sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Osa 2: Fitness classic 2015 / body fitness +168 cm

Body fitness +168 cm (19.4)
Alkuperäiseen suunnitelmaani kuului vain masters kisa, mutta nyt tänä keväänä oli mahdollista kisata kahdessa kisassa, joten ajattelin, että kun kerran dieettaan, niin samalla höngällä menee kaksikin kisaa. Jos ei muuta, niin tuleepahan kokemusta ainakin lisää.

Olen kuvassa toinen oikealta.


Aamulenkillä Hakaniemen rannassa.
Sunnuntai aamu valkeni aurinkoisena erittäin hyvin nukutun yön jäljiltä. Vaikka pettymys eilisen kisaan olikin pilannut edeltävän päivän, tänä aamuna pettymyksen tunteista ei ollut tietoakaan. Kummallista kyllä!

Olen luonteeltani sellainen, että en jaksa pitkään murehtia, vaan etsin ja löydänkin nopeasti uusia positiivisia asioita, joihin taas keskityn. Menneeseen en voi vaikuttaa, tulevaan voin!

Tunnustelin heti kuntoani, kun silmä aukesi. Kunto oli kireämpi kuin eilen, sen huomasin välittömästi jo pelkällä näppituntumalla. Kuudelta patistelin Jyrkin mukaani lenkille ja urheastihan mies nousi jälleen kerran ylös:) Kävelimme auringon nousussa Hakaniemen rantaa pitkin, aamu oli kaunis.
Ja taas mennään!!
Fiilis oli iloinen, positiivinen ja todella rauhallinen. Pääkisani oli eilen ja tämän päivän kisaan en ollut laittanut mitään varsinaista tavoitetta, otin sen pääasiassa kilpailukokemuksena.

Nyt, kun mitään varsinaista tavoitteita ei ollut, tunnelma oli ehkä juuri siksi ihan tajuttoman hyvä ja luottavainen. Luotin täysin, että kaikki kisarutiinit onnistuu ja niinhän ne onnistuikin. Värit saatiin ihoon kertaheitolla! Minna saapui taas laittamaan meikkejä ja hiuksiani. Pieniä muutoksia tuli molempiin ja tulos oli jälleen kerran loistava. Ammattilainen on aina ammattilainen! Kiitos Minna!

Kisat
Lähdimme hyvillä mielin kisapaikalle ja aloin valmistautumaan tulevaan. Pumppailua, sipsejä, vettä ja salmaria, kuten eilenkin. Meitä kilpailijoita oli (noin) 20, joten eliminaatiokierros oli taas edessä. Pääsin eliminaatiosta läpi ja valmistauduin alkukilpailuun. Taso tässä yleisessä sarjassa oli tosi kova. Mimmit suurenee vauhdilla vuosi vuodelta ja kunnot on kireitä ja kaikki palaset muutenkin paikallaan. Haastetta on todellakin pysyä kehityksessä perässä. Hyvä niin, korkeatasoinen kilpailu on aina kuitenkin se paras vaihtoehto! Olen iloinen, että kilpailin tälläisessä sarjassa!

 Vaikka tämä ei ollut minun ns. pääkisa, kilpailin aivan tosissani. Lavalla nautin jälleen suunnattomasti, vedin parastani. Huomasin, että etenkin taka-asennossa lihasten jännittäminen oli ajoittain vaikeaa, ikäänkuin en saisi parhaalla tahdollanikaan lihasjännitystä aikaan, ilmeisesti voimat alkoivat olla vähissä.

Kokonaisuudessaan koin kisan menneen niin hyvin kuin se nyt voi mennä. Ei jäänyt suorituksen puolesta mikään kaivelemaan. Pääsin jälleen toiseen vertailuun ja tässä sarjassa se tuntui oikein mukavalta.


 
 
 
Sitten taas odoteltiin finaaliin päässeiden nimiä. Toiseen vertailuun pääsy ei tuonut finaalipaikkaa. Pienen hetken tunsin rinnassani harmituksen tunteen, suhteellisen luonnollinen tunne siinä tilanteessa. Kilpailu on aina kilpailu!

Ajatuksen kääntyivät kuitenkin nopeasti tulevaan ja mielen valtasi suuri helpotuksen tunne! Tämä on nyt tällä erää ohi. Olen jälleen kerran onnistunut pääsemään lavalle, viemään kaikki dieetin koukerot läpi; se on jo yksistään valtava saavutus!! Olen ylpeä sinnikkyydestäni ja periksiantamattomasta luonteestani. Ilman niitä en olisi tässä. Melkein puolen vuoden kova rypistys; kropan äärimmilleen vieminen, kurinalaisuus ja orjallinen suorittaminen! Se on nyt ohi! Ja se tuntuu hyvälle!

