Lomalla, niiiin lomalla

Kisaaminen ja kaikki siihen liittyvä touhu on viime vuosien aikana imaissut meikäläisen niin mukaansa, että pidemmille lomareissuille ei ole jäänyt aikaa. Kahteen vuoteen en juurikaan ulkomailla ole käynyt. Tämä siksi, että kisoihin valmistautuminen olisi mahdollisimman häiriötöntä ja etenkin yksinkertaista. Nyt, kun kasvattelen massaa tässä vuoden verran, mahdollistui reissunkin tekeminen, jee!! Jatkuvaan kurinalaisuuteen oli ihan kivaa saada vähän vaihtelua ja totaalista relaamista. Kehityksellisessä mielessäkin pieni irtiotto teki erittäin hyvää ja on ennen kaikkea hyvin ansaittukin.

 Mitään matkakertomusta en tästä kirjoituksesta tee, vaan pyrin pysymään linjassani eli pidän kiinni urheilullisesta asenteesta:)) (voi olla vaikeaa)

Lentokone lennätti meidät Dominikaaniseen tasavaltaan, Atlantin rannalle, Karibialle. Lentomatkalla sain todeta, ettei kannata treenata salilla jalkoja ennen lentoa. Voi juma, että istuminen oli vaikeeta. Takareisiä ja pehvaa repi ihan pimeesti ja istuminen oli yhtä tuskaa. Lentomatka kesti yli 11 tuntia, joten hermoja vaadittiin.

Kaksi viikkoa koostui kahdesta eri lomakohteesta; Puerto Platasta ja Samanasta. Molemmissa kohteissa All inclusive! Eli pilvin pimein ruokaa, juomaa ja erittäin hyvää palvelua eli todellista lomailua!

Puerto Plata oli hieman vilkkaampi kohde ja hotellimme sijaitsi melko lähellä kaupunkia. Dominikaaninen tasavalta ei ole shoppailijan paratiisi, ei milläänlailla. Se olikin suuri pointti, kun kohdetta alun alkajaan mietimme. Shoppailu on tylsää, etenkin lomalla. Oikeastaan sieltä voi ostaa vain rommia, sikareita ja koruja meripihkasta tai Larimar-kivestä. Tekemistä ja näkemistä kohteissa kuitenkin riitti. Aamusta iltaan oltiin ulkona, merellä, viidakossa...missä milloinkin. Maisemat oli mahtavat, ilmasto täydellinen; kostean kuuma. Kosteus helpotti kuumuutta niin paljon, että koko päivän pystyi touhuamaan ja liikkumaan, kuumuus oli käristävää vain täysin tuulettomissa paikoissa. Luonto oli niin upeaa, ettei mikään kuva tuo sille edes oikeutta. Tämän matkan jälkeen en jaksa millään uskoa, että menisin enää Thaimaan suunnille lomailemaan. Olin päättänyt elää ja nauttia nämä kaksi viikkoa täysillä, stressaamatta yhtään mistään. Päätin syödä ja juoda tasan ihan mitä mieli tekee ja jos paino nousee, niin se sitten nousee! Läskin sulattelu alkaa sitten kotiin palatessa. Ja kyllä se lihaskin kasvaa ihan erilailla, kun sitä "vähän" ruokitaan.



Yksi ikävä asia täällä kuitenkin oli, ihan niin kuin muissakin maissa...kulkukoirat. Olen niin koira-rakas, että tuntui ihan että sydän repeää rinnassa, kun näin näitä onnettomia, pieniä reppanoita.










VOI KYYNEL!!! Olisin voinut ottaa ne kaikki mukaan. Nämä pennut tekivät niin pahaa, että jouduin kokoomaan itseäni kauan, se oli ihan super-surullista!!!






Tälläinen oli Puerto Platan sali ulkoa päin. Olen tainnut tottua liian hyviin treeniolosuhteisiin, kun ruostuneet käsipainot ja kiekot näyttivät vähän oudoilta aluksi.

