raakaa touhua! Meitä oli niin paljon, että emme mahtuneet yhteen line-up:iin, vaan rivejä tehtiin kaksi. Tulihan tuokin koettua:))

Mielestäni eliminaatio on pelottavin osuus kilpailussa, jos siinä putoaa, ei pääse edes varsinaiseen kilpailuun.  Se on aika kovaa, koska jokainen lavalle nousija on tehnyt paljon töitä kuntonsa eteen, puhumattakaan kaikista muista valmistautumisista kisaa varten.

Tässä menossa eliminaatiokierros.

Selvisin varsinaiseen kilpailuun, olin helpottunut ja onnellinen. Tässä tilanteessa, kun kilpailijoita on näin tavattoman paljon ja tasoltaan oli paljon hyviä kilpailijoita, ei mitään voi pitää itsestään selvyytenä. Olin siis selvinnyt ainakin alkukilpailuun. Jatkoin siis valmistautumista syömällä hiljalleen sipsejä, juomalla vettä ja pumppailemalla. Sipaisin 2 cl salmaria naamaan ja sitten jonoon odottamaan lavalle pääsyä. En jännittänyt, fiilis oli mielettömän hyvä. Tunsin ylpeyttä; olin jälleen kerran päässyt tähän pisteeseen, olin menossa lavalle!!

Nautin lavalla olosta paljon, se oli jälleen kerran elämäni parhaimpia kokemuksia, hienoimpia hetkiä. Tein kilpailussa parhaani, kilpailin tosissani, mutta nauttien jokaikisestä hetkestä. Pääsin toiseen vertailuun ja se tuntui hyvältä. Sitten oli aika odottaa finaaliin pääsijöiden nimiä. Jännitti, pelotti!
Tieto tuli; en päässyt finaaliin!! Harmitti, petyin. Itselleni asettama tavoite ei täyttynyt tällä kertaa.  Istuskelin hetken ja mietin mikä helvetti meni pieleen!?

Ajatuksia oli pää täynnä; huomenna olisi yleinen sarja edessä ja nyt kävi näin!? Mitä mä teen? Mitä mä korjaan ja miten? Näissä tunnelmissa ja mietteissä menikin sitten se ilta. Mielialat aaltoilivat äärestä laitaan.

Tämän takia on keksitty pituussarjat.

Yllä olevassa kuvassa näkyy syy siihen miksi pituussarjat on keksitty. Masters kisassa rajaavana tekijänä ei ole kuitenkaan pituus, vaan ikä eli yli 35 vuotiaat kisaavat samassa sarjassa olipa pituus sitten mikä hyvänsä. Näin on ainakin vielä tällä hetkellä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että jos kilpailijamäärät on tulevaisuudessa tätä luokkaa kuin tänä keväänä, olisi hyvinkin viisasta laittaa edes kaksi pituussarjaa; pitkät ja lyhyet. Tuossa kuvassa minun molemmin puolin on noin 155 cm kilpailijat ja itse olen 179 cm, ei näytä hyvältä ja tälläinen tuo varmasti myös tuomareille haastetta.

Tuloksen pohdintaa:
Sijoitukseni mastereissa oli 10. Valehtelisin, jos väittäisin, että se olisi ollut ok. Ei ollut. Asetin itselleni masters-kisaan tavoitteeksi finaalipaikan ja siihen en nyt päässyt. Koska oma sijoitustavoite ei täyttynyt, olin ja olen pettynyt.

Päätavoite kuitenkin täyttyi ja se oli oma kehittyminen! Tärkein syy miksi kilpailen, on ehdottomasti se, että tällä keinolla pystyn mittaamaan omaa kehittymistäni lajissa ja tätä kehittymistä oli tapahtunut kovasti.

Olen saanut lisää lihaa erityisesti jalkoihin ja peppuun, mutta myös muualle.  Jalkojen ja takapuolen kasvattaminen oli suurin tavoitteeni, nämä ovat mielestäni kaikkein haastavimmat alueet saada kasvamaan. Treenit on järkyttävän kovia, kun niihin taotaan lihaa.

Vielä se jaksaa kantaa mua!

