Viikot 15 ja 16.

Kirjoitan tätä blogia pääasiassa itselleni päiväkirja-tyyppisellä ajattelumallilla. Uskon, että tämäkään kisadietti ei ole kohdallani viimeinen, joten kirjoittelen tunnelmia mielelläni muistiin. On mielenkiintoista lukea vanhoja juttuja ja verrata meneillään olevaan aikaan. Tähän astisesta on todettava, että vaikka kisoihin valmistavat metodit ovat aikalailla samat kuin edeltävällä dietillä, nämä dietit on kuitenkin erilaisia, ainakin henkisesti. Ensimmäinen kisadietti on niin uutta ja ihmeellistä, tämä toinen menee jo vähän niin ku tuossa sivussa. Tai siis on mennyt ainakin näihin viikkoihin saakka:))

Tämä puudeli tekee aamuaeroobiset myös tyhjällä mahalla, hyvä diettikoira siis!

Viikolla 15 huomasin ensimmäisiä pieniä uupumisia; esim ruuan jälkeen tuli hetkeksi kylmä, iho nousi kananlihalle ja nukutti. Kroppa haluaisi olla paikallaan, jotta vähät energiat säästyisi. Treenit on muuttuneet ihan erilaisiksi tai siis erioloisiksi. Huomaan, että ärryn nopeammin salilla, kaiken pitäisi mennä putkeen ja tapahtua just niin kun oon ajatellut ja jos ei niin....möks!! Muussa elämässä huomaan, että muisti alkaa pätkiä. Voin kertoa jotain tarinaa ja yhtäkkiä jutun punainen lanka katoaa ja hölmistyneenä mietin, mitä mä oikein olin kertomassa. Tai minulle on juuri kerrottu jokin asia, mutta en todellakaan muista sitä hetken päästä. Blondi mikä blondi! Yksi asia on kuitenkin mitä en unohda ja se on SYÖMINEN!! Mun vatsalla on hyvä muisti.

Kesäloman pidän elokuussa eli töissä painetaan melkolailla viimeiseen vetoon saakka. Relaan vasta viimeistelyviikolla, sitä aikaa ei millään töissä pystyisi olemaankaan, silloin alkaa keskittyminen kisaan todenteolla:) Sitä viikkoa odotan kovasti, se on niin mielenkiintoista aikaa, vaikkakin melkoisen rankkaa.

Viikko 16 menossa eli edessä on enää vajaat 3 diettiviikkoa ja siihen päälle viimeistelyviikko ja sitten ollaankin Jyväskylän karsinnoissa. Hienoa, hienoa, hienoa!! Ensimmäinen pitkään odotettu etappi häämöttää. Ajatukset on pitkälti jo tulevissa kisoissa.

Poserausta harjoittelen treenien sivussa ja tietenkin perusteellisemmin peilisalissa. Viime vuonna koin olevani melkoisen yksin T-kävelyn harjoittelemisen ja poseasentojen kanssa. Toki valmentaja katsoi asiat, mutta sellainen yhdessä muiden kilpailijoiden kanssa harjoitteleminen oli vähissä ja tärkeäähän olisi tietenkin päästä edes pienen yleisön eteen. Nyt kun on meneillään ns. fitnessbuumi, niin näitä lavaesiintymisharjoituksia on tarjolla huomattavasti enemmän kuin vuosi sitten. Harjoituskisoja järjestetään yleensä viikonloppuisin ja silloin itse olen töissä. Osallistuminen vie käytännössä katsoen koko päivän, koska täällä Jyväskylässä niitä ei järjestetä ja ajomatkatkin imaisee jo useamman tunnin. Näiden treenien suhteen Tampere on hyvin aktiivinen kaupunki. Tälläiset yhteiset posetreenit on tosi tärkeitä ja arvostankin niitä ihmisiä, jotka näitä järjestää. Täytyy vain jatkossa yrittää järjestää omat asiat niin, että pääsisi useammin niihin osallistumaan:))

Salitreeneistä sen verran, että nyt joutuu jo keskittymään suoritukseen todenteolla! Tarkoitus olisi vähintäänkin pitää saavutetut sarjapainot, mutta toki vielä yritetään päästä ylöskin päin. Lössähtää ei saa, ei missään tapauksessa!! On siis alkanut vaihe, jolloin sinnikkyys punnitaan. Tässä vaiheessa diettiä on ajoittain sellaisia väsypäiviä, että ajatuskin salitreenistä suorastaan hirvittää. Tuntuu, että silmien auki pitäminenkin on jo ylitsepääsemättömän kova juttu:)) Etu- ja takareisitreeneissä vaaditaan nyt jotakin yli-inhimillistä tsemppiä ja lujuutta. Olen pystynyt painamaan edelleen täysillä, mutta uutena tunteena kovien sarjojen välissä on tullut suunnaton voimattomuus ja epätoivo...itkukin. Mutta homma on jatkunut itketti tai ei. Oikeastaan olen ihan tajuttoman ylpeä siitä, että pystyn vetämään itseni uudelleen ja uudelleen jaksamisen rajamaille...ylikin. Toisaalta soimaan itseäni siitä, että sarjat ottaa niin koville, haluaisin olla vielä vahvempi, niin vahva ja niin kovassa kunnossa, etten vinkuisi mistään:) Hyvä tavoite.

Nyt käyn valmentajan luona vähän tiiviimmin, parin viikon välein. Se luo turvallisuutta tähän hommaan. Olen päättänyt, etten stressaa  kropan tiukkuudesta tms, Matti ajattelee ja mä toteutan. Tuosta päätöksestä huolimatta ajatuksiin työntyy ajoittain skitsoja ajatuksia kunnosta; en ehdi sulaa riittävästi....välillä olen tyytyväinen, välillä näen itseni vähintään sotanorsuna jne..jne. Juuri, kun nämä ajatukset ja "näkemykset" oikein tiivistyivät omassa päässä, pääsen kertomaan murheeni Matille. Tai no, en aina edes kehtaa kertoa näistä, koska tiedän kyllä hyvin, että nämä ajatukset kohtaa jokainen diettaaja, taitaa ikäänkuin kuulua asiaan. Tässä kohtaa valmentajan rauhoittava asenne ja asiantuntevuus homman etenemiseen korostuu.

Tänään kävinkin näytillä Matin luona ja palaute oli päinvastainen kuin luulin eli kunto oli mennyt hyvin eteenpäin, itseasiassa oikein hyvin. Alakroppa sulaa aikataulussa, toisin kuin pelkäsin. Ruokavalioon tuli ihan pieni muutos eli "heippa vaan banaanit ja tervetuloa kuudes aamuaeroobinen!!" Näillä muutoksilla mennään siis dietti loppuun ja kahden viikon päästä hakemaan Matilta viimeistelyohjeet!!!! Jeeee!! Kääk!!

Tamperepäivän kruunasi ihanat alennusmyynti shoppailut Idea Parkissa :)))