Palauttelua

Kisojen jälkeinen viikko
Kisojen jälkeen aloitin systemaattisen palautumisen. Olen ajatellut panostaa palautumiseen kunnolla, ymmärrän kirkkaasti sen tärkäyden keholle ja mielelle. Aiemmista kisakausien palautumisista oppineena, kuuntelen kroppaani nyt tarkemmin. Se on ollut pitkään kovilla, enkä missään tapauksessa halua mitään terveydellisiä ongelmia.

Aikaisempien dieettien jälkeen olotila oli niin hämäävä; kun kroppa sai enemmän ruokaa ja siitä tuli tietenkin enemmän myös virtaa ja mieliala oli korkealla. Tämä johti siihen, etten malttanut pysähtyä yhtään, painoin sata lasissa ja treenasin kovaa. Aloin käymään ylikierroksilla, koska fiilis oli niin hyvä ja voimallinen. Nukahtamisongelmat ilmaantuivat; illalla nukahdin hetkeksi, mutta sitten ei enää nukuttanutkaan ja yöt meni valvoessa.  Rytmihäiriöt vaivasivat päivisin. Niinhän siinä sitten kävi, että nämä olivatkin vain merkkejä ylikuntoon menemisestä. Tilanteen korjaantuminen veikin sitten paljon aikaa ja kärsivällisyyttä,  kokemuksena se oli todella harmillinen.

Tällä kertaa olen ottanut rauhallisemmin. Ensimmäisenä kisojen jälkeisenä päivänä heräsin aamuaeroobiselle, kuten tavallista. Kello ei herättänyt, vaan se tapa, kroppa oli tottunut saamaan aamulenkin. Kuuntelin siis sitä ja lähdin rauhalliselle, reilun puolen tunnin lenkille, metsään, koiran kanssa.

Syöminen

Syömisen kanssa olen edennyt rauhallisesti, vatsan ehdoilla. En syönyt itseäni ähkyyn, varoin sitä visusti. Kisojen jälkeiset kaksi päivää oli ns. vapaata syömistä. Minulle riitti hyvin pitkälti pelkkä tieto siitä, että sain relata syömisten suhteen ja pelkästään tämä tieto ja siitä tuleva vapauden tunne riitti herkuksi. Ei tullut tarvetta vetää ähkyjä tai syödä kaikkea mistä olen "jäänyt paitsi" dieetin aikana. Tiedän, että syömällä herkut ei lopu, saan niitä aina, jos haluan, ei siis ole mikään kiire.

Kisojen jälkeen syömisen pitäminen järkevällä tasolla on yleensä aika vaikeaa, joka solu huutaa ruokaa. Onneksi nykyään valmentajat puhuvat siitä koko kisakauden ajan, valmistaen kilpailijoita tulevaan aikaan. Itsekin aina pelkään, että homma lähtee lapasesta niin että soi. Ei se ole aiemminkaan kyllä lähtenyt, mutta dieetin lopulla kävin päässäni asiaa kyllä nöyrästi läpi. Eihän sitä voi tietää, kaikki dieetit ja palautumisajat ovat erilaisia. Nälkää on kuitenkin nähty kuukausi tolkulla ja ei se ihme olisi, jos kisojen jälkeen imuroisi naamaansa kaiken syötäväksi kelpaavan.

Olotila kokonaisuudessaan parani valtavasti, kun palasin normaaliin bodyruokaan, turvottelut helpotti jne. Syöminen pysyi koko ensimmäisen viikon ihanteellisena, ei himoja, ei mielihaluja ylimääräisille napostelulle.

Toinen viikko
Luulin jo, että tämä palautuminen normi syömiseen sujuukin esimerkillisen hyvin. Mutta EI, nyt on jo toinen ääni kellossa ja normiruoka ei tunnu riittävän alkuunkaan. Heti, kun ruoka on syöty (ja jo vähän ennenkin), päässä alkaa pyöriä "mitähän sitä sitten söisi"-ajatuksia. Vatsa on täynnä, mutta mieli ei ole saanut tarpeeksi syömistä. Nyt se tämä taisto sitten on alkanut.

Aloitin treenit yhden totaalilepopäivän jälkeen ihan normaaliin malliin eli ne on kyllä todella "kuluttavia", sekin osaltaan lisää nälkää. Olen saanut valmentajalta palauttavalle ajalle treeniohjelman, sen mukaan treenipäiviä tulee neljä eli jalat treenataan kokonaisuudessaan yhdellä kerralla. Treeniohjelma on kyllä minun mielestäni yllättävän rankka, se ei tunnu palauttavalta lainkaan. Tokihan tässä haetaan myös kunnon lihaskasvua, joka on parhaimmillaan dieetin loppumisen jälkeen, kun kroppa saa taas ravinnosta rakennusaineita. Pitää vaan nyt seurailla tarkasti mahdollisen ylikunnon oireita ja ymmärtää rauhoittua välittömästi, jos ensimmäisiäkin oireita alkaa tulla.

 

Dieettielämä=normielämää?!
Jotkut kilpailijat kertovat, ettei kisadieetti vaikuta heidän normaaliin elämäänsä juuri mitenkään. Itse voin sanoa, että minun elämääni se vaikuttaa ja radikaalisti. Onneksi! Jos dieettiajan elämä olisi minulle normaalia, se olisi kamalaa ja miettisinkin jo millaista elämää oikein normaalisti elän ja miksi ihmeessä!!?? Kyllähän siinä iso ero on ja pitääkin olla! En tarkoita, että dieettaaminen olisi sinällään kamalaa, ei ole, mutta ei sitä touhua jatkuvana olotilana jaksaisi. Dieetillä ajatukset suuntautuvat etenkin loppua kohden pääasiassa omaan kuntoon eli sen rakentamiseen, edistymiseen ja ylipäätään asiat alkavat pyöriä oman itsensä ympärillä suhteellisen paljon.

 

Kisakauden ulkopuolella on mahdollista tehdä kompromissejä, kuunnella omia- ja muiden toiveita ja haluja, toimia sponttaanisti, elää hetkessä ja kaiken kukkuraksi, virtaa on tehdä mitä vaan. Dieetillä, etenkin viimeisillä viikoilla itse voin toimia vain ajatustasolla. Mielessäni ja ajatuksissani haluaisin tehdä kaikkea, mutta jo pelkkä mielikuva jostain tekemisestä tai menemisestä väsyttää ja ahdistaa. Ei normielämä sellaista ole tai sitten on joku pahasti pielessä. Dieetillä se kuuluu asiaan, kunto etenee eli se on hyvä merkki. Itse en ainakaan kisakaudella voi toimia sponttaanisti, vaan kaiken on oltava jollainlailla suunniteltua ja ennakoitua, koska kaikki tekeminen vaikuttaa jollainlailla kunnon rakentumiseen. Se asia on huomioitava kokoajan. Jokainen kuitenkin varmasti tähtää parhaaseen mahdolliseen kisakuntoon, se on selvää.

Kisakauden jälkeen ihan ehdottomasti parasta on se, että tunnen eläväni! Dieetin aikana sitä ei kertakaikkiaan edes huomaa kuinka väsähtänyt on. Dieetti hiivuttaa hiljalleen ja huomaamatta. Ravitsemustilan normalisoituminen antaa valtavaa kontrastia asioihin, sitä näkee kaiken uudessa valossa ja ymmärtää miten poikki sitä onkaan ollut. Iloisuus, positiivisuus ja optimistisuus ilmaantuvat elämään kovalla ryminällä. Minulle tulee taas luonteelleni ominaiset toiminnan- ja seikkailunjano takaisin. Olo on sellainen, että "mua ei pysäytä mikään" ja haluaisin tehdä taas kaikkea fyysistä.

Nautin pienistä asioista uudellalailla ja jotenkin tajuan entistä vahvemmin miten hienoa elämä on. Näiden fiilisten väärtti dieetti ehdottomasti on! Se avaa kummasti silmiä, kun käy voimiensa suhteen pohjalla ja ponnistaa taas dieetin päätyttyä sieltä ylös. Tiedän, että kaikki tasaantuu taas hiljalleen ja nuo kaikki edellämainitut asiat löytävät taas normaalit mittasuhteet, mutta paljon olen oppinut

Dieetit ja kova treenaaminen ovat opettaneet, että kaikkein tärkeintä on terveys ja toimiva, vahva kroppa, se, että pystyy, haluaa, jaksaa ja uskaltaa tehdä uusia asioita ja, että pysyy liikkeellä, nauttii elämästä ja sen tuomista mahdollisuuksista. Luottamus omaan kehoon ja sen hallintaan sekä omiin voimiin on vahva. Se helpottaa monessa asiassa.