Istuin alas, join vettä; kahdella huikalla meni litra...vatsaa kiristi:)) Söin protskupatukan ja fiilistelin. Minulla ei ole ollut tapana ottaa karkkipusseja, suklaata tms herkkua lavan taakse. En pystyisi siinä kuivassa ja nälkiintyneessä tilassa syömään sellaista.

Kävimme Jykän kanssa nopsaan messuilla ja sitten hurautimme taksilla hotellille ja siellä minua odottikin ihana perus hotelliaamiainen...ja tietenkin shampanjaa!

Sijoituksen pohdintaa:

Täältä tullaan elämä!!

Tässä sarjassa sijoitukseni oli 9. Se oli ihan positiivinen yllätys, koska taso oli masters 35:iin verrattuna kovempi. Finaaliin sijoittui kuusi kovakuntoista naista ja jokainen heistä oli paikkansa ansainnut.

Kuten jo edellisen kirjoituksen kisapohdinnassa sanoin; olen päässyt tärkeimpään tavoitteeseeni eli lihasmassan lisääntymiseen. Tottakai toivoin ja tein parhaani, että fysiikkani olisi riittänyt finaalipaikkoihin, nyt se ei vain riittänyt.

Peilistä ja kisakuvista hymyilee kuitenkin lihasmassaltaan isompi nainen kuin vuoden 2013 SM-kisoissa, jolloin sijoitukseni oli 5. Tärkeintä on kehittyminen, sitä vartenhan treenataan. Treenit jatkuu kovalla tasolla tästä eteenkin päin, niin sitä tulosta tulee!


 

Ihmettelyä:
Maria Kuure toinen oikealta.
Nämä kisat kokonaisuudessaan olivat hyvin värikkäät, erinäisiä tapahtumia sattui, joita jään kyllä vähän pohtimaan. Paljon tapahtui sellaista, jota en ala käymään tässä läpi, mutta omassa päässäni niitä kyllä vielä mietin. Kilpailijamäärän kasvaessa tälläisiin huippulukemiin, kaikenlaista tietenkin sattuu ja kaikenlaista näkee.

Yhden asian tuon tähän kuitenkin. Pitkän body fitnessin kovakuntoisin urheilija, Maria Kuure putosi tässä kisassa sijalle 7 ja tätä putoamista on vaikeaa ymmärtää. Jos samassa lajissa edellisenä päivänä yltää jaettuun ykkössijaan, miten voi olla samassa lajissa, samoilla arviointikriteereillä, seuraavana päivänä olla 7.

Fiilikset:
TÄMÄ ON NYT OHI!!  OLEN VAPAA!!
OLEN ONNELLINEN!!

Päätösvalta elämääni on taas puhtaasti itselläni, se tuntuu kieltämättä ihanalta. Viimeiset 5 kuukautta elin ohjeistusten mukaan, söin ja liikuin niin kuin asiaan kuului. Siinä ei kyselty omia mielihaluja, siinä kysyttiin henkistä kanttia. Kaiken tämän jälkeen päällimmäisenä tunteena on vapaus! Tästä tunteesta en osaisi nauttia, jos en välillä olisi viettänyt äärettömän kurinalaista elämää.

Nyt on aika kuunnella läheisteni toiveita, haluja ja unelmia, se on vähintä mitä voin tehdä. Minua on kuunnelta ja huomioitu niin paljon.

Tunnen suurta kiitollisuutta Jyrkiä kohtaan; on kunnioitettavaa, että jaksaa olla tälläisissä projekteissa sydämellään mukana kerta toisensa jälkeen. Matkalla minulla oli paljon hyviä päiviä, myös vähän huonompia päiviä ja aivan paskoja päiviä. Kaikki haasteet kuitenkin ylitettiin ja selätettiin yhdessä, hyvillä fiiliksillä. Hyvistä päivistä nautittiin yhdessä ja huonoina, heikkoina päivinä minulla oli vankka tuki, johon nojata. Se tuki auttoi jaksamaan ja näkemään pimeydessä valoa. Luottamus yhteiseen matkaan oli vankkumaton molemmin puolin.

Tervetuloa uusi elämä! Tervetuloa normaali ja jaksava olotila! Olen virtaa täynnä, jaksan mitä vaan!!

Yhdessä eteenpäin, kohti uusia haasteita!





























Kiitos kaikille, jotka ovat seuranneet tätäkin kisataivalta kohti lavaa!

















 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti