17. viikko eli vajaat kolme viikkoa karsintaan

17. viikko alkanut ja kisoihin on vajaat 3 viikkoa, ensimmäinen etappi alkaa olla huulilla. Nyykähdyksiä voinnissa on alkanut tulla enemmän ja enemmän. Olisi hienoa kirjoittaa miten hyvin menee, mutta en viitsi valehdella. Olen poikki, loppu, väsy. Kuuluu homman luonteeseen, joten siinä ei ole mitään ihmeellistä. Ei kisakunto laulaen tule kellekään, nämä heikommat jaksot on vain kestettävä. Nälkää ei sinällään ole, se tunne on kadonnut jo ajat sitten, mutta tämä väsymys, sitä riittää. Käyn hitaalla, mutta käyn siitä huolimatta ja hommat hoidetaan, niin kuin pitää. Treenit on kovia kaikin puolin, mutta ne tehdään täysillä. Kun pää kestää, lihakset jaksaa, tämä on vain asennekysymys. Kaksi kovaa treenikiertoa on vielä edessä, kolmas viikko on erilaista treeniä eli pumppailua ja venyttelyä. Viikko viikolta ihraa on sulanut ja kroppa alkaa näyttämään jo urheilijan kropalta:)) Toivottavasti ainakin! Mutta tiristettävää vielä on ihan riittävästi.

 Tänään oli vuorossa toiseksi viimeinen etureisitreeni. Pelkäsin ihan oikeesti tätä treeniä ja paljon. Jo aamulenkillä mietin tippa silmässä, miten ihmeessä siitä selviän. Työnsin ajatusta treenistä pois mielestä ja yritin rentoutella ajatuksia. Söin aamupuuron ja hengähdin. Sitten salille ja ensi alkuun virittelemään smith-kyykky urakkaa. Kova setti, mutta se meni!! Perhana se meni hyvin!! Mutta nöyrästi keskittyen seuraavaan urakkaan; etureisiojennus + prässi superina. "Pikkuisen" piti psyykata ja homma kulki HYVIN! Sitten hack-kyykkyä ja niin edelleen. Ai niin hackissa pitänee nostaa seuraavaksi painoa, heeheee!! Siis olen aivan hemmetin ihmeissäni tästä treenistä. Kulki paremmin kuin ikinä olisin edes voinut kuvitella, koska väsymys on painanut kovasti viime päivinä. Eli tästä voi päätellä, että mieli on väsynyt, mutta kroppa ei:)))



Kokeilin tuota Matti Halosen luomaa treenilataria, kun kaikki tuntuu sitä niin kovasti kehuvan. Kerosene ylitti odotukseni. Olen tottunut siihen, että latarit maistuu yleensä joko pahalle tai hemmetin pahalle. Kerosene on kuitenkin suoranainen herkku ja ennen kaikkea se toimii tosi hyvin ja pitkään. Aivan loistava tuote! Onneksi se tuli markkinoille.












Treenijuomana tämä on parasta! Yksi "vika" siinä on, siitä on vaikeaa pitää näppejä erossa. Se pitäisi juoda tasaisesti treenin aikana, mutta etenkin näin dietin karussa makumaailmassa eläessä, se himottaa ihan kauheesti siinä sheikkerissä.












Kisavärinä minulla oli viime vuonna Jan Tana, joka värinä oli kauniin ruskea ja ihan helppo levittää. Siinä on kuitenkin vikana se, että se suttaantuu herkästi ja sitä pitää korjailla paljon. Tänä syksynä kokeilen Pro Tania, jospas se ei niinkään suttaisi ja kestäisi paremmin iholla. Pro Tan vaatii kuitenkin pohjarusketuksen, jota en ole ehtinyt juurikaan hankkimaan luonnollisin menetelmin, joten solarium on nyt kovassa käytössä. Onneksi Elixialta löytyy kyseinen mööpeli, homma on helppoa ja nopeaa hoitaa heti treenin jälkeen ja rentoutua ihanasti loisteputkien lämmössä:)

Kävimme keräilemässä superfoodia eli mustikoita. Saaliiksi tuli upeat 30 litraa hyvää, isoa ja puhdasta mustikkaa!! Marjan kulutus meidän perheessä on kovaa, joten ihan pelkästään ostomarjojen varaan ei kyllä ihan viitsisi laskea.

Jes, perhana mikä riemuvoitto on saada tässä kunnossa aikaiseksi tuollainen saalis! Kerääminen on aikamoista kyykkimistä, mutta omalla tavallaan ihan hauskaakin puuhaa. Saalis oli kyllä kaiken sen vaivan väärtti.

En ole varsinaisia luontoihmisiä, joten liikun hyvin harvoin metsissä. Nyt kun siellä tuli vietettyä useampia tunteja, ei voinut olla huomaamatta kuinka kaunista siellä oli ja rauhallista. Siis todella kaunista! Suunnittelin jo innossani, miten kisojen jälkeen syksyllä kerään muutaman ämpärin puolukkaakin! Tätä odotellessa ostettiin jo uusi pakastinkin:))