Likimain jokainen ihana, kuuman kostea aamu alkoi aamusalilla. Sali Puerto Platassa oli alkeellinen, mutta pientä mielikuvitusta käyttäen koko kropan pystyi käymään ihan riittävän tehokkaasti läpi. Kerrankin jopa hauiskäännössä hiki valui pitkin naamaa, kuumuus oli juurikin kohdillaan:) Tropiikissa on hyvä reenata! Pari ropelia katossa ja ajoittain toimiva ilmastointi helpotti oloa. Tällä salilla oli vielä kohtuulliset laitteet kun käytti vaan mielikuvitusta eikä ottanut liian tosissaan.

Toinen kohde, Samana oli maaseutua, rauhallista ja se oli paratiisimainen paikka. Maisemat ja luonto ylipäätään oli epätodellisen kaunista, ihan sanattomaksi välillä menin. Huikeaa vuoristoa, merta, viidakkoa ja kaikkialla kukki kukat ja pensaat.

Arvata saattoi, että sali Samanassa oli Puerto Platan salia huomattavasti alkeellisempi. Sen varustus koostui kahdesta ylätaljasta ja käsipainoista, jotka loppuivat jo 25 kiloon. Siinä saikin sitten vähän raapia päätä ja miettiä miten koko kroppa treenataan läpi. Se oli mielenkiintoista, mutta luovuudella tästäkin selvittiin. Meillä oli kyllä hauskaa, kun keksimme erilaisia liikkeitä eri lihaksille. Jalat oli haasteellisin treenikohde; erilaisia kyykkyjä lisäpainoilla tuli tehtyä; sumokyykkyä, liikkuvaa askelkyykkyä, tasakyykkyä....jne.

















Lomalla on hauskaa käydä salilla, etenkin jos olosuhteet poikkeaa huomattavasti normaalista. Tulee uuttaa haastetta ja ennen kaikkea vaihtelua normaaliin pumppaamiseen. Lomalla haluan tehdä vain ja ainoastaan mielekkäitä asioita. Rakastan syömistä, nukkumista ja treenaamista. Salitreenaaminen on aivan täysin elämäntapa ja mistään en saa parempaa oloa kuin siitä ja vieläpä kun siippa on yhtä innoissaan, niin mikäpä jottei salilla kävisi:)

Minusta on sääli, jos treenataan vain kisoja varten! Itse treenaan siksi, koska rakastan sitä ja siksi se kulkeekin aina matkassa, menenpä minne hyvänsä. Kisat ovat vain mittari kehittymisestä ja mieletön motivaattori. Ravitsemuksellisesti pidin treeniympäristön siistinä. Latareista annoin kropalle lomaa, niitä en käyttänyt, palkkarit join luonnollisesti treenien jälkeen.

Iltapäivisin suusta meni alas jos jonkinlaiset herkut ja maistelin kaikkia ihania makuja mitä tarjolla oli. Eksoottiset hedelmät, vihannekset, laadukkaat lihat, kalat, kanat ja sadat jälkiruokaherkut maistuivat erittäin, erittäin hyvältä. Normaali ruokavalioni on hyvin askeettinen, joten välillä tuntui ihan, että taju lähtee niistä ihanista makunautinnoista. Ensimmäiset kolme päivää ruokailtiin likimain hiljaisuuden vallitessa, ei ehtinyt edes puhumaan, kun ruoka oli niin hyvää:) Kaikkea piti maistaa ja syödä silmilläkin. Pikku hiljaa tilanne tasaantui ja pystyimme jo syömään rauhallisemmalla mielellä, jopa keskustelemaankin. Ruoka alkoi menettämään merkitystään tai oikeastaan ei se merkitystä menettänyt, mutta sen himo tasaantui. Kana ja riisi alkoi taas maistumaan hyvältä ja katseet suuntautuivat muihin asioihin kuin syömiseen.

Kaurapuuroa ja munaa.

Ensimmäisenä aamuna vitsailtiin, että mahtaakohan täällä olla kaurapuuroa:))? Yllätys oli valtava, nimittäin kaurapuuroa oli suuri padallinen!! Se oli haudutettu maidossa, seassa oli kanelitankoja ja kyllä siihen oli pikkuisen ripsautettu sokeriakin. Että oli hyvää...laitoin siihen vielä suklaasiirappia päälle.

