Asennetta elämään!

Meidän sali on eräänlainen pikku yhteisö. Tietyt ihmiset treenaavat siellä tiettyihin aikoihin vuosi toisensa jälkeen. Välttämättä ei olla aina edes puheissa tai minkäänlaisessa kanssakäymisessä, mutta jos jotakin henkilöä ei näy vähään aikaan treeneissä, sitä alkaa herkästi miettimään missä tämä kyseinen persoona on...ettei olis vaan sattunu mitään:))

Salin siivoojakin huomaa heti, jos salille joskus änkeää normaalista poikkeavaan aikaan. Näin kävi eräänä aamuna, kun jouduin jostakin syystä menemään treeneihin reilut kaksi tuntia normaalia aiemmin ja heti kuului pukukaapin kulmalta; mitä sä täällä tähän aikaan teet?? Siinä sitten käytiin nopsaan läpi aamun tilanne ja aikaisempaan treeniaikaan johtaneet syyt:)) Ihana yhteisö se on ja siihen on niin kotoisaa kuulua!

Salilla olen tutustunut muutamiin naisiin, jotka ovat löytäneet liikunnallisen elämän ja erityisesti salitreenaamisen aikuisella iällä. He ovatkin sitten sellaisia mimmejä, jotka treenaavat sata lasissa ja käyvät erittäin uskollisesti treenaamassa. Se innostus, kun oma laji on löytynyt on sanoinkuvaamattoman hieno kokemus ja näistä naisista näkee, että tämä harrastus tulee kulkemaan heidän matkassaan hamaan tappiin saakka.

Olen ollut aktiivinen Elixian jäsen yli kymmenen vuotta, aika kuluu uskomattoman nopeasti! Ensimmäiset vuodet Elixialla tuli kulutettua ryhmäliikuntatunneilla, salilla ei juurikaan. Kun mietin vaikka reilut viisi vuotta taaksepäin, aktiivisesti salilla treenaavia naisia ei oikeastaan ollut. Satunnaisesti siellä joku joskus piipahti. Tällöin itse kyllä jo salilla treenasin, mutta olin aikalailla ainoa nainen joka siellä tosissaan suihki menemään. Nyt tilanne on aivan toinen, onneksi! Salilla on paljon naisia ja siellä painetaan treenejä sata lasissa. Ja mikä ihaninta, sinne on ilmestynyt muitakin treenaavia pareja kuin me:)) Mikäpä voisi olla hauskempaa kuin viettää yhteistä aikaa salilla?? En mä ainakaan tiedä muuta:)

Monesti olen törmännyt ajatuksiin, että jo pelkästään ikä on jotenkin rajoittava tekijä jonkin urheilulajin aloittamisessa tai edes kokeilemisessa. Se on kyllä sääli, jos oletetaan, että ikä sulkee automaattisesti jotkut lajit pois. Totuushan on se, että olipa ikä/elämäntilanne/vamma/vika/sairaus mikä tahansa, aina löytyy lajeja, joita voi harrastaa.

Puhun mielelläni salitreenaamisen puolesta, koska olen nähnyt sen tehon ja hyödyn niin omalla kohdallani kuin myös monen muun. Vaikka on rajoitteita, ei kannata antaa niiden lannistaa. Täytyy taistella niitä vastaan, niin pitkään kun se vain on mahdollista.

Voimatasojen nostaminen eli lihaksiston vahvistaminen helpottaa elämää erityisesti niissä yllättävissä elämäntilanteissa, joissa tarvitaan hyvää peruskuntoa ja voimaakin. Kyllähän se niin on, että hyvän lihaskunnon omaavilla ihmisillä esim. toipuminen äkillisistä loukkaantumisista tai sairauksista on huomattavasti nopeampaa kuin itseään sohvan pohjalla lepuuttavilla henkilöillä. Uskallan myös väittää, että aktiivitreenaajilla motivaatio kuntoutumiseen on enemmän kohdillaan ja itse kuntoutuminenkin hyvinkin itseohjautuvaa toimintaa.

Polvi- ja selkäleikkaukset eivät ole syy liikunnan pois jättämiselle, vaan viimeistään silloin ne ovat syitä, jolloin lihaksisto tulisi treenata kovaan kuntoon! Monesti edellä mainituista vaivoista tehdään rajoitteita ja ajan kanssa nämä rajoitteet vain kasvavat ja ovat pian hallitsevia  joka päiväisestä elämästä selviämisessä. Mielestäni se on pelottavaa.



Lihaskunnon ylläpito/vahvistaminen on omasta fyysisestä- ja myös psyykkisestä kunnosta huolehtimista ja niiden hoitamista. Ja mikä ihaninta, se toimii moneen vaivaan tehokkaammin kuin yksikään lääke. Lääke on tietysti helppo ottaa, siinä ei hengästy eikä se pakota nousemaan sohvalta;) Liikunta vaatii tietenkin enemmän viitsimistä ja selkärankaa kuin esimerkiksi verenpaine- tai kolesterolilääkkeeen nielaiseminen tai insuliinin pistäminen mahamakkaraan. Hyvä olo ja itsekunnioituksen määrä, joka kovien treenien myötä tulee, sitäkään tunnetta ei mistään lääkkeestä voi saada. Se pitää ansaita näkemällä vaivaa oman itsensä eteen.

Ikä ei ole ollut este kaverilleni, joka on kovassa kunnossa ja tällä hetkellä iältään lähempänä 60 vuotta kuin 50. Aikuisella iällä aloitettu järkähtämätön salitreenaaminen on nyt johtanut siihen, että hän tavoittelee muutaman viikon päästä leuanveto-lisäpainoilla yli 50 v suomen mestaruutta.

Olen niin ylpeä! On hienoa, että treenaaminen on saanut todellisen tavoitteen ja vie urheilullista elämäntapaa eteenpäin. Ikä on lukemia ja tiedän, että tämän mimmin kroppa hakkaa monen kolmekymppisen kropan sekä ulkonäöltään, että voimaominaisuuksiltaan.

Kuukauden päästä on käsillä kevään body-kisat Helsingissä. Lavalle nousevat urheilijat ovat tehneet hemmetin ison ja kunnioitettavan työn. Nämä kilpailijat ovat nousseet kukon pierun aikaan jokaikinen aamu tuonne pimeään ja kylmään talvi-ilmaan tiristämään rasvojaan. Me muut ollaan vielä nukuttu lämpimien peittojen alla. Nämä kilpailijat ovat tehneet jokaisen treenin järkähtämättömällä asenteella, vaikka nälkä kaivaa mahassa ja olo on välillä "aika" heikko. Asenteella mennään tässä lajissa. Suuri hatun nosto kaikille lavalle nousijoille!!