17. viikko eli vajaat kolme viikkoa karsintaan

17. viikko alkanut ja kisoihin on vajaat 3 viikkoa, ensimmäinen etappi alkaa olla huulilla. Nyykähdyksiä voinnissa on alkanut tulla enemmän ja enemmän. Olisi hienoa kirjoittaa miten hyvin menee, mutta en viitsi valehdella. Olen poikki, loppu, väsy. Kuuluu homman luonteeseen, joten siinä ei ole mitään ihmeellistä. Ei kisakunto laulaen tule kellekään, nämä heikommat jaksot on vain kestettävä. Nälkää ei sinällään ole, se tunne on kadonnut jo ajat sitten, mutta tämä väsymys, sitä riittää. Käyn hitaalla, mutta käyn siitä huolimatta ja hommat hoidetaan, niin kuin pitää. Treenit on kovia kaikin puolin, mutta ne tehdään täysillä. Kun pää kestää, lihakset jaksaa, tämä on vain asennekysymys. Kaksi kovaa treenikiertoa on vielä edessä, kolmas viikko on erilaista treeniä eli pumppailua ja venyttelyä. Viikko viikolta ihraa on sulanut ja kroppa alkaa näyttämään jo urheilijan kropalta:)) Toivottavasti ainakin! Mutta tiristettävää vielä on ihan riittävästi.

 Tänään oli vuorossa toiseksi viimeinen etureisitreeni. Pelkäsin ihan oikeesti tätä treeniä ja paljon. Jo aamulenkillä mietin tippa silmässä, miten ihmeessä siitä selviän. Työnsin ajatusta treenistä pois mielestä ja yritin rentoutella ajatuksia. Söin aamupuuron ja hengähdin. Sitten salille ja ensi alkuun virittelemään smith-kyykky urakkaa. Kova setti, mutta se meni!! Perhana se meni hyvin!! Mutta nöyrästi keskittyen seuraavaan urakkaan; etureisiojennus + prässi superina. "Pikkuisen" piti psyykata ja homma kulki HYVIN! Sitten hack-kyykkyä ja niin edelleen. Ai niin hackissa pitänee nostaa seuraavaksi painoa, heeheee!! Siis olen aivan hemmetin ihmeissäni tästä treenistä. Kulki paremmin kuin ikinä olisin edes voinut kuvitella, koska väsymys on painanut kovasti viime päivinä. Eli tästä voi päätellä, että mieli on väsynyt, mutta kroppa ei:)))



Kokeilin tuota Matti Halosen luomaa treenilataria, kun kaikki tuntuu sitä niin kovasti kehuvan. Kerosene ylitti odotukseni. Olen tottunut siihen, että latarit maistuu yleensä joko pahalle tai hemmetin pahalle. Kerosene on kuitenkin suoranainen herkku ja ennen kaikkea se toimii tosi hyvin ja pitkään. Aivan loistava tuote! Onneksi se tuli markkinoille.












Treenijuomana tämä on parasta! Yksi "vika" siinä on, siitä on vaikeaa pitää näppejä erossa. Se pitäisi juoda tasaisesti treenin aikana, mutta etenkin näin dietin karussa makumaailmassa eläessä, se himottaa ihan kauheesti siinä sheikkerissä.












Kisavärinä minulla oli viime vuonna Jan Tana, joka värinä oli kauniin ruskea ja ihan helppo levittää. Siinä on kuitenkin vikana se, että se suttaantuu herkästi ja sitä pitää korjailla paljon. Tänä syksynä kokeilen Pro Tania, jospas se ei niinkään suttaisi ja kestäisi paremmin iholla. Pro Tan vaatii kuitenkin pohjarusketuksen, jota en ole ehtinyt juurikaan hankkimaan luonnollisin menetelmin, joten solarium on nyt kovassa käytössä. Onneksi Elixialta löytyy kyseinen mööpeli, homma on helppoa ja nopeaa hoitaa heti treenin jälkeen ja rentoutua ihanasti loisteputkien lämmössä:)

Kävimme keräilemässä superfoodia eli mustikoita. Saaliiksi tuli upeat 30 litraa hyvää, isoa ja puhdasta mustikkaa!! Marjan kulutus meidän perheessä on kovaa, joten ihan pelkästään ostomarjojen varaan ei kyllä ihan viitsisi laskea.

Jes, perhana mikä riemuvoitto on saada tässä kunnossa aikaiseksi tuollainen saalis! Kerääminen on aikamoista kyykkimistä, mutta omalla tavallaan ihan hauskaakin puuhaa. Saalis oli kyllä kaiken sen vaivan väärtti.

En ole varsinaisia luontoihmisiä, joten liikun hyvin harvoin metsissä. Nyt kun siellä tuli vietettyä useampia tunteja, ei voinut olla huomaamatta kuinka kaunista siellä oli ja rauhallista. Siis todella kaunista! Suunnittelin jo innossani, miten kisojen jälkeen syksyllä kerään muutaman ämpärin puolukkaakin! Tätä odotellessa ostettiin jo uusi pakastinkin:))

Viikot 15 ja 16.

Kirjoitan tätä blogia pääasiassa itselleni päiväkirja-tyyppisellä ajattelumallilla. Uskon, että tämäkään kisadietti ei ole kohdallani viimeinen, joten kirjoittelen tunnelmia mielelläni muistiin. On mielenkiintoista lukea vanhoja juttuja ja verrata meneillään olevaan aikaan. Tähän astisesta on todettava, että vaikka kisoihin valmistavat metodit ovat aikalailla samat kuin edeltävällä dietillä, nämä dietit on kuitenkin erilaisia, ainakin henkisesti. Ensimmäinen kisadietti on niin uutta ja ihmeellistä, tämä toinen menee jo vähän niin ku tuossa sivussa. Tai siis on mennyt ainakin näihin viikkoihin saakka:))

Tämä puudeli tekee aamuaeroobiset myös tyhjällä mahalla, hyvä diettikoira siis!

Viikolla 15 huomasin ensimmäisiä pieniä uupumisia; esim ruuan jälkeen tuli hetkeksi kylmä, iho nousi kananlihalle ja nukutti. Kroppa haluaisi olla paikallaan, jotta vähät energiat säästyisi. Treenit on muuttuneet ihan erilaisiksi tai siis erioloisiksi. Huomaan, että ärryn nopeammin salilla, kaiken pitäisi mennä putkeen ja tapahtua just niin kun oon ajatellut ja jos ei niin....möks!! Muussa elämässä huomaan, että muisti alkaa pätkiä. Voin kertoa jotain tarinaa ja yhtäkkiä jutun punainen lanka katoaa ja hölmistyneenä mietin, mitä mä oikein olin kertomassa. Tai minulle on juuri kerrottu jokin asia, mutta en todellakaan muista sitä hetken päästä. Blondi mikä blondi! Yksi asia on kuitenkin mitä en unohda ja se on SYÖMINEN!! Mun vatsalla on hyvä muisti.

Kesäloman pidän elokuussa eli töissä painetaan melkolailla viimeiseen vetoon saakka. Relaan vasta viimeistelyviikolla, sitä aikaa ei millään töissä pystyisi olemaankaan, silloin alkaa keskittyminen kisaan todenteolla:) Sitä viikkoa odotan kovasti, se on niin mielenkiintoista aikaa, vaikkakin melkoisen rankkaa.

Viikko 16 menossa eli edessä on enää vajaat 3 diettiviikkoa ja siihen päälle viimeistelyviikko ja sitten ollaankin Jyväskylän karsinnoissa. Hienoa, hienoa, hienoa!! Ensimmäinen pitkään odotettu etappi häämöttää. Ajatukset on pitkälti jo tulevissa kisoissa.

Poserausta harjoittelen treenien sivussa ja tietenkin perusteellisemmin peilisalissa. Viime vuonna koin olevani melkoisen yksin T-kävelyn harjoittelemisen ja poseasentojen kanssa. Toki valmentaja katsoi asiat, mutta sellainen yhdessä muiden kilpailijoiden kanssa harjoitteleminen oli vähissä ja tärkeäähän olisi tietenkin päästä edes pienen yleisön eteen. Nyt kun on meneillään ns. fitnessbuumi, niin näitä lavaesiintymisharjoituksia on tarjolla huomattavasti enemmän kuin vuosi sitten. Harjoituskisoja järjestetään yleensä viikonloppuisin ja silloin itse olen töissä. Osallistuminen vie käytännössä katsoen koko päivän, koska täällä Jyväskylässä niitä ei järjestetä ja ajomatkatkin imaisee jo useamman tunnin. Näiden treenien suhteen Tampere on hyvin aktiivinen kaupunki. Tälläiset yhteiset posetreenit on tosi tärkeitä ja arvostankin niitä ihmisiä, jotka näitä järjestää. Täytyy vain jatkossa yrittää järjestää omat asiat niin, että pääsisi useammin niihin osallistumaan:))

Salitreeneistä sen verran, että nyt joutuu jo keskittymään suoritukseen todenteolla! Tarkoitus olisi vähintäänkin pitää saavutetut sarjapainot, mutta toki vielä yritetään päästä ylöskin päin. Lössähtää ei saa, ei missään tapauksessa!! On siis alkanut vaihe, jolloin sinnikkyys punnitaan. Tässä vaiheessa diettiä on ajoittain sellaisia väsypäiviä, että ajatuskin salitreenistä suorastaan hirvittää. Tuntuu, että silmien auki pitäminenkin on jo ylitsepääsemättömän kova juttu:)) Etu- ja takareisitreeneissä vaaditaan nyt jotakin yli-inhimillistä tsemppiä ja lujuutta. Olen pystynyt painamaan edelleen täysillä, mutta uutena tunteena kovien sarjojen välissä on tullut suunnaton voimattomuus ja epätoivo...itkukin. Mutta homma on jatkunut itketti tai ei. Oikeastaan olen ihan tajuttoman ylpeä siitä, että pystyn vetämään itseni uudelleen ja uudelleen jaksamisen rajamaille...ylikin. Toisaalta soimaan itseäni siitä, että sarjat ottaa niin koville, haluaisin olla vielä vahvempi, niin vahva ja niin kovassa kunnossa, etten vinkuisi mistään:) Hyvä tavoite.

Nyt käyn valmentajan luona vähän tiiviimmin, parin viikon välein. Se luo turvallisuutta tähän hommaan. Olen päättänyt, etten stressaa  kropan tiukkuudesta tms, Matti ajattelee ja mä toteutan. Tuosta päätöksestä huolimatta ajatuksiin työntyy ajoittain skitsoja ajatuksia kunnosta; en ehdi sulaa riittävästi....välillä olen tyytyväinen, välillä näen itseni vähintään sotanorsuna jne..jne. Juuri, kun nämä ajatukset ja "näkemykset" oikein tiivistyivät omassa päässä, pääsen kertomaan murheeni Matille. Tai no, en aina edes kehtaa kertoa näistä, koska tiedän kyllä hyvin, että nämä ajatukset kohtaa jokainen diettaaja, taitaa ikäänkuin kuulua asiaan. Tässä kohtaa valmentajan rauhoittava asenne ja asiantuntevuus homman etenemiseen korostuu.

Tänään kävinkin näytillä Matin luona ja palaute oli päinvastainen kuin luulin eli kunto oli mennyt hyvin eteenpäin, itseasiassa oikein hyvin. Alakroppa sulaa aikataulussa, toisin kuin pelkäsin. Ruokavalioon tuli ihan pieni muutos eli "heippa vaan banaanit ja tervetuloa kuudes aamuaeroobinen!!" Näillä muutoksilla mennään siis dietti loppuun ja kahden viikon päästä hakemaan Matilta viimeistelyohjeet!!!! Jeeee!! Kääk!!

Tamperepäivän kruunasi ihanat alennusmyynti shoppailut Idea Parkissa :)))

Laskutoimituksia

Kävin tuossa kauppareissulla ja havahduin jälleen kerran siihen, että olen taas ostamassa rahkaa, raejuustoa ja kanaa. Muistan, kun aikoinaan innostuin salilla treenaamisesta, ostin levyllisen rahkaa kerrallaan. Se tuntui isolta määrältä silloin. Nyt ostan kerrallaan ainakin kolme levyllistä ja se ei kauaa jääkaapissa happane. Laskin, että syön sitä viikossa 4 kg eli vuodessa sitä lusikoin 208 kg.

Raejuustoa menee myös ihan kivasti. Se on herkkujen herkku kaurapuuron kanssa, kuten moni sitä kokeillut tietääkin, koukkuunhan sitä jää. Haen sitä isommissa erissä Valion myymälästä, tulee vähän edullisemmaksi. Raejuustoa kuluu viikon aikana 1,4 kg eli vuodessa noin 73 kg.

Lihoista käytän eniten nykyään kanaa. Muuta lihaa en juurikaan ole nyt käyttänyt. Kanaa haen myös isommissa erissä lihatukusta. Se on järkevää, niin ei tarvitse jatkuvasti olla sitä ostamassa. Kanaa kuitenkin kuluu aika paljon; 2,1 kg viikossa ja vuodessa 110 kg.

Nämä määrät voi kertoa ainakin kahdella, koska meillä tätä bodyruokaa syö muutkin:) Noh, hyvä puolihan tässä on se, että kauppalistaa ei juurikaan tarvitse tehdä ja kaupassa käynnin voi tutussa kaupassa tehdä jo silmät kiinni, koska ostokset on aina samat.

Kaalia olen varmasti syönyt yhden ison pellollisen verran, se toimii salattina ja on ihan hemmetin hyvää. Kaalissa on myös se hyvä puoli, että se on maailman helpoin salatti ottaa mukaan.

Tässä elämänvaiheessa, kun lapset ovat aikuisia, jää mukavasti aikaa harrastamiseen ja ylipäätään sellaiselle tekemiselle, josta nautin. Eikä lienee yllätys, että voisin asua salilla:)) Taitaa se sellainen kakkoskoti ollakin; treenaan siellä 260 kertaa vuodessa ja niistä kertyy vähintään 390 treenituntia. Kisakaudet kasvattaa treenituntien määrää aeroobisten harjoitteiden kautta vieläkin isommiksi. Mikä sen hienompaa!

Osa kauppaostoksista. Näillä mennään taas vähän matkaa eteenpäin.

Nämä ovat aika huikeita lukemia:D Treenitunteja kun katsoo, täytyy sanoa, että ei ne lihakset ihan huomaamatta pääse kasvamaan. Vaikka ei se kyllä päällimmäisin huolenaihe ole meikäläisellä ollutkaan:)) Aikaa ja rahaa tämä harrastus toki vie, mutta antaa niin tajuttoman paljon iloa ja tyytyväisyyttä elämään. En ymmärrä mitä tekisin ilman tätä, tää on niin mun juttu! Kilpaileminen body fitnesissä kuuluu nyt kiinteästi elämääni ja toivottavasti myös jatkossa. Salilla saan kunnon potkut treeniin, kun tiedän nousevani lavalle ja draivi kasvaa mitä lähemmäksi kisat tulee. Kisojen tuomaripalaute yhdessä valmentajan palautteen kanssa on minulle äärimmäisen tärkeä asia. Ne kertovat kehittymistarpeeni ja niiden avulla teen jatkosuunnitelmat ja määrittelen uudet etapit.

Tänään, kun tätä kirjoittelen, on päivälleen kuukausi kisoihin. Kaloreita laskettiin ihan vähän viime viikon valmentajan tapaamisen jälkeen. Vaikkakin muutos oli vähäinen, mun kroppa on tarkka ja huomasi senkin riiston kyllä hyvin. Nyt nälättää välillä ja huomaan odottavani seuraavaa ateriaa. Hyvä niin, homma siis rullaa eteenpäin ja ihra tirisee. Läskiä on lähtenyt tähän aamuun mennessä 8,1 kg.

Kesän nautintoja; lämpö, vesi ja ihanat kakarat!

Viikko 14

Nyt on 14 diettiviikkoa kasassa. Tästä ajasta nämä 4 viimeistä viikkoa on ollut oudon helppoja, tasapainoisia, suorastaan eufoorisia. ???Miksi??? Tavallisesti ainakin 10 ekaa viikkoa pitäisi mennä heittämällä, mutta minulla ne vähän tökki. Olen miettinyt mistä moinen johtui ja miksi nyt on näin helppo olotila. Kun dietti alkoi, alkoi myös hyvät pyöräilykelit:) Auto vaihtui pyörään ja kilometrejä tuli kuin huomaamatta. Ruokavalio ei ilmeisesti antanutkaan yhtään myöden ylimääräisille aeroobisille. Nyt auto on taas alla, kun menen salille, ruokakauppaan, töihin.... Ja olo on hieno, NIIIN HIENO! En tarvitse ylimääräisiä unia päivän mittaan, olen virkeä ja nukun yöt hyvin.  Nälkä ei ole ja mieliteot puuttuu tyystin. Salilla motivaatio on korkealla. Toki tiedän, että tämä tilanne voi muuttua sormia napsauttamalla ja saattaa olla, että tulee suoranainen romahdus jaksamiseen. Se on selvää, mutta nyt on näin ja hyvä niin, tästä täytyy vain nauttia. VIISI viikkoa karsintoihin, kääk ja vau! Näistä viidestä viikosta viimeinen on viimeistelyviikko eli se tulee olemaan aikalailla erilainen viikko, erittäin mielenkiintoista aikaa. Tuolloin kropan muutokset näkee päivittäin, siinä edetään vauhdilla.

Jyrkillä oli synttärit ja hän lopettikin oman "myötätunto-diettinsä" siihen. Kiloja karisi likimain 10 ja senttejä uskomaton määrä. Upea saavutus! Juhlat juhlittiin hyvillä mielin ja pöydät notkuivat herkkuja. Laitoin itselleni kakkupalan (ison) pakastimeen odottamaan kisojen jälkeistä aikaa.

Herkkuja, herkkuja....mun herkku on kuitenkin KISAT!

Hmmm...mansikka-valkosuklaa-bodarikakku:)

Kävin tällä viikolla Matin luona kuntotsekkauksessa, näitä tsekkauksia on enää kaksi ennen kisoja! Pitkällä ollaan siis! Kunto oli edennyt toivotusti ja säätöjä ei juurikaan tehty, ihan pieni viilaus tuli ruokaan eikä edes tullut sitä kuudetta aamuaeroobista, jota itse pidin täysin varmana:) Itseasiassa, olisin halunnut kuudennen aamulenkin, mutta Matti on pomo ja sanoo mitä tehdään:) Luotan niin täysin Matin ammattitaitoon ja näkemykseen, onhan meillä jo yksi yhteinen kisadiettikin takana. Turhaan ei hötkyillä minkään asian suhteen ja kaikella tekemisellä on selkeä tavoite ja syy. Minä vain diettaan ja urheilen rauhallisin mielin, Matti hoitaa ajattelun. On se vaan niin helppoa;)

Tampereen reissulla kävin myös sovittamassa bikinejä. Nyt ne on sitten koristeluvaiheessa. Annoin aikalailla vapaat kädet Annille koristelun suhteen. Mulla kun ei ole lahjoja tuollaiseen suunnitteluun:D Hyvät niistä tulee. Parin viikon päästä näen ne uudelleen ja tiedän, että ne on makeet:)

Viimeinen kevyt viikko ennen kisoja on nyt takana. Se on kumma homma, että saan lihakset kipeiksi kevyelläkin viikolla. Johtunee siitä, että teen ohjelmasta poikkeavia liikkeitä ja sarjapituuksia. Huomenna alkaa kunnon paukutus salilla, edessä on etureidet eli kuoleman päivä:) Täytyy myöntää, että kevyen viikon jälkeen odotan todella kovasti oikean työn ääreen pääsyä.