Lokakuun puoliväli, käynti valmentajan luona

Nyt tässä on päästy lokakuun puoliväliin ja edeltävästä käynnistä valmentajan luona on kulunut jo yli kymmenen viikkoa. Tarkoitus oli, ettei käyntivälit ylitä kuutta viikkoa, mutta näinhän se aika taas sujahti.

Jotenkin tämä offiaika on vaan yksinkertaisesti sujunut niin hyvin, että en ole tuntenut tarvetta käydä tsekauttamassa kuntoa kovinkaan usein. Vaaka on kertonut hitaasta, maltillisesta ja tasaisesta painonnoususta ja se on hyvä merkki. Treenit on sujuneet kokoajan erittäin hyvin ja nousujohteisesti. Jos paino olisi tällä treenaamisella ja syömisellä lähtenyt jossain vaiheessa laskusuuntaan, olisin säikähtänyt pahasti ja rynnännyt Matin luokse hakemaan apua:)) Syksyn -13 kisapainosta reilut 10 kiloa on saatu tähän varteen tavaraa, olipa se sitten mitä hyvänsä, mutta tavaraa on tullut.

Olenhan minä aikast painava, en sitä kiellä, itseasiassa en ole painanut näin paljon sitten raskausaikojen:)) Vau!! Kuka tässä mikään rimpula haluaisikaan olla!

Tämän vuoden SM-kisat Lahdessa oli vuoden huipputapahtuma, voi juma, miten niitä odotin. Bodyfitness eli oma lajini tuli seurattua niin tarkkaan, että ihan hiki tuli. Kisa oli kovaa ja ihan itkukin hiipi silmäkulmiin kisaajien reaktioista palkintojen jaossa. Valtava arvostus jokaiselle kisaalle!! Työ kisakunnon eteen on niin valtavan suuri ja pitkäaikainen rypistys, että siihen kaikki pysty, ei vaikka kuinka haluaisi. Oli myös hienoa, että vihdoinkin tämä laji on oikeaa, virallista urheilua!! Pääsimme jopa urheiluruutuunkin, kova juttu!!

En olisi todellinen nainen, jos en olisi Lahden viikonlopun jälkeen alkanut vatuloimaan kuntoani. Olenko kuitenkin jo liian läski? Pitäisikö kisadietin alkaa jo nyt, hyvissä ajoin?? Kaikki vaatteet kiristää ja puristaa...treenivaatteista reilusti yli puolet on kaapissa odottamassa pienempiä aikoja. Levikset, jotka ostin pari vuotta sitten, kirjaimellisesti repee mun päällä, persaus ei oikein enää mahdu sinne.

 Näissä tunteissa ja ajatuksissa menin nöyränä Matin tarkan silmän alle. Olin henkisesti valmistautunut, että dietti alkaa likimain välittömästi. Bikinit päälle, korkkarit  jalkaan ja tuomiota kuulemaan. Laittaessani korkkareita, mulle tuli tunne, että tämä on ihan kuin tyyliin otsatukka sialle, kun tälläinen läski laittaa korkkarit jalkaan.

Kaikista näistä ajatuksista ja tunteista huolimatta tuomioksi tuli: kunto on hyvä offi-kunto! Diettiä ei todellakaan aloiteta vielä, vaan ruokaa lisätään, lisää riisiä ja myslikin tuli välipalalle uutena!! Ok!! En olisi uskonut! Olin vähän epäluuloinen, mutta ymmärsin kyllä pikku hiljaa asian ytimen ja tarkoituksen.  Ratkaisu tuntui hienolta, vaikka olikin yllätys.  Nyt on suunnitelmana tosiaan syödä enemmän ja treenata tietenkin sata lasissa, otetaan kaikki irti ennen diettiä. Juuri tätä varten on ammattitaitoiset valmentajat! Oma silmä ja tietotaito ei yksinkertaisesti riitä tässä lajissa. Matti on valmentanut minua jo vuosia ja tuntee miten tämä kroppa toimii, itselläni ei ole sellaista näkemystä edelleenkään.

Tästä lähtökohdasta 2013 on lähdetty tekemään lihasta.
Katsotaan sitten keväällä millainen tulos on saatu
aikaan. Toivottavasti muutamat lihaskilot ainakin!!

Dietin alkupäivä ja dietin ensimmäisen vaiheen ruokavalio lyötiin myös tällä käynnillä lukkoon. Dietti on tyyliltään samanlainen kuin ennenkin eli en tankkaile matkan varrella kertaakaan, ellei nyt sitten jotakin poikkeuksellista tapahdu. Hiilareita niistetään pikku hiljaa. Nyt, kun kirjoitan tätä, dietin alkuun on vielä 5 viikkoa. Se alkaa 24.11.14 ja tähtäinhän on kevään kisat 18-19.4.15. Diettiviikkoja kertyy kaiken kaikkiaan 21 eli aikaa on tehdä rauhallisesti sulattelua.

Henkisesti olen valmistautunut uuteen kisakauteen tekemällä ajatustyötä jo pitkään. Kuten olen jo varmasti aiemminkin sanonut, kun lähden johonkin projektiin mukaan, lähden täysillä ja kesken se ei jää. Jos olisin vähääkään epävarmalla mielellä tulevan kisakauden suhteen, en siihen lähtisi. Toki näin vuoden kylmimpänä aikana, toivon valtavasti, että saisi olla terveenä. Kisakausi on aina todella rankka rypistys sekä henkisesti että fyysisesti...ja sosiaalisesti. Paljon olen kotona asiasta puhunut ja minulla on valtavan kannustavat ihmiset ympärilläni. Se on tärkeää, koska mitä lähempänä kisat on, sitä enemmän se vaatii myös läheisiltä. Dietillä en ole äkäinen tai huonon tuulinen, en jaksa olla, se veisi turhaan voimia. Olen pikemminkin tuolloin luonteeltani suopea ja helppo ehkä vähän melankolinenkin:))