Kisatunnelmia ja uuden oppimista

Tänä vuonna kevään kisoihin tuli osallistuttua katsomon puolelta. Teki hyvää nähdä kisat pitkästä aikaa tästä perspektiivistä. Viime kevään kisat myytiin loppuun ennenkuin itse ehdin ostamaan liput. Siitä viisastuneena en jätä enää lippujen ostoa viime hetkeen, vaan ostan ne heti kun ne tulee myyntiin, ettei tuo tilanne pääse toistumaan. Kaksi viimeisintä syksyä olen itse kisannut eli näkymät oli vähän erilaiset. Tulevan syksyn kisaliput on jo ostettu ja silloin katsotaan myös ammattilaiskisat. Niitä en olekkaan ennen nähnyt. Kerran oli kyllä liput niihin, mutta omat kisat olivat seuraavana päivänä ja väsymys iski juuri ennen ammattilaiskisojen alkua sellaisella voimalla, että hotellihuone ja sänky kutsui:) Olkoon tällä kertaa parempi onni.

Kisaajien määrä on tässä parin viimeisen vuoden aikana lisääntynyt räjähdysmäisesti ja taso myös siinä ohessa myös noussut. Tämä on hieno yhtälö. Nyt pääsee kilpailemaan oikeasti, kun porukkaa on paljon ja kaikki ovat valmistautuneet kisoihin parhaalla mahdollisella tavalla. Lavalla oli upeita kilpailijoita, raudan lujia urheilijoita. Hienoa, että bodylajien pariin on tullut suuri joukko tosissaan treenaavia miehiä ja naisia, junnuja ja mastereita ja kaikkea siitä välistä:)



Nyt kevään kisojen jälkeen blogirintamalla on ollut runsain mitoin erilaisia kisa-analyyseja ja raportteja, joten en katso tarpeelliseksi alkaa enää itse analysoimaan kisoja sen enempää. Kyseessähän on arvostelulaji ja siitä johtuen mielipiteitä on varmasti monenlaisia. Tuomarit tekivät kuitenkin päätöksensä ja ihan taatusti ei ollut helppoa tälläkään kertaa ratkaista sijoituksia.

Mun mielestä yksi kisaamisen parhain puoli on se, että niiden jälkeen saa selkeän suunnan omalle treenaamiselle ja pystyy näkemään paremmin kehittymisalueet. Tuomaripalaute yhdessä valmentajan näkemysten kanssa antavat treeneille uuden varmuuden; tiedetään miten mennään eteenpäin, mitkä ovat kehityksen kohteet jatkossa ja missä voidaan parantaa entisestään. Tulee myös tietoa mitä tehdään seuraavalla dietillä mahdollisesti toisin. Menipä kisan sijoitukset nappiin tai ei, joka tapauksessa kisaaminen antaa treeneihin uutta potkua. En usko, että kukaan kisaaja kuitenkaan pahoittaisi mielensä niin totaalisesti, että lopettaisi tämän elämäntavan pelkästään huonon kisatuloksen takia.

Lavalle päästyään jokainen kisaaja on oppinut itsestään erittäin paljon asioita, joita välttämättä ei olisi koskaan oppinut ilman kovaa diettiä ja muuta kisakauteen liittyviä asioita. Kisadietiti ei ole kuitenkaan mikään läpihuutojuttu, siinä joutuu käymään itsensä kanssa välillä aikamoista keskustelua:) Homma vaatii kovaa päätä ja raudanlujaa asennetta jokaiselta, se on varmaa.

Asiasta toiseen!
Huomaan, että elän parhaillani sellaista elämänvaihetta, jossa on aikaa ja mahdollisuus kuulostella omia mielihaluja ja kiinnostuksen kohteita. Aiemmin, kun lapset olivat pieniä, ei tälläistä mahdollisuutta ollut, mutta ei sitä kyllä silloin muuta kaivannutkaan. Silloin kaikkein tärkein asia oli olla hyvä äiti ja lasten asiat olivat tietenkin tärkeämpiä kuin omat. Lasten asiat olivat silloin prioriteetti numero yksi, nyt he eivät minua enää niinkään tarvitse:)) Toimin heille pääasiassa konsulttina vaikeissa asioissa.

Nyt on tilanteet muuttuneet, vuodet vierineet ja nyt on aikaa kuunnella itseään. Joo, ja olla itsekäskin:) En ole ihminen, joka jäisi paikoilleen hohhailemaan. Elämä on elämistä varten. Tällä hetkellä saan tehdä työtä, josta nautin ja jossa voin oppia joka päivä uutta. Se on piristänyt elämää ihan hirveän paljon. Treenaan edelleen kisasuunnitelmat tähtäimessä, joten salilla vietän aikaa erittäin paljon joka viikko. Mutta haluan vielä jotain muutakin. Liikunta, ravitsemus ja kaikki näihin liittyvä kiinnostavat mua hirvittävän paljon. Tästä johtuen olen alkanut opiskelemaan avoimessa yliopistossa liikuntabiologiaa, ravitsemusta ja mitä tässä nyt jatkossa sitten keksin. Ja kaikki vain omaksi iloksi. Ihminen on niin valtavan mielenkiintoinen ja hieno "kapistus", että tietoa on saatava lisää. Mitään ammatillista tähtäintä ei ole, haluan vain oppia uutta.


Viikonlopulla olin Helsigissä ensimmäistä kertaa avoimen yliopiston luennoilla ja se oli mielenkiintoista ja piristävää. Ja mikä parasta, sain tehdä reissun erittäin hyvässä seurassa, kiitos vain Minna. On hauskaa lähteä opiskelemaan, kun kaverina on vähintään yhtä kovasti liikunnasta kiinnostunut ihminen.

Huomasin, että pitkään sairaanhoitajana toimittuani ajattelen valtavan sairauskeskeisesti asioista. Eihän se tietenkään ole mikään ihme, koska eipä terveet ihmiset sairaalaan tulekaan:)) Nyt sain mahdollisuuden oppia tervettä ihmistä ja kehon terveitä toimintoja ja viestejä. Moni asia sai uuden merkityksen ja moni toiminto selittyi selkeäksi solutasolta saakka.

Opiskelut jatkuu, treenit jatkuu ja tiedä sitä, mitä tässä vielä keksiikään!