 

 

 

Viimeistelyviikko

Nyt alkoi juhlat!!! Tää on niin paras viikko!!! Hiilaria koneeseen ja aamu aeroobinenkin vaihtui lyhyeen aamukävelyyn. Salitreenit on pääasiassa pumppailua ja ohjelmaan mahtuu paljon venyttelyä.

Maanantai
Koko dieetin ajan olen nukkunut ihan taivaallisen hyvin; pitkiä noin 9-10 tunnin yöunia ja siihen vielä mahdollisuuksien mukaan puolentunnin - tunnin päikkärit. Aamuaeroobisille heräsin aina kellon soittoon eli klo 8:00. Poikkeus tähän vasta tuli vasta tänään, en malttanut millään nukkua kuin kuuteen. Aamupuuro poltteli mielessä liikaa! Kärvistelin kahdeksaan saakka sängyssä ja sitten kävin puntarissa. Jep, paino laski vielä; yhteensä olen pudottanut painoa tämän projektin aikana 12,6 kiloa. Puntarin jälkeen vuorossa oli aamulenkki, puolentunnin pikku kävely. Aurinko paistoi niin ulkona kuin mielessä.

Voi sentään, miten kaurapuuro maistui hyvälle, banaaniviipaleet kruunasivat kaiken...ja riisikakut. Nautin ja söin ajoittain ihan silmät kiinni, niinkuin kyseessä olisi jokin valtava makunautinto, sitähän se kyllä olikin. Makuaisti on terävöitynyt aivan valtavasti. Maistan kaikki maut paremmin kuin koskaan ennen. Onneksi ketoosi on ohi! Aloin jo vihaamaan sitä ja niitä aamu-munakkaita. Munakasta en tule syömään pitkään aikaan, se on selvää.

Olotila parani päivän mittaan huomattavasti, energiaa alkoi tulla. Eilinen, viimeinen dieettipäivä oli karu, olo oli yllättävän surkea, tuntui että se repii hermot riekaleiksi. Hermoromahdus oli lähellä, mutta itsehillintä ei pettänyt ja tilanteesta selvittiin ilman draamaa.Nuo ajat on nyt lusittu ja on aika nauttia paremmista fiiliksistä. Toki tämä viimeistelyviikko on edelleen hyvin tarkkaa aikaa kaikinpuolin, mutta hiilarit kehossa helpottaa taivalta.

Kävin laittamassa hiukset kuntoon ja kampaajan jälkeen vedin Ikean rasiasta riisi-kanat naamaan ja painuin salille pumppailemaan. Nyt liikuttiin salilla aivan puhtaasti mukavuusalueella.

Tiistai

Paino laski eilisestä vielä 300 g, eikä ihme, kun miettii sitä eilistä pissillä ramppaamisen määrää. Kultapiisku-uute antaa nesteille vauhtia. Aamulenkki kevyellä meiningillä ja siitä sitten puurolle. Tänään ohjelmassa oli ihon sokerointi eli karvat pois. Näin aloitetaan valmistautumaan ihon maalaamisprojektiin. Iho ehtii nyt huilimaan karvanpoiston jäljiltä ennen ihon maalaamista. Sokeroinnin jälkeen lähdin salille, jossa pumppasin rinnan ja selän. Venyttely taisi viedä enemmän aikaa kuin itse salitreeni, hyvä niin.

Väsymys iski iltapäivällä oikein kunnolla. Olin aivan loppu, nukuin ja kääntelin itseäni sohvalla nukkumaan menoon saakka, huoh! Jotenkin tuli pettynyt olo, kun olin odottanut valtavaa virtapiikkiä hiilareiden myötä. Noh, ehkä huomenna tulee virtaa....

Keskiviikko
Erittäin hyvin nukuttu yö takana ja normaalit aamurutiinit. Paino samaa luokkaa kuin edellä. Sali hoidettu niin kuin pitäkin ja siitä sitten kaupungille tekemään vielä kisoihin liittyviä osteluita. Siinähän ne tämän päivän energiat sitten menikin. Eli kotona loppu ilta meni jälleen sohvalla.

Aamu- ja iltapalat on niin suuria, että saan niillä vatsan täyteen, mutta päivän mittaan tulee kieltämättä nälkä. Mun mielestä tuo pieni nälkä on hyvä asia, se pitää mielen skarpimpana.

Torstai
Lenkin ja aamupalan jälkeen alkoi maalaus projekti. Minulle tehdään kisa väri kahdella eri värillä; Pro Tania alle muutama kerros ja päälle tulee Jan Tanaa. Rusketun äärettömän huonosti, joten siksi tehdään tälläinen coctaili. Tänään levitettiin kaksi kerrosta väriä. Ihana Pro Tanin tuoksu täytti kotimme. Nyt meillä tuoksuu kunnon bodylaiffi! Viimeinen salipumppailu myös hoidettu, oujee! Ajatukset alkaa siirtymään jo huomiselle, lähtö Helsinkiin odottaa. Vähän kieltämättä nappaa vatsanpohjasta, kun ajattelee, että ylihuomenna on se suuri hetki.

Yksi kerros väriä.

Vihoviimeiset pumppailut.

Perjantai
Aamulenkin jälkeen valmistin suolattoman aamiaisen. Hyvää oli kaikesta huolimatta ja tänään syönkin sitten entistä enemmän riisiä, riisikakkuja ja puuroa. Vettä juon myös 5 litraa, kunnes juomattomuus alkaa illalla.

Väriä laitettiin pintaan heti aamiaisen jälkeen. Kävin suihkussa ja huuhtelin Pro Tanin ns. ohjevärin pois, jonka jälkeen voikin sitten ihailla kuinka paljon sillä on saatu aikaan todellista väriä ihoon. Kuten jo arvasinkin; ei olla sitten lähelläkään lavaväriä! Uusi kerros (kolmas) väriä ja sitten kuivattelemaan. Illalla laitetaan vielä kerros Jan Tanaa. Mulle tää ihon maalaus on pikkuisen vastenmielinen juttu. Rakastan puhdasta, raikasta ihoa ja nyt ollaan siitä ihanteesta hyvinkin kaukana. Mutta tämä nyt on pikku juttu sietää:))

Yksi juttu pitää vielä sanoa! Koko tämän dieetin ajan olen saanut valtavasti jeesiä rakkaalta mieheltäni, joka on valmistanut tähän aamuun saakka JOKAIKISEN ruokani, treeneihin liittyvät sössöt ja ollut aina tarvittaessa tukena. Olen sen puolesta päässyt helpolla. Salilla onkin sitten nämä prinsessa meiningit kaukana ja Jyrki voi "kostaa" treeneissä mulle kaiken mikä on jäänyt kaivelemaan:))

Laukkuja on pakkailtu muutaman päivän ajan ja kaiken pitäisi olla nyt kunnossa ja tarpeellinen mukana. Olen kieltämättä ihan into piukeena!! Nyt on kisaviikonloppu edessä ja kaksi kisaa!! Tätä on odotettu, tätä varten on valmistauduttu, nyt näen treenaamisen ja dieettaamisen tulokset, viimeinkin!!

Auton nokka kohti Helsinkiä ja kulttuuritaloa!!!

Viimeinen dieettiviikko

Viimeinen dieettiviikko on yksi odotetuimmista etapeista tällä matkalla. Tämä viikko on vähän pelottavakin, koska sen viikon viimeisenä päivänä voi vain todeta, että kaikki mitä treenien ja dieetin muodossa voi tehdä, on nyt tehty! Ajassa ei voi mennä taaksepäin korjaamaan jotain, mitä ei aikanaan tehnyt kunnolla tai ollenkaan. Tulos (lukuunottamatta viimeistelyä) on nyt tässä ja se, voiko siitä olla ylpeä, riippuu puhtaasti siitä, onko kunnon eteen tehty kaikki mitä voi, sekä offilla että dieetillä.

Tässä vaiheessa huokaisen syvään ja hartaasti; en löydä menneestä ajasta mitään minkä olisin halunnut tehdä toisin. Olen tehnyt kaikkeni ja kovempaakin kuin olisin voinut koskaan kuvitella tekeväni. Jokainen sarja salilla on viety loppuun, jokainen gramma asiaan kuuluvaa ruokaa on syöty, jokainen lepopäivä pidetty ja dieetti vedetty läpi parhaimman valmentajan ohjeilla. Lajin ulkopuolella en ole missään tapauksessa mikään pilkun viilaaja, mutta tässä lajissa olen aivan selkeästi perfektionisti; en ole oikonut, lipsunut tai lintsannut missään kurvissa tai mutkassa, päin vastoin. Olen niin valtavan utelias näkemään mihin pystyn ja miten paljon voin muuttaa ja muokata fysiikkaani järkähtämättömällä, kovalla treenillä. Nyt se työ on tehty ja tulos nähdään lavalla. Voin vain olla tyytyväinen, paremmin en olisi voinut mitään tehdä.

Bikinien sovitusta.

Olen päässyt kokeilemaan rajojani aikuisten oikeesti! Olen tiennyt aina olevani tarvittaessa järkähtämätön jääräpää ja lujaa tekoa, mutta nyt tiedän olevani vieläkin lujempaa tekoa. Pää on kestänyt kovia treenejä äärimmäisen hyvin (ja luojan kiitos, myös fysiikka). Olen saanut tuntea ennen kokematonta ylpeyttä kovien treenien jälkeen! Se ylpeys on parhaimmillaan juuri silloin, kun kova sarja on takana ja kyyneleet valuvat pitkin poskia tuskanhien kanssa. Se on ehdottomasti se ykkösjuttu, parasta ikinä-juttu, jonka olen tämän dieetin aikana kokenut. Viimeiseen treeniin saakka vedin täysillä, sarjapainot pysyivät loppuun saakka ja monessa liikkeessä lähden nostamaan painoja välittömästi kisojen jälkeen. Viimeisen kahden viikon aikana en uskaltanut nostaa enää missään sarjapainoja loukkaantumisriskin vuoksi. Mun mielestä on ihan huikeeta huomata ettei kehitys edes pysähtynyt dieetin aikana. Toki ymmärrän, ettei se lihas dieettaamalla kasva, mutta on ainakin ehkä paremmin säilynyt, kun sarjapainoja ei ole laskettu. Hope so!!

Ketoosista
Ketoosilla olin kaikenkaikkiaan neljä viikkoa ja uskon, että jos vielä dieettaan tulevaisuudessa, ketoosi on mun juttu silloinkin. Koin ketoosin helpommaksi kuin ns. tavallisen dieetin. Ajoittain tuli voinnissa voimakkaita romahduksia, mutta ne kestivät pisimmillään yhtäjaksoisesti vain kuusi tuntia, yleensä kyllä vähemmän. Vointi oli pääasiassa energinen ja hyvä. Yksi asia mistä en ketoosissa tykännyt oli ehdottomasti se, että nesteiden vaihtelut olivat suuria. Välillä olin kuiva kuin nälkiintynyt orava ja välillä takalistossa oli nesteröhelöä, vaikka muille jakaa. Painossa se tarkoitti 1-1,5 kilon painon vaihteluja vuorokaudessa. Pidä siinä sitten pää kylmänä:))

Nyt, kun dieetti on takana ja maanantaina aloitan tankkaamisen, toivon että nestetasapaino saavutetaan ja saan tuupattua ylimääräiset nesteet ulos ja lihassolut turvoksiin, jotta ketoosilla menettämäni lihaspyöreys palautuisi viimeinkin.



Tampereen reissu
Kisabikinit on haettu ja olen varmaankin ensimmäistä kertaa niihin todella tyytyväinen. Ne tuntuu hyvältä päällä ja ovat aivan mun näköiset. Sain valtavan hyvää ja ammattitaitoista palvelua Biancanevelta.
Kävin myös "nesteidenpoisto hieronnassa" Risto Santalan näpeissä ja kyllä tämä mies osaa hommansa, ei voi muuta sanoa.

Palaveria Matin kanssa.

Valmentaja Guru Halonen tsekkasi toimistollaan kuntoni viimeisen kerran tällä dieetillä ja käytiin yhdessä läpi kisaamiseen liittyviä asioita ja luonnollisesti kerrattiin myös kisojen jälkeistä elämää ruokavalioineen ja saleineen. Käynti oli leppoisa ja tuli myös naurettua vedet silmissä kaikenlaisia juttuja.

Tämän kertainen Tampereella käynti oli jotenkin niin täydellinen, tuntui että kaikki irralliset palaset asettuivat paikoilleen ja mieli sai alkaa rauhoittua kisaviikon ajatuksiin. Olen niin onnellinen, että olen saanut ympärilleni raudanlujia alan ammattilaisia, joihin voi todella luottaa ja tukeutua.

Venyttely
Tämä onkin aina se vaikein osio! Venyttely ja putkirullaus! Olen huoltanut nyt viimeisen viikon ajan kehoani joka ilta, kärsivällisesti. Se vaatii kyllä mun luonteellani sellaista rauhoittumista ja kärsivällisyyttä ja roimasti. Kyllähän siitä tulee ihan hyvä olo ja ilta illalta venyn enemmän ja enemmän.

Nyt, kun kirjoitan tätä blogia, alkaa tämän dieetin vihoviimeinen ketoosipäivä taipumaan iltaan. Tämä päivä on ollut hankala; nälkä on kova ja mitään ei juurikaan jaksa/viitsi/halua tehdä, aika on pitkä....

Mielessä on puuro, aamupuuro!!!! Aamulla sitä sitten saa, luojan kiitos!

Nyt mennään pyöreämpien lihasten toivossa kohti uutta viikkoa, KISAVIIKKOA!

Hiilaritankkaus ja kisademo

Tankkaus
Kun ketoosia oli kaksi viikkoa takana pidin tankkauspäivän. Edellisestä tankkauspäivästä opin sen, etten pyri lainkaan toteuttamaan mielihalujani, vaan syön määrällisesti mahdollisimman paljon, jotta saisin edes hetkeksi mahan täyteen ja muutenkin tunteen, että syön!

Muutin syömäsuunnitelmaani niin, että pudotin letut, hillot ja jäätelöt pois. Keskityin oleelliseen eli riisipuuroon, riisikakkuihin, keitettyyn riisiin, leipään ja banaaniin. Makua antamaan riisin kanssa Uncle bens kastiketta ja puuroon kanelia ja steviaa, riisikakkujen päälle Bonaa ja banaania. Leiväksi valitsin kunnon vanhanajan ranskanleivän; siinä oli hyvät hiilari-kalorisuhteet. Tavoittelin jälleen 600 g HH ja 3000 kcal ja voin sanoa, ettei yhtään hiilaria tai kaloria jäänyt käyttämättä. Maistoin Jykän karkkipussista kaksi salmiakkia ja täytyy myöntää, ettei maistunut kovinkaan erikoiselta, vaikka salmiakista tykkäänkin.

Riisikakkuja söin aikamoisen tornin; päälle laitoin bonasosetta, banaaniviipaleita, kanelia ja steviaa. Voi taivas, että se oli hyvää, meinasi ihan järki lähtee!! Siihen vielä maitokahvit, avot!! Oikeesti, tuo oli niin hyvä yhdistelmä, että voitti taatusti viinerit ym herkkupaukut. Ranskanleivän kokonaismäärä oli likipitäen koko leipä! Valkoista leipää ja sitä sai syödä oikeesti kunnolla. No, kyllä mä myönnän, että heittämällä olisi mennyt toinenkin ranskis. Tämä hiilaritankkaus oli kokonaisuudessaan täydellinen minulle. En kaivannut mitään herkkuja, vaan sitä että saan syödä isoja määriä. Luulen, että tässä vaiheessa dieettiä kaikki hienostelu ruuan suhteen on pois ja tilalla vain alkukantainen halu syödä ja paljon. Kroppa on ollut niin pitkään vajeella, että se huutaa yksinkertaisesti ruokaa.

Treenit
Hyödynsin heti maanantai aamuna tankkauksen antamat voimat etureisitreeniin. Voin sanoa, että sinne meni ne hiilarit! Treeni onnistui erittäin hyvin, pystyin painamaan aivan täysillä. Ei se varmasti kaunista katsottavaa ollut, mutta ei se ole tarkoituskaan:) Etureisiojentajassa kävi vahinko, masiinassa olikin normi treenipainoihin verrattuna liikaa tavaraa ja Jykä hoksasi sen ekan sarjan jälkeen, se oli ihan hauska juttu. Pääsin uudelle levelille vahingossa ja tietenkin tällä painolla mennään kyseinen sarja jatkossakin. Hack-kyykyssä sain pitkästä aikaa jäätävän pumpin etureisiin. Se tuntui aivan oudolta ja tässä tajusinkin, että offikauden pumppitunnetta en ole saavuttanutkaan pitkään aikaan, ilmeisesti ketoosilla kunnon pumppia ei niin helpolla enää tule:)) Hiilaritankkaus varmaankin auttoi pumppiin pääsyssä.

Viimeistelin etureisitreenin askelkyykky-kävelyllä käsipainojen kera. Tein sitä intensiivisesti; voimat loppuivat, putosin polvilleni, nousin ylös, jatkoin, putosin polvilleni, lihakset tärräsivät vimmatusti, kiukutti oma heikkous, nousin ylös ja jatkoin, putoilin niin kauan polvilleni, että tuntui ettei polvien iho enää kestä, siihen oli hyvä lopettaa. Se on kuitenkin lavalla rumannäköistä, jos polvet on auki:)

Mä odotan ihan hirveesti niitä treenejä, joita pääsen takomaan kisojen jälkeen. Se fiilis, kun kroppa on taas ravittu ja voimissaan, se fiilis on odottamisen arvoista!! Aion kasvaa ja paljon, niin paljon, kun se vaan on kovilla treeneillä mahdollista.

Tällä hetkellä treenit vie kaiken, siis aivan kaiken voiman ja jaksamisen. Tiedän, kun paukutan salilla täysillä, niin kotona sitten vain nukun, syön ja käyn vessassa. Muuhun ei energiaa riitä nyt, mutta mihin sitä muuhun tarviiskaan riittää.

Kisademo 29.3.
Tankkauspäivä sattui samalle päivälle harjoituskisan kanssa, joten puuroa napa täyteen ja vatsa pullottaen Ylöjärven Fressille "kisaamaan". Lihakset länässä, pötsi pumpissa!! Kisassa minun oli tarkoitus käyttää viime kisojen aikaisia bikineitä,  mutta ne ei kertakaikkiaan sopineet niin hyvin päälle, että olisin ne laittanut. Niskahihna puristi niin, ettei veri kiertänyt päässä ja rintaosio oli oudon näköinen. Pukeuduin siis shortseihin ja toppiin. Uudet biksat eivät olleet vielä valmiina ja vaikka olisikin ollut, puen ne päälle vasta oikeissa kisoissa.

"Kisoissa" parasta oli se, että sai tavata muita kisaajia ja jutella kaikesta maan ja taivaan välillä. Oli hauskaa huomata, että muillakin on aivan samoja ajatuksia ja "viirauksia" kuin itsellä. Tuossa porukassa tunsi itsensä ajatuksineen normaaliksi, kun monesti täällä "normielämässä" on todellakin ihan viisasta olla puhumatta ihan kaikista ajatuksista ääneen. Ei näitä juttuja voi kaikki ymmärtää:)

"Kisan" rakenne noudatti oikeiden kisojen tapahtumia. Tuomareiden tilalla oli ns. palautteen antajat, jotka antoivat rakentavaa ja kehittävää palautetta jokaiselle kisaajalle erikseen. Yleisöä oli tullut paikalle tosi kivasti, ihanaa että ihmiset on kiinnostuneita! Itselleni sain näistä harjoituskisoista enemmän varmuutta esiintymiseen ja se on tärkeä juttu.


Tuomaristo

Nyt, kun julkaisen tämän kirjoituksen on jäljellä enää yksi kokonainen viikko + kaksi päivää dieettiä!!!!!!! Viimeistelyviikko tulee dieetin jälkeen, mutta sehän onkin jo yhtä juhlaa! Tuolloin tankataan hiilareita ja siitä alkaa uusi energinen elämä. Sitä odotellessa.