Nyt on kulunut reilut kaksi kuukautta kisoista. Treenit aloitin kisojen jälkeen välittömästi yhden välipäivän jälkeen. Jokainen treeni on vedetty täysillä, erikoistekniikoita käyttäen.Tässä parisen viikkoa sitten alkoi yllättäin ilmaantua rytmihäiriöitä, pumppu paukautteli välillä miten sattui. Olin juuri vaihtanut magnesium-valmisteen ja laitoin rytmikset sen piikkiin. Ajattelin, ettei se uusi valmiste imeydy syystä tai toisesta niin kuin pitäisi. Unen saanti alkuyöstä oli myös toivotonta. Sänkyyn mennessä saatoin olla tajuttoman väsynyt, mutta yhtäkkiä uni vain katosi. Kunnon uni tuli vasta yöllä yhden kahden välillä. Päivällä tietysti väsytti sitten enemmän.
Reilu viikko sitten tein etureisi-treenin. Siihen treeniin asti kehitys dieetin loppumisen jälkeen oli ollut erittäin nousujohteista, mutta nytpä ei enää rauta noussut. Olin aivan äimistynyt! Mitä hittoa! Parhaalla tahdollakaan en pystynyt käsittelemään entisiä painojani, piti laskea roimasti alaspäin. Eipä hivellyt se treeni. Noh, ajattelin, että ainahan niitä huonojakin treenejä mahtuu mukaan, kyllä tilanne korjaantuu, kun vaan painetaan täysillä eteenpäin.
Viime viikolla ei sitten enää naurattanutkaan. Sydän lätkytti edelleen omiaan, väsytti, uni oli huonoa. Treenipainot laskivat vähän kaikissa lihasryhmissä. Vasta, kun treeneissä tuli voimakasta pahoinvointia ja alkoi vit...aaa kaikki, hermo oli tiukalla, tajusin viimeinkin mistä oli kyse. Jykä oli sanonutkin jo viikko sitten, että olisi varmaan kevennetyn viikon paikka. Totesin tuolloin vain, ettei todellakaan ole, koska treenejä on vain 4 viikossa eli 3 päivää olen pois salilta ja lenkit on vain kävelylenkkejä ja olen offin ruokavaliolla. Ei voi olla mitään ylikunnon merkkejä!
Otin kuitenkin yhteyttä Mattiin. Kysyin olisiko kevyen viikon paikka vai mikä on vialla. Matti kielsi salille menon KOKONAAN ja aeroobisen myös ja patisti tankkaamaan ruokaa kunnolla!! Voi taivas, miten kovasti hetken kaduin, että olin ottanut yhteyttä. Viikko salilta pois?!??!! Kyllä tuo syöminen on ihan jees, se hoituu...mutta sali!En ole oikein ymmärtänyt, miten lujaa ja pitkään olin painanut tauotta. Viimeistelyviikko on ollut salin puolesta se kevein viikko, jonka olen viimeksi pitänyt ja siitä on kyllä kieltämättä aikaa. Dieetin jälkeen, kun sain voimani takaisin, meno on ollut hurjaa. Tieto, että dieetin jälkeen lihaskasvu on voimakkainta on ajanut tekemään kovia treenejä, se aika oli hyödynnettävä. Piiskasin ehkä vähän liikaa. Kun keho ilmoittelee väsymisestä, minä pistän ne oireet vain laiskuuden ja saamattomuuden piikkiin, enkä suostu siksi keventämään. Tiedän, että ihmismieli on herkästi mukavuuteen taipuvainen, joten siksi en mielelläni anna itselleni helpotusta.
Nyt täytyy hengähtää hieman, on myönnettävä ettei kroppa olekaan kone. Vaikka mieli jaksaa kroppa ei. Ongelmana on nyt kuitenkin se, että en ole ollut yhtäjaksoisesti salilta viikkoa pois...en edes muista milloin?! Mitähän ihmiset tekee, kun ei harrasta mitään?? Mielenkiintoinen viikko siis tulossa. Jos vaikka siivoaisi kotona?
Kumma juttu, vaikka tiedän erittäin hyvin alkavan ylikunnon tai ylirasitustilan merkit, siitä huolimatta se aina yllättää, uudelleen ja uudelleen. Luulisi jo, että olisi näiden vuosien aikana viisastunut sen verran, että ei päästäisi oireita näin pitkälle, mutta ei. Sitä jotenkin kieltää asian ja vähättelee kerta toisensa jälkeen. Vasta, kun oireita on niin paljon, että ne oikeasti haittaa jo muutakin elämää kuin treenaamista, sitten sitä ollaan taas niin ihmeissään tilanteesta:)) Aina se tulee puun takaa. Onneksi Matti on olemassa viisaineen ajatuksineen!! Nyt keskityn sitten vain venyttelyyn (sen kun näkisi) ja muuhun kehonhuoltoon. Viikon päästä palaan salille entistä vahvempana ja taivutan raudat mutkalle, he hee!!!
 |
| Kuva rasvattomalta ajalta:)) |