Protskut otin aamupalalla munakkaista, niitä siellä riitti. Oli jos jonkinlaista munaruokaa. Jykälle sanoinkin, etten oo ikinä saanut näin paljoa munaa lomalla:))










No, ruuasta puheenollen, valinnanvaraa ruokatarjoiluissa oli aivan taatusti moneen makuun; roskaruuista ala carte ruokiin. Roskaruuat jätin muille, mutta ala carte ravintolat (italialainen, ranskalainen ja kalaravintola) käytiin kyllä läpi ja täytyy myöntää, että kaikkein mielenkiintoisin oli kalaravintola. Kalaa tulee syötyä ylipäätään liian vähän ja kuitenkin hyvin laitettu kala on ihan sikamaisen hyvää.

Juomapuolessa keskityin erityisesti kuohuviiniin, se oli lempparijuoma näiden kahden viikon aikana. Kuumuus + meri/allas + kylmäkuohuviini = TÄYDELLISTÄ! Tämä laskutoimitus menee perille huonommallakin matikkapäällä.

Dominikaanien "kansallisjuomaa" rommia tarjottiin kaikkialla; cuba libre ja santo libre oli ne tavallisimmat drinksut siellä. Ensimmäinen tehtii coca colaan ja toinen spriteen, tummalla rommilla. Tottahan toki piti käydä rommitehtaallakin.








Paikalliset ihmiset oli aivan mahtavia,
rento asenne elämään. Heiltä, jos keltä meikäläisillä olisi paljon opittavaa. Ihmiset siellä on köyhiä ja työttömyyttä on paljon, elämä on hyvin epävarmaa. Huomisesta ei ole tietoa, onko silloin töitä vai ei. Terveydenhoito on aivan lapsen kengissä eikä lääkkeitä juurikaan ole. Kaikki lääkkeet pitää tuoda ulkomailta ja siksi niiden hinta nousee niin korkeaksi. Tavallisella kansalaisella ole sellaiseen varaa. Erilaisiin vaivoihin etsitään helpotusta kasveista. Dominikaanit eivät jää kuitenkaan suremaan, he ovat iloisia juuri tästä hetkestä. Töitä tehdessään he ottavat muutamat Merenquen tanssiaskeleet ja laulavat paljon. He ovat aina avuliaita ja ystävällisiä, huomisesta ei huolehdita. Asenne on niin kohdallaan! Täällä Suomessa me suremme herkemmin tulevaisuutta ja sen mahdollisesti tuomaa epävarmuutta. Vaikka juuri nyt kaikki olisi hyvin, käperrymme helposti miettimään jo mahdollisia tulevia uhkia. Energiaa kuluu hukkaan.

Hymy on pieni asia,  Dominikaanit eivät hymyä säästele. Hymy tarttui vääjäämättä:) Välillä tuntui, että poskilihakset oli ihan kipeät hymyilemisestä, siellä oli niin hyvä olla. Domikaanit ottavat ihmiset juuri sellaisina kuin he ovat; siellä ei ole minkäänlaista väliä ulkonäkö seikoilla. Paikalliset puhuvat avoimesti esim. ihon väristä. He käyttävät puheessaan kuvaavia ilmaisuja esimerkiksi "tarkoitatko sitä maitokahvin väristä tarjoilijaa" tai "se musta mies" jne. Heille ihon väri ja siitä puhuminen ei ole ongelma. Meillähän täällä Suomessa tälläinen puhe ei ole sopivaa, vaan rasistista. Paikallisille kropan pyöreys ei ollut myöskään ongelma, se oli pikemminkin seksikkyyttä:) Reisien ja pakaroiden pyöreys haluttiin tuoda selkeästi esiin pukeutumisessa. Tosin heidän mielestään kiharat hiukset oli suuri kauneusvirhe. Luonnostaan tuolla kansalla oli aivan säkkärän kikkarat hiukset ja hiusten suoristamisen eteen nähtiin paljon vaivaa ja siihen käytettiin monenlaisia keinoja.

Sitten aktiviteettien pariin. Olen kärsinyt aina voimakkaasta korkeanpaikan kammosta ja se on haitannut lasketteluharrastustakin. Olen tietoisesti yrittänyt päästä siitä eroon ja aina kun on mahdollista, yritän karaista itseäni siinä. Nyt avautui hieno mahdollisuus! Lähdimme Jyrkin kanssa viidakon ylle vaijeriliukuun. Kyseisenä aamuna aloin katua sitä ja sanoinkin, että jos paniikki tulee ihan mahdottomaksi, kävelen alas vuorelta ja sillä selvä! Jyrki tsemppasi kovasti ja yritin itsekin olla reipas:)

Ajoimme ensin "bussilla" hemmetin kauan kokoajan vain ylemmäs ja ylemmäs, sitten vielä lopuksi melkein pystysuoraa pienen pientä "tietä" pitkin huipulle.










Siellä puimme valjaat ja suojaimet päälle. Tarkastelin vaijereita ja koukkuja, mun mielestä ne oli turvallisen oloiset. Sittenpä ei muuta kun menoksi.















Vaijeriliuku koostui reilusti yli kymmenestä pitkästä liusta, jokainen liuku vei aina alemman ja alemmas, kohti viidakon pohjaa, jossa odotti ihana vesiputous.

Ensimmäinen liuku oli noin 120 metrin korkeudessa. Viidakko alapuolella näytti pelottavan pieneltä. Jykä lähti laskemaan eka ja mä olin porukasta heti kakkosena, etten ehdi panikoimaan liian kauaa.






Jyrki kokeili pää alas päin liitoa, siihen en vielä itse kyllä ollut valmis:)




 Pentele, ku pelotti ja huusin varmaan kuin tarzan. Kuitenkin seuraava liuku pelotti aina edellistä vähemmän. Ensimmäisessä liuússa oli jäykkä kuin rautakanki, pikku hiljaa aloin voittamaan pelon.








 Pystyin rentoutumaan jo ihan täysin muutaman laskun jälkeen.

















Vesiputouksille päästyämme olin saavutuksesta todella

ylpeä. Hieno tunne, kun pääsee ylittämään itsensä ja voittamaan pelkonsa. Elämästä saa niin paljon enemmän irti, kun lähtee vaan rohkeasti kokeilemaan asioita. Jollekin tämä liitely ei varmasti ole mitään, mutta minulle se oli rohkea teko!

Jotta loma ei kuluisi maatessa mietimme seuraavaa aktiviteettia. Päädyimme katamaraanille ja sillä lähdimme bongailemaan ryhävalaita. Naureskelinkin muille, että alan olla niin potra tyttö, että voin toimia myös ryhävalaana, jos aitoja ei näy. Sanat piti vetää jo nopeasti takaisin, kun näin millaisiin aaltoihin olimme suuntaamassa. Koko muu porukka oli sen verran fiksua, että ne otti pahoinvointilääkkeet, jotka retken järjestäjä tarjosi. Minä en tietenkään ottanut, koska enhän minä sairaanhoitaja-ihminen voinut ottaa mitään sellaista lääkettä, josta en tiedä mitä se sisältää:) No, arvata saattoi, että oksensin sitten loppumatkasta laidan yli ja annoin valaille aamupalani. Kukaan muu ei oksentanut eli kyllä sairaanhoitajan koulutuksesta on hyötyä;)) Valaiden näkeminen oli hyvin epävarmaa ja siitä johtuen niskavillat ja kaikki muutkin kropan karvat nousivat pystyyn, kun ensimmäiset valaat tulivat pintaan sukellusveneen kokoisina. Se oli vaikuttava näky. Parhaimmillaan niitä oli kolme rinnakkain. Meillä oli uskomaton tuuri matkassa.

Joitakin vuosia sitten kokeilin ensimmäisen kerran snorklaamista, se taisi olla Thaimaan vesissä. Ihan jees homaa, muttei tuolloin kamalasti sykähdyttänyt. Tällä lomalla teimme reissun eräälle pienen pienelle saarelle, joka nousi kaikessa upeudessaan keskellä avomerta. Huikea näky, keskellä ei-mitään. Siellä aloin ymmärtämään snorklauksen päälle. Voiko olla mitään kauniimpaa kuin merenalainen elämä kaikissa maailman väreissä? Pinnan alla oli uskomaton rauhallisuus ja hiljaisuus, kalat elivät omaa eläämäänsä ja uiskentelevat erinäisten merikasvien ja kivien lomassa. Aivan ihanaa leijua vedessä ja seurailla niiden touhuja. Snorkkelit oli matkassa tuon reissun jälkeen muuallakin. Vedet oli kirkkaita likipitäen joka paikassa.

