Kesäkuulumisia 2

Suomenlinnassa.

Kesä on jo lopuillaan ja lomat pidetty, pitäisi taas orientoitua työhön palaamiseen.  Tämä kesä on ollut kaikinpuolin paras kesä vuosiin. Kelit oli täydelliset, kuumaa riitti jokaiselle päivälle. Kesän pitää olla kuuma, jos näin ei ole, silloin ei auta muu kuin lähteä reissuun. Nyt reissuun ei kerta kaikkiaan raaskinut lähteä, Suomen kesä on niin hieno...silloin, kun se on hieno:)

Porvoon vanhassa kaupungissa.

Lapsuuden kesämaisemissa Loviisan Valkossa.

Kaksi edellistä kesää olen ollut kisadieteillä. Kesällä diettaamisessa on toki erittäin paljon  hyviä puolia, mutta tässä kesässä parasta on ollut vapaudentunne; sain tehdä mitä halusin ja mennä minne halusin,  ennenkaikkea jaksoin tehdä kaikenlaista hommelia, vaikka kellon ympäri. Tänä kesänä hommaa onkin riittänyt, on ollut vaikka minkälaista menoa ja projektia, uuden kodin ja mökin laittoa jne. Diettien invalidisoimat kesät on nyt otettu takaisin ja olen tietoisesti tehnyt ja nauttinut kaikesta sellaisista asioista, jotka oli diettikesinä vain kaukaisia haaveita.

Rakastan merta ja merimaisemia. Näitä maisemia ihaillen ja merestä nauttien vietimme kesäpäiviä. Kävimme Helsingissä, Tallinnassa, Loviisassa, Porvoossa ja Haminassa. Joka paikassa merivesi oli käsittämättömän lämmintä, varmasti 25 astetta. Siirryimme Saimaalle, upeaa sielläkin oli. Vesi on kesällä niin rauhoittava elementti. Loma ei ole mitään, jos ei pääse merelle:))

Salitreenit kulkee aina mukana oli sitten kesä tai talvi. Muistan silloin aikoinaan,  kun salitreenaamisesta tuli tavoitteellista, suunnittelin kaikki treenit kalenteriin tarkasti. Näin varmistin, että treenit menee juuri niin kuin ohjeistuksessa oli. Välillä kotona olimme vähän pulassa, kun aika ei tahtonut millään riittää kaikkeen mihin olisi pitänyt. Salit piti sovittaa muuhun elämään ja se vaati välillä sumplimista.

Nykyään salitreenejä ei tarvitse sovitella sen kummemmin eikä merkata niitä almanakkaan. Ne ovat ilmeisen selvästi meidän perheessä löytäneet luonnikkaan osan
elämästämme, joten muut menot sovitellaan salitreenien mukaan.  Itse treenit ei kuitenkaan loppujen lopuksi vie juurikaan aikaa, keskimäärin reilun tunnin päivässä.

Rakastan liikkumista ja voisin olla likimain jatkuvasti liikkeellä fillarilla ja paljon on tullut poljettuakin tänä kesänä. Viime kesänä fillarointi oli pannassa, aeroobista oli pakko rajoittaa, lihasta oli säästettävä ja eipä se jaksaminenkaan ollut ihan kohdillaan. Nykyisillä kalorimäärillä jaksaa vaikka mitä.

Nykyään käyn valmentajan luona kuuden viikon välein. Se on hyvä aikaväli eli käynti ajoittuu aina kevyelle viikolle. Kuusi treeniviikkoa tuntuu sopivan mulle hyvin, pieniä väsymyksen merkkejä alkaa ilmaantua, mutta ei vielä kiristä hermoja. Kevyen viikon ohjelman suunnittelen tilanteen mukaan eli jos tietynlaisia väsymisen piirteitä ei ole, teen kolme kevyttä treeniä salilla. Jos väsymisen merkkejä on (rytmihäiriöitä, hermo tiukalla tms) en mene salille ollenkaan. Tällä viikolla panostan palautumiseen kunnolla. Olen huomannut, että treenitehot on mielettömän kovat, kun keho on palautunut hyvin.

 Ravintola F-hoone Tallinnassa, voin suositella.

Viime käynti Matin luona antoi mulle tosi paljon tsemppiä ja motivaatiota. Tuntuu, että sain käynniltä paljon irti. Kävimme huolellisesti  treenaamiseen liittyvät kysymykset läpi, katsoimme ruokavalion ja kunnosta sain (ihme kyllä) hyvää palautetta. Olin ihan varma, että olen paisunut liikaa.  Ennen Matin käyntiä mulla on yleensä aina vaikeaa...jännittää ja hirvittää, jos kunto onkin pielessä.

Vaaka ei ole se paras mittari tässä  hommassa, mutta vähän tietenkin suuntaa näyttää. Paino on pysynyt nyt 5 kuukautta samoissa lukemissa...siis olen pitänyt sen siinä ja helppoa se ei aina ole. Mun kroppa huutaa aina lisää ruokaa:)) Ruokavalioon ei tullut nytkään muutosta enkä sitä odottanutkaan. Tunnen jo niin hyvin itseni, että tiedän milloin syön tarpeeksi ja milloin on syytä tankkailla. Tavoitteena on pitää kropassa suurinpiirtein tätä rasvamäärää.


Matin käynti antoi niin iloisen mielen, että uskalsin lomalla herkutella ihan hyvällä omallatunnolla. Kropassa on hyvä olla sopivasti rasvaa, jotta treenaaminen sujuu turvallisesti ja tehokkaasti.

Parasta elämässä on se, että saa liikkua ja on voimaa ja halua tehdä kaikenlaisia asioita. Teen kaikkeni, että pysyn niin hyvässä kunnossa, että mikään tekeminen ei rajoitu ainakaan huonoon fyysiseen kuntoon, en halua tulla tätimäiseksi tai mummottua ja katsoa vierestä kun muut hyppii, pompii ja liikkuu. Ulkonäkö repsahtaa, se ei haittaa eikä sille juurikaan mitään voi, mutta kropan toimintakyvylle voi tehdä paljonkin.

Tästä on hyvä jatkaa.