Tänä aamuna kello soi kuudelta. Tiedossa oli melko tiivis päivä, joten oli noustava ajoissa. Olisi kyllä nukuttanut makeasti 14 tuntisen työvuoron jälkeen, mutta ei auta, ylös vaan. Kaurapuuro ja vitamiinit nassuun ja sitten punnitsemaan palautusjuomat ja latarit. Pakkasin kylmälaukkuun päivän ruuat tarkasti punnittuina rasioihin. Päivän suunnitelmana oli tehdä salilla jalkapumppi ja lähteä sieltä ajamaan kohti Tamperetta valmentajan tsekkaukseen sekä sovittaa kisabikinit Biancanevessa. Siinä sivussa veisimme vielä tytön ja kummitytön Särkänniemeen päiväksi hurvittelemaan.
Jalkapumppi on aina yhtä kiduttava ja tuskainen, se ei muutu koskaan mukavammaksi:D Aamupalan ja treenin välillä oli selvästi liian vähän aikaa, koska treenin aikana kaurapuuro puski väkisinkin ylöspäin. Tuli tavallista herkemmin huono-olo. Jalkapumppi menee aika rajusti aeroobiselle puolelle, palautukset sarjojen välillä on niin lyhyitä (45 sek), että edellisestä sarjasta ei edes hengitys ole tasaantunut, kun jo seuraava setti alkaa. Huh ja puh! Ei kovinkaan kaunista tai naisellista touhua:) Hikinen ja punainen nainen poistui treenin loputtua saunaan.
Sitten saikin istua kaksi tuntia autossa. Olo oli jälleen kerran niiiiiiin auvoisen ihana, ne on ne endorfiinit sellaisia:) Analysoin aina mielessäni jokaisen treenin minkä teen. Taas olin syvästi kiitollinen, että dietti ei ole vaikuttanut yhtään treenien sujuvuuteen. Luulin ennen dietin alkua, että jaksaminen salilla on suorassa vaikutuksessa ruuan vähenemiseen ja nälän tunteen lisääntymiseen. Eipä ole!! Vielä. Tästä asiasta keskustelimmekin tänään valmentajan kanssa. Treenit on vedettävä aivan kisoihin saakka täysillä, saavutetuista painoista ei lähdetä lipsumaan alaspäin, koska tällöin lihas luulee, että se voi pienentyä siihen kohdituvan rasituksen vähentyessä. Pelottavaa! Puhuimme myös viimeisten viikkojen väsymyksestä. Sitä on taatusti tiedossa, mutta sen kanssa täytyy vain oppia elämään. Psyykeen merkitys korostuu, etenkin treeneissä. On pystyttävä treenaamaan täysillä, vaikka keho huutaa armoa, lepoa ja ruokaa.
Nyt on menossa dietin 10. viikko ja tähän asti tämä on ollut lasten leikkiä, mutta tuleva ei varmasti enää leikkiä ole. Tulen tekemään parhaani, en jätä itselleni spekuloinnin varaa kisojen jälkeen. Teen kaiken täysillä, kaiken sen mitä vaaditaan parhaan lopputuloksen saavuttamiseksi. Olipa kisossa sijoitus mikä hyvänsä, tiedän tehneeni parhaani ja voin olla vain tyytyväinen.
Valmentajan kanssa katsoimme poserausasennot huolella, pientä korjausta niissä vielä on. Onneksi elokuussa on kilpailuun valmentava leiri tiedossa. Viime maaliskuussa olin leirillä ekan kerran ja totesin sen todella hyödylliseksi. Leirillä käytiin pose-asennot hyvin tarkkaan läpi ja ne myös kuvattiin. T-kävelyä päästiin myös harjoittelemaan pienen "yleisön" edessä. Tällä kertaa menen leirille aivan eri mielellä, tuolloin kisoihin on aikaa enää vajaa kuukausi. Posetusten ja T-kävelyn täytyy tuolloin sujua erittäin hyvin.
Kunto oli valmentajan sanoin tiukistunut entisestään. Vielä on rasvaa, mutta niin sitä vielä pitää ollakin. Hiljaa hyvä tulee:) Paino on laskenut hyvin maltillisesti, mutta senttejä lähtenyt hyvin ja tämä yhtälö on toimiva.
Valmentaja tsekkasi myös ateriat tuleville viikoille. Lisäravinteista vain burnerin määrä nousi, muut pysyivät ennallaan. Ruuista riisiä vähennettiin 40 grammaan per ateria, herne-maissi-paprikat vaihtuivat pakastevihanneksiin, joissa hiilareita on alle 7% ja ateriakastikkeet (uncle Bens) lopetettiin. Eli makunautinnoista ei liene kannata edes haaveilla:D Palautusjuoman maun vaihdoin kyllä suklaaseen, se on herkkua! Seuraava käynti onkin jo nopeasti eli kolmen viikon päästä.
Biancaneve olikin muuttanut Tullintorin ostariin! Kokeilin sovitus bikineitä ja kävimme erilaisia mallivaihtoehtoja läpi ja tein päätöksen kankaasta. Kankaaksi valitsin hologrammi punaisen, se kolahti minulle ja koin sen omanlaisekseni. Koristelua en ole vielä ajatellut, sitä suunnitellaan sitten seuraavalla käynnillä, kun saan oikeat bikinini päälleni.
Kivasti on taas asiat edenneet. Tästä päivästä jäi ihan älyttömän hyvä mieli. Taas jaksaa eteenpäin, kaikki epäusko ja tuskailu tiettyjen ajatusten kanssa loppui, kun sain puhua valmentajan kanssa. Parasta Matissa on se, että hän ei hötkyile eikä hätäile, hän ottaa tilanteen haltuun ja ohjaa kaikki turhat ja rasittavat ajatukset pois. Matti on kullanarvoinen ihminen, alansa ammattilainen ja huippu tyyppi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti