Mietteitä tulevaisuudesta

Neljän ensimmäisen palautteluviikon jälkeen syömishimot tasaantuivat oleellisesti. Mielihalut oli välillä aika kovia ja niiden kanssa sai kyllä painia. Mielestäni pääsin tässä asiassa kuitenkin melkoisen helpolla. En ole ollut koskaan mikään ahmijatyyppinen syöjä, vaan mulle riittää onneksi ihan inhimillinen määrä herkkuja. Taatusti paino olisi noussut rajusti, jos elämä olisi painottunut palautteluajalla syömiseen. Onneksi elämässä on muutakin ihanaa. Painoa on tullut hyvin maltillisesti; neljä kiloa kuuden viikon aikana ja se on tosi ok.

Ravitsemustilan kohenemisen myötä elämäni on aktivoitunut valtavasti. Uskon, että juuri tämä aktivoituminen on osaltaan pitänyt painon nousun maltillisena. Kuljen kaikki mahdolliset matkat pyörällä ja jokaikinen aamu teen jonkinlaisen lenkin ennen aamupalaa, kestoiltaan 30-60 min.  Tuntuu kivalta, että on taas virtaa olla liikkeellä ja sitä kautta nautin suunnattomasti ns. hyötyliikunnasta.

Tulevaisuus?
Salilla olen treenannut kisojen jälkeen 4 kertaa viikossa ja se saa olla jonkin aikaa jatkossakin niin. Nyt haluan käyttää aikaani muihinkin asioihin kuin pelkästään salitreeneihin ja omaan napaan tuijotteluun. Salitreenit vedän entisellä antaumuksella ja se tulee olemaan minun pääharrastukseni jatkossakin, haluan kehittää fysikkaani edelleen, se ei muutu mihinkään. Pääkehityskohteiksi olen nyt laittanut olkapäät, hauikset ja ojentajat eli haluan kokoa erityisesti käsivarsiini. Ne on nyt vähän tuollaiset rimpulat. Kuitenkaan kropan muokkaaminen ei ole nyt tällä hetkellä ehdoton prioriteetti ykkönen elämässäni.

Ei mun elämä kaadu enää siihen, jos yksi treeni jää välistä. Enkä myöskään huolestu lihaskehitykseni suunnasta, jos harrastan ajoittain paljonkin aeroobista liikuntaa. Teen nyt kaikkea sellaista mikä tuntuu hyvältä ja missä voin kuitenkin ottaa mittaa itsestäni. Haluan haasteita elämääni, uusiakin tuulia. Etsin aktiivisesti lajeja tai kokemuksia, joissa voisin jatkossakin haastaa itseäni kunnolla.

Kun vuosia sitten, päätin ensimmäisen kerran lähteä kisaamaan, kisadieetti, kisatapahtuma ja kaikki siihen liittyvä oli uutta. Silloinen tavoitteeni oli nousta kerran lavalle, saada itseni kerran kisakuntoon ja vetää dieetti läpi kunnialla. Se oli suuri ja haastava tavoite, halusin tietää on minulla "munaa" sellaiseen hommaan. Nyt kisaaminen on nyt koettu monta kertaa ja siinä ei ole mitään ihmeellistä ja uutta enää, se on kuitenkin aikalailla saman toistoa kerta toisensa jälkeen. Olen todistanut sen, että munaa löytyy!!

Tällä hetkellä tuntuu, että olen ahne elämälle ja sen tarjoamille seikkailuille ja kokemuksille. Haluan uusia kokemuksia, uusia haasteita, yllätyksellisyyttä, uudenlaisten rajojen hakemista jne.
On aika kuulostella kurkistella elämää vähän eri kulmien takaa.

Kisaamisen myötä olen päässyt kokeilemaan rajojani ja menemään rajusti niiden ylikin, selviten kuitenkin kaikesta. Olen oppinut hyvin paljon ravitsemuksesta, treenaamisesta ja ylipäätään kilpaurheilusta. Olen oppinut tuntemaan oman kehoni toiminnan ja sen reagoinnit eri asioihin. Tunnen todelliset fyysiset rajani nyt paremmin kuin koskaan ennen. Tiedän, että ihminen on kovaa tekoa ja selviää rankoistakin haasteista, jos niin itse päättää. Minulla on avaimet dieetin saloihin, lihasta kehittävään treenaamiseen ja itsestäni huolehtimiseen kokonaisvaltaisesti. Tiedän myös mitä on todellinen kurinalaisuus ja tiedän myös, että pystyn tarvittaessa hyvinkin askeettiseen elämään. Olen päässyt näyttämään itselleni, että olen kovapäinen nainen, jos sitä vaaditaan. Olen myös onnistunut poistamaan esiintymisjännityksen lavalla ja se on hieno saavutus tälläiselle "ei esiintyjjä-tyypille". Ihanaa on ollut myös olla todella NAINEN kisalavalla! Laittautua parhaimmilleen; meikit, värit, kynnet, hiukset...ei näitä voi vähätellä, nämä ovat olleet ihania kokemuksia ja niistäkin olen oppinut paljon.

Fitness elämäntyyli on itselleni ainoa oikea tapa elää ja nauttia elämästä ja se tyyli pysyy hamaan tappiin. Sen avulla teen järkeviä ja terveellisiä valintoja ja päätöksiä joka päiväisessä elämässä.

Se, että kisaanko jatkossa on kysymysmerkki. Jos näen siinä jotakin järkeä ja tunnen sitä kohtaan suurta paloa, silloin ilman muuta kisaan! Jos näitä ei ilmene, en kisaa! Onneksi on varaa valita ja mikään ei ole pakkoa, kaiken tekemisen on oltava mielekästä jatkossakin. Nyt, juuri tällä hetkellä, kisadieetti tuntuisi liian suurelta ajalliselta uhraukselta, koska elämännälkä on tällä hetkellä niin suuri. Puoli vuotta, jonka kisadieetti vaatii, on kuitenkin pitkä aika olla tavallaan sivussa kaikesta muusta. 

Näin ajattelen nyt, mutta mitä ajattelen jonkin ajan kuluttua onkin toinen tarina.

Nyt lähden nauttimaan elämästä ja ensimmäinen valloitus on Kreeta!

Hyvää kesää kaikille!