Syyskuu 2014 treenipäivitystä

Tässä eletään nyt syyskuun hienoja, aurinkoisia päiviä. Treenaaminen on jatkunut kovalla draivilla, kuten aina. Elämästä on myös nautittu muuallakin kuin salilla.

Kirjoitteluni jatkuu entisellään eli ajatuksia treenaamisesta, dieeteistä, kisoista ja muusta aiheeseen liittyvästä eli ei siis jatkossakaan mitään sen mielenkiintoisempaa ole tiedossa.

Kuten jo jossakin edellisessä kirjoituksessani sanoin, mulla on meneillään erittäin hyvä treeniohjelma ja todella korkea treenimotivaatio. Harvemmin...vai sanoisiko, että koskaan mulla ei ole ollut motivaation kanssa vaikeuksia. Se tuntuu kyllä vähän ihmeelliseltä asialta, luulisi että välillä tämä äheltäminen salilla vuosi toisensa jälkeen tulisi jo korvista ulos, mutta kun ei tule! Tää on vaan niin siistii!!

Ohjelman ensimmäinen viikko on ns. raskasviikko eli treenit vedetään mahdollisimman  raskailla painoilla ja höystetään muutamaa sarjaa erikoistekniikoilla. Ensimmäisiä sarjoja voidaan siis höystää niin pitkälle kuin pää vain kestää. Kyseisellä viikolla on vain neljä treeniä, mutta treenitunteja salilla kuluu kyllä yhtä paljon kuin viiden treenin viikolla. Vääjäämättä aikaa menee enemmän, koska esimerkiksi jalat treenataan yhtenä päivänä eli siihen ohjelmaan mahtuu paljon "tavaraa".Treeni, erikoistekniikoineen vie aikaa ja fyysiset ja psyykkiset voimavarat on treenin puolen välin jälkeen kovilla. Tuolloin kaikki turhanpäiväinen jää täysin pois. Siirrytään kaikessa hiljaisuudessa vain sarjasta toiseen parhaalla mahdollisella tavalla:)

Raskaanviikon treeni poikkeaa mielestäni kaikkein eniten näistä kolmesta eri treenistä. Siinä lihastuntuma on erilainen, siinä pääsee myös näkemään kehittymisen painojen suhteen. Nykyään tuota kehittymistä eli etenemistä painoissa tulee hyvin harvoin, mutta kun sitä tulee, se tulee samaan aikaan useammassakin liikkeessä ja jopa lihasryhmässä. Ne hetket on juhlahetkiä salilla. Tekisi mieli huutaa onnesta ja hyppiä kattoon! Ja sitten sitä seuraavaa etenemistä taas odotellaankin pitkään:) Tässä lajissa oppii olemaan vähään tyytyväinen.

Eniten tykkään ns. pumppiviikosta. Silloin pääsee pumppaamaan pidempiä sarjoja, painot tietysti sen mukaiset eli raskaan viikon painoilla ei luonnollisestikaan paljoa pumpattaisi. Se kipu ja tuska lihaksissa, minkä pumppiviikolla saa aikaan on ihan mieletöntä. Tuskan kyynel silmässä tehdään töitä ja sykkeet on korkealla. Kyllä tässä on selkeästi onnistunut nostamaan kipukynnystäkin korkeammalle. Olen todennut monta kertaa treenien jälkeen, että mitä kovempi tuska treenin aikana, sitä parempi mieli sen jälkeen. "Tuska on vain tunne"-motto toimii!!!

Meidän salilta poistettiin sellainen laite (en tiedä laitteen nimeä), jolla oli hyvä treenata takaolkapäitä. Nyt se on sitten korvattava jotenkin ja mielestäni tämä kuvan liike on hyvä ja tehokas. Alhaalla hyvä venytys ja ylhäällä kunnon puristus. Eipä tarvitse paljoa painoa laittaa, kun alkaa hyydyttämään.

 Lemppari lihasryhmäni on ehdottomasti olkapäät, sekä taka- että etu. Se ei ole huono homma ollenkaan, koska kisoja ajatellen ne saisivat olla mahdollisimman kookkaat,  tulisi se X-malli siltä osin paremmaksi. Pystyn vetämään olkapäät ihan loppuun, siinä on mieletön motivaatio. Se on hieno tunne, kun niihin saa kunnon paineen ja poltteen.
Vaikka en kisaisikaan, haluaisin joka tapauksessa lihasmassaa paljon olkapäihin, mutta toki muuallekin:)

Treenaan olkapäitä kaikella sille kuuluvalla kunnioituksella. Olen rikkonut toisen olkapään aika pahasti ja se on aina huomioitava, ettei käy hullusti. Tämä huonompi olkapää temppuilee ajoittain ja se saattaa "napsahtaa" ihan mitättömän pienissä liikkeissä. Viimeksi se napsahti, kun nostin smith:iin kiekkoa eli ei edes olkapäitä treenatessa. Se onkin nyt sitten kipuillut ja pakottanut tarkentamaan treenitekniikoita normaalia enemmän.

Olkapää on pirullinen, kun se alkaa vaivaamaan; se haittaa melkein kaikkea. Rintatreeni on vaikeaa vetää kunnolla kipeällä olkapäällä. Itse hyödyn valtavasti, jos viitsisin käydä säännöllisesti hierotuttamassa yläselän ja olkapäät. Monesti olkapäävaivat ovat jääneet hierontapöydälle tai ne ovat ainakin helpottuneet huomattavasti.

Selkätreenit on tässä vuosien myötä alkaneet pikku hiljaa "toimimaan" kunnolla. Vielä jokin aika sitten  haasteena oli kunnon tuntuman saaminen kohdelihakseen. Vaikka kuinka yritin treenata oppien mukaan tietynlainen tuntuma puuttui. Tähän probleemaan tuli avuksi pysäytystekniikka. En tiedä miksi sen käyttö on jäänyt niin vähiin, mutta nyt sen mukaanotto on auttanut todellakin hyvän tuntuman saantiin.  Napakka pysäytys, jonka jälkeen hyvä venytys. Tätä käytän paljon pumppiviikolla muissakin lihasryhmissä ja se toimii. Mielestäni se parantaa treenattavan lihaksen hahmottamista. Tällä keinolla olen viimeinkin saanut selkäni treeneissä "turvoksiin" ja lihakset todella kipeiksi. Uskon ja toivon, että tämän offin aikana olen saanut selkääni enemmän muotoa ja kokoa. Kilpailuja katsoen, selkäni kaipaa massaa ja paljon. Pitäisi saada kunnolla muhkua, joka on tälläiseen pitkään selkään tietenkin melkoisen vaativaa ja aikaavievää, mutta ei mahdotonta.

Tämän liikkeen kanssa olen aina vähän taistellut. Tykkäisin enemmän niistä varsinaisista selkälaitteista, joilla voi tehdä tämän kuvan liikkeen. Tangon kanssa pitää keskittyä hirveesti siihen, että kroppa pysyy oikeassa kulmassa ja liike menee perille.










Maastaveto on edelleen inhokki liikkeeni. Silloin, kun saan sen onnistumaan, se on ihan huippu jees, mutta harvemmin se onnistuu.  Ehkä siinä on nyt viime kerroilla tapahtunut pientä edistymistä, kun katsoin Toni Katajan treenivideon, jossa hän aloitti maastavedon ylhäältä eli telineestä. Tekniikka oli täydellistä. Perusteena ylhäältä lähtöön oli selän probleemat. Uskon, että itsekin pitkään selkävaivoista kärsineenä en yksinkertaisesti vain uskalla lähteä vetämään maasta tankoa. Se on mun kohdalla varmaankin ihan psyykkistä, automaattisesti varon ja pelkään, että siellä taas napsahtaa joku rikki. Kokeilin Tonin tapaa lähteä telineestä ja se on vienyt asiaa eteenpäin. Olen voinut nostaa (vähän) painojakin ja motivaatio liikettä kohtaan on hilkun verran kasvanutkin.