Snorklauksen lomassa välipalaksi kävi oikein mainiosti Coco loco.

Jyrki tykkää, että lomalla voisi olla jokusen päivän ihan vain siinä altaalla, lähi rannalla ja vaikka ottaa aurinkoa ja lukea kirjaa. Mä en niinkään, mutta vastakohdat täydentää toisiaan ja näistä vastakohdista saadaan aina lomalla aikaiseksi kultainen keskitie eli olemme välillä altaalla ja välillä mennään pää kolmantena jalkana.






Kun vietimme sellaista "Jyrki-päivää" ja Jyrki luki ja paahtoi nahkaansa, minä menin kaikkiin hotellialueen aktiviteetteihin mukaan. Mulla on joku viiraus, kun en voi olla paikallaan.

Pikku venytykset jaloille vielä.

Yhtenä päivänä edustin Suomea eräänlaisessa uintikilpailussa. Kilpailin Saksalaista naista vastaan ja TIETENKIN VOITIN! :D

Mulla on ihan sumeen kova kilpailuvietti ja heti, kun kisan luonne selvisi minulle, olin ihan kuumana ja lähdin (leikkimieliseen kilpailuun) ihan tosissaan mukaan:))) Urheilu on totinen juttu, räyh!

Osallistuin myös päivittäin aerobiciin sekä vedessä että rantahietikolla. Nostalginen 80-luvun diskomusa siivitti tunteja. Silloin kyllä osattiin tehdä hyviä biisejä, en enää edes muistanut. Ehkä Dominikaaneissa soi sitten 20 vuoden päästä jo 2000 luvun biisit, mene ja tiedä.

Eniten tykkäsin steppilauta aerobikistä. Mutta mikä tärkeintä kaikissa jumpissa ohjaajina oli tummaihoisia, komeita ja hyvä kroppaisia nuoria miehiä;))
Juuuuhhhh! Tuli jumpattua;)

Niin sanottu ryhmä-Cava, johon Jyrkin kanssa saimme kunnian kuulua, kokoontui likimain jokainen iltapäivä allasalueelle vakipaikalleen. Tälle meidän ryhmälle muodostui tavaksi nauttia yhdessä iltapäivisin kuohuviinilasilliset (ja toisetkin...ehkä jopa kolmannetkin) ja turista kaikkea hauskaa.

Näin matkan jälkeen olen monesti hörähdellyt nauruun, kun muistelen tätä ryhmä-rämää ja niitä uskomattoman hienoja persoonia johin saimme tutustua ja kaipaan hetkiä, joita porukalla koimme. Jos joku teistä lukee tätä, niin kiitos kaikesta ja toivottavasti vielä nähdään!!!!!

Lomasta olisi vaikka kuinka paljon kerrottavaa, mutta tämä oli nyt siitä pähkinänkuoressa. Matkakuume on polttava! Seuraava kohdekin on jo suurinpiirtein mietitty.

Nyt tilanne on kuitenkin se, että kova pumppaaminen salilla on taas alkanut ja paluu arkeen on tapahtunut normaalia kovemman kaavan mukaan, enkä tarkoita tässä nyt pelkästään treenaamista. Kaikki mitä elämässä tapahtuu on kuitenkin tarkoitettu tapahtuvaksi, kaikkeen ei voi vaikuttaa ja tärkeintä on terveys. Ilman sitä on pulassa ja sitä on syytä vaalia kaikin mahdollisin keinoin.
Uudet tuulet tuovat uusia mahdollisuuksia ja uusia hienoja asioita elämään.

Ai niin, täytyy nyt vähän "leuhkia" söin lomalla niin topakasti, että elopainoa tuli melkein 4 kiloa. Mikä uskomattominta; mä en skitsoillut yhtään tippaa "pikku" turvotteluista, söin vaan ja nautin kaikesta. Ettei vaan ois tää fitness parantanut mun orastaneen syömishäiriön:)))  Muutama ylimääräinen löllö-kilo kropassa ei haittaa mitään, pääasia on että kroppa on terve ja toimintakykyinen ja läskihän on helppoa saada pois, se on vain tahdon asia. Nautitaan siis elämästä!!