Muutoksen pohdintaa ja kevyttäviikkoa

Muutos kannattaa
Tein suuren muutoksen ennen kisakauden alkua kodin ulkopuolisessa elämässä ja tämä muutos, jos mikä kannatti todellakin tehdä. En voi sanoin kuvata, miten helpottunut olen. Elämääni on tullut muutoksen myötä seesteisyyttä, iloa ja tyytyväisyyden tunnetta roppakaupalla ja tunnen taas olevani ihminen enkä mikään sätkynukke, jota vedetään sinne ja tänne. Aiemmin päällimmäisenä tunteena oli pakollista selviytymistä päivästä toiseen ja jaksaminen alkoi olla jo loppumisen rajoilla.

Uskon, että meistä jokainen tarvitsee välillä onnistumisenkin tunteita ja myös tunteen, että on tärkeä ja joissain asioissa jopa hyvä. Sana "kiitos" jää usein kuulematta, ihan siitä syystä, ettei sitä sanota. Se on pieni sana, mutta sitäkin tärkeämpi. Jatkuva tulokseton sinnittely, päätön venyminen ja päivittäinen riittämättömyyden tunne alkaa syömään todenteolla, päivän päätyttyä miettii pelonsekaisin tuntein jo seuraavaa ja siitä selviämistä. Ei hyvä, sanon minä! Tuollalailla ilo ja positiivisuus katoaa elämästä ja jäljelle jää vain suorittaminen, joka ei koskaan johda mihinkään. Sellaista elämää minä en enää halua!

Usein muutokset tärkeillä elämän osa-alueilla pelottaa, niin pelotti minuakin. Muutoksen tekeminen ei ollut helppoa, pahinta siinä oli se, että joutui todenteolla pitämään puoliaan isoissa asioissa. Prosessi vaati kovasti henkisestä kanttia, mutta onneksi sitä riitti ja jälleen kerran tuki kotoa käsin oli järkähtämätöntä. Olin tilanteessa, jossa asiat oli laitettava viimeinkin arvojärjestykseen. Positiivisella asenteella, rehellisyydellä ja sinnikkyydellä kaikki asiat kääntyivät voitokseni, vaikka välillä epätoivo nostikin rajusti päätään. Toivon, että olen oppinut tästä sen, että päästän jatkossa irti rasittavista asioista huomattavasti  nopeammin. Kuuntelen enemmän omaa jaksamistani ja lasken sitokykyäni alemmaksi. Sietokykyni on kaikessa liian korkealla ja pinna liian pitkä. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Tämä muutos vaikutti ehdottomasti koko elämääni, myös tähän harrastukseen, joka onkin hyvin tärkeä osa elämääni. Nyt, vihdoinkin, minulla on täysi rauha tehdä mitä haluan, miten haluan ja milloin haluan. Hyvin tärkeää on se, että elämän suurien asioiden välillä vallitsee tasapaino ja harmonia. Minun ei ole tarvinnut luopua mistään tärkeästä, vain ikävistä asioista.

Viimeinen kevytviikko ennen kisoja
Oih, tuntuipas juhlalliselta kirjoittaa tuo otsikko! Asia on todellakin juuri niin, nyt on vietetty viimeinen kevytviikko ennen kisoja. Jos olen laskenut oikein näillä dieettiaivoilla, niin työviikkoja on edessä 8 ja siihen päälle vielä yksi viimeistelyviikko ja sitten ollaankin jo lavalla.

Käyn kevyellä viikolla kolmesti salilla vähän nykimässä jotain. Otan oikeesti viikon kevyesti. Aamulenkit olen luonnollisesti tehnyt kuten ennenkin eli viidesti viikossa painan menemään pitkin kävelyteitä ennen aamupalaa. Aamulenkit on jo niin selkäytimeen iskostunutta hommaa, että en ajattele niitä milläänlailla, vaan teen ne niin kuin kone.

Kevyen viikon viimeinen "treeni" oli olkapää-hauis-ojentajat. Hyvä tunne oli kropassa, aivan selvästi lihakset on palautuneet viikkojen rääkistä hyvin. Oli ihan uutta buustia ja tunne lihaksissa hyvä. Siitä sitten vaan raskaanviikon kimppuun levänneillä lihoilla.

Huomasin, että kevyen viikon loppupuolella alkoi tulla vähän sellaista tekemisen puutetta. Fyysisiä paukkuja olisi vielä jäljellä vaikka kuinka ja on välillä vähän vaikeaa keksiä mihin niitä paukkuja kanavoisi tämän viikon aikana. Tuli välillä tylsistynyt olo ja mieliala sen myötä laski. Salitreenit antaa minulle kuitenkin niin paljon virkeyttä ja voimaa, että ilman niitä elämä tuntuu joskus tylsältä. No, eipä tarvii tästä enää valittaa ennen kisoja. Nyt vedetään sitten loppuun saakka kovaa treeniä.

Paino putoaa tasaisesti; noin 600g/vko.