Nonniiinn, ja taas jatketaan kirjoittelua

Tässä eräänä päivänä, aikani kuluksi, luin tätä blogiani ensimmäisen kerran alusta loppuun, olihan siinä tarinaa kerrakseen. Olen tosi tyytyväinen (=ylpeäkin) miten treenaamisen myötä kroppani on vuosien saatossa muuttunut ja sen myötä myös koko elämäni. Ihan tosimielessä tässä on eteenpäin menty ja matkan varrella opittu erittäin paljon asioita, niin omasta kehosta kuin tästä elämäntavasta yleensä. Hienoja vuosia on takana ja toivottavasti yhtä hienoja vielä paljon edessä.

Olen otettu, että ihmiset ovat lukeneet tätä blogia, vaikka tämä on moneen muuhun blogiin verrattuna melkoisen laimeaa kerrontaa treenaamisesta ja kisoihin valmistautumisesta. Tarkoitukseni on kertoa elämäntavastani, johon body fitness kuluu kiinteänä osana. Kilpaileminen ei ole SE JUTTU tässä, vaan tämän elämäntavan avulla saavutettu terveys. Kilpailen, koska ajoittain haluan nähdä tulokset, joita ei yksin kertaisesti voi nähdä ellei dieettaa välillä rasvat mahdollisimman alhaalle. En voi kyllä vähätellä kilpailuviettiänikään, kyllähän se on myös yksi suuri syy:))

Vinha toiveeni on aina ollut, että edes joku ihminen saisi kirjoituksistani voimaa ja motivaatiota alkaa huolehtimaan kunnostaan ja terveydestään. Oma selkäni on ollut suoraan sanottuna paskana jo pitkään, oireilemaan se alkoi kun olin vasta 19 vuotias. Se on rajoittanut elämääni valtavasti menneinä vuosina. Kolmekymppisenä, jolloin ihmisen pitäisi olla elämänsä kunnossa, minä olin niin rajoitteinen ja kipeä kuin ihminen vain olla ja voi. Eipä se juurikaan hivellyt nuoren naisen ja pienten lasten äidin itsetuntoa. Oli prolapsia, madaltumaa, kulumaa ja vaikka mitä rapistumista.

Rakkaus liikkumiseen on ollut aina niin kova, että elämä ilman jonkin sortin urheilua olisi ollut jotain aivan kamalaa, suorastaan henkinen kuolema. Yritin parhaani mukaan löytää lajia, jossa huono selkä ei olisi maatakaatava este. Olin jo likipitäen varma, että minulle sopivaa urheilulajia ei yksinkertaisesti ole olemassa, koska olin kankea ja  kaikki jumpat, humpat, pelit, lenkit jne kipeyttivät selän niin, että eläminen kävi sietämättömän kivuliaaksi. Juoksin ja jumppasin kipulääkkeiden avulla aina, kun vain vähääkään pystyin ja kierre oli valmis.

Kaikki muuttui radikaalisti, kun löysin itseni salilta ja lopetin kaiken muun hötkyilyn. Työtä salilla olen tehnyt vuosia ja vuosia, aloittanut hyvin pienestä ja edennyt mahdollisuuksien mukaan. Olen edennyt välillä suurilla ja välillä vähän pienemmillä  harppauksilla. Olen opiskellut ja opetellut asioita, olen yrittänyt ja erehtynyt ja aloittanut taas alusta, mutta en ole luovuttanut!! Olen ollut valmis tekemään kaikkeni, jotta saisin olla terveenä ja nauttia mahdollisimman toimivasta kropasta. Olen todella saanut tuntea treenaamisen merkityksen vuosia ja vuosia kestäneissä selkäongelmissa. Tervettä selkäähän tuosta jäykistyneestä rangasta ei koskaan saa ja tietyt rajoitteet siinä tulee aina olemaan, mutta ne asiat on vain hyväksyttävä, ei siinä muu auta. Tässä vuosien myötä olen kuitenkin oppinut treenaamaan niin, etten ärsytä tai vaaranna kroppani riskialttiita paikkoja, vaan pikemminkin hankin lihasta tukemaan heikkoja ja puutteellisia kohtia. Haavereitahan salilla voi sattua, niin kuin missä muussa lajissa hyvänsä.

On ollut mahtavaa, kun olen saanut itseni niin kovaan kuntoon, että olen päässyt kisalavoille. Se on ollut unelmieni täyttymys ja palkinto tinkimättömästä, vuosien treenaamisesta ja kaikesta siihen liittyvästä. Vielä joitakin vuosia sitten, en minä eikä kukaan lähipiiristäni olisi ikinä voinut uskoa, että minusta tulisi urheilija ja kilpailisinkin vielä jossain lajissa:) Ihmeisiin en usko, eikä niitä tapahdu! Sinnikkyys, tinkimättömyys ja puhdas tahto, on ne asiat, joiden avulla olen päässyt tähän kuntoon.

Olen iloinen, että blogiani on luettu niin paljon. Olen saanut ihania viestejä ja tarinoita, kuinka jotkut ovat saaneet kimmokkeen painonpudotukseen  ja salitreenaamiseen luettuaan blogiani. Jotkut ovat muuttaneet syömisiäänkin terveelliseen suuntaan. Näiden ihmisten kuulumiset tuntuvat hyvältä ja voin olla vain aidosti iloinen heidän puolestaan. Ei tämä kirjoittaminen ole hukkaan mennyt!!

Välillä kuitenkin mietin onko tässä mitään järkeä. Näitä ajatuksia tulee, kun välillä joudun karusti huomaamaan, että jotkut ihmiset tulkitsevat tekstejäni hyvinkin mielikuvituksellisesti ja nämä käsittämättömät mielikuvituksen tuotokset työnnetään muille elämäni tärkeille osa-alueille ja pyritään vaikeuttamaan sitä kautta elämääni.

Mielestäni jokaisen ihmisen pitäisi tehdä elämässään sellaisia asioita, joista nauttii. Silloin on helppoa iloita muiden onnistumisista ja saavutuksista!!! Elämä on valintoja ja oikeat, yksilölliset valinnat avaavat uusia ovia ja mahdollisuuksia elämässä. Itse olen valinnut urheilulajini ja olen siitä hemmetin ylpeä, siihen ei kukaan, koskaan voi vaikuttaa negatiivisesti.

Nyt tämän blogin kirjoittelu jatkuu ja on jatkunut myös tämän hiljaiselon aikana. Olen kirjoittanut kokoajan juttuja "pöytälaatikkoon" ja nyt alan julkaisemaan niitä tuotoksia!

Haluan kuitenkin sanoa yhden asian; olen aikuinen nainen, eikä minusta tarvitse huolehtia, pärjään kyllä. Treenaan juuri minulle sopivilla PAINOILLA, treenaan juuri minulle sopivalla INTENSITEETILLÄ ja piru vie, KILPAILENKIN, koska haluan tehdä niin!! Edellä mainituista asioista huolimatta hoidan kaikki muutkin elämäni velvollisuudet täydellisyyteen pyrkien.

Haluan sanoa myös, että sinä, joka ärsyynnyt tästä blogista, ÄLÄ lue tätä!! Onhan niitä leivonta- ja käsityöblogejakin olemassa, lue niitä; leivo ja kudo, nauti elämästä!! Mutta jos treenaamiseni edelleen kiinnostaa ja tuottaa pään vaivaa, tule kanssani salille, treenataan yhdessä!! Se selkeyttää kivasti ajatuksia.