Elämä palaa ruotuun

Expon jälkeen piti tietenkin käydä syömässä ravintolassa. On se vaan kummallista, että tuolloinkin tuli valittua ruuaksi kanaa, vaikka sitä olen valehtelematta syönyt yhteen soittoon ainakin koko tämän vuoden. Oli ihanaa päästä maistelemaan erilaisia makuja diettiruuan jälkeen. Makuaisti on selvästi terästäytynyt:) Suklaakakku vaniljajäätelöllä meinasi räjäyttää tajunnan.



Kotimatka Jyväskylään taittui nopeasti ja fiilikset oli "pikkuisen" korkealla. Enpä muista, että olisin koskaan kokenut näin huikeita olotiloja. Kova treenaaminen ja ajoittain hyvinkin haasteellinen dieetti kantoivat hedelmää ja ylitin tavoitteeni hienosti tälle vuodelle. Kovat ajat olivat nyt takana. Kovat ajat toivat hienoja tuloksia ja myönnän nyt, että kyllä todellakin kannatti "kiduttaa" itseään:) Kaikella sillä sinnittelyllä oli tarkoituksensa.

Kävin ensimmäiset päivät kisojen jälkeen jotenkin ylikierroksilla, kaikki oli niin ihanaa, kivaa ja...kaikkea positiivista:) Heräsin ennen kukon pieremää ja en malttanut olla aloillani, oli virtaa ja elämäniloa. Tajusin miten ihanaa elämä voikaan olla, kun jaksaa tehdä ihan mitä vaan.  Aamuaeroobisia teen edelleen, mutta hieman kevyemmällä sykkeellä. Nyt on ollut niin upeita syksyisiä aamuja, etten mistään hinnasta jäisi sisälle istumaan.

Salille painoin yhden lepopäivän jälkeen ja aloitin treenaamisen entiseen malliin. Voimaa on ollut hyvin ja valmentajalta saan uuden ohjelman ihan juuri tässä kohta käyttöön.

Syömäpuolella siirryin välittömästi kisoja seuraavana päivänä siihen diettiohjeistukseen, jolla aloitin huhtikuussa dietin eli ruokaa tuli aika paljon lisää. Mielitekoja minkään herkkujen tai ruuan suhteen ei ole juurikaan ollut, mutta juuri puusta poimitut omenat on ollut pieni heikkous. En ole pitänyt ns. vapaamman syönnin päiviä vielä, mutta otan toki ne käytöön, kun siltä tuntuu. En ole ihan millin tarkka ruuan suhteen ollut, jos on tehnyt mieli ruisleipää, olen viipaleen syönyt ja nautin siitä tunteesta, että nyt ei ole "pakko" olla aivan orjallinen minkään suhteen. Luonteeni on kuitenkin aika tiukka ja se ei anna kauheen paljoa liekaa lipsumisiin.

Jotenkin mulle tuli tuossa dietin vaikeina aikoina sellainen olo, että tämä kilpaileminen treeneineen ja dietteineen saattaa testata terveydentilaa aika rajustikin:) Jos kropassa ja päässä kaikki ei ole kunnossa, kilpatie voi katketa melko nopeastikin tai viimeistään viimeisten viikkojen aikana, jolloin kroppa ja psyyke laitetaan todella lujille. Olen kiitollinen, että olen saanut olla terveenä ja saan jatkaa tätä, niin rakasta harrastustani edelleen<3 Ei muuta kuin nöyränä eteen päin.

Heinäkuulta poseharjoituskuvaa

Näin nelikymppisenä naisena on mukavaa huomata, että oman kropan ulkonäköön voi vaikuttaa vielä todella paljon. Peli ei siis ole pelattu siltä osin! Ikä taitaa olla vain tekosyy monelle asialle, sen varjolla on helpompaa vetäytyä sohvan nurkkaan.

Omalla kohdallani asia on niin, että arvostan terveyttä ja elinvoimaista, toimivaa fysiikkaa niin paljon, että olen valmis tekemään päivittäisiä valintoja sen ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi. Selittelyt, tekosyyt ja laiskuus...yäk, ne joutaa romukoppaan. Ne on esteenä elämänhallinnalle ja kehittymiselle.

Haluan olla vanhana mummona vielä laskettelurinteessä, treenata salilla ja matkustaa ympäri maailmaa:) Siinäpä hyvä syy miettiä mitä suuhunsa pistää ja jaksaako treenata vai ei.

Uusi tavoite on asetettu ja se antaa jo kovaa potkua persiille. Seuraavaksi, kun nousen lavalle aion olla huomattavasti isompi! Roimasti lihaa lisää joka paikkaan, erityisesti selkään ja kinttuihin. Siinähän sitä tavoitetta sitten vähäksi aikaa onkin!

Kisat on kisattu tällä haavaa ja nyt on niiiiiiiiiiiin ihanaa, kun voi keskittyä ihan muihin asioihin. Tervetuloa arki ja kaikki sen tuomat haasteet, ihanaa!

Kun kerran tätä energiaa nyt piisaa, niin olihan se käytettävä hyödyksi. Puolukoita ja tyrnejä on kerätty pakastimeen ja omenat keitetty soseeksi. Mikä voisi olla parempaa rahkan ja puuron päällä kuin marjat ja omenasose, namps.

 

Niin joo, yksi viiraus piti toteuttaa tässä myös. Dietin aikana kyllästyin ihan silmittömän paljon hiuksiini. Blondi=väritön, kalvakka lookki, ääääh. Päätin, että kisojen jälkeen tukka lyhenee kunnolla väri muuttuu, se oli ihan pakonomainen tarve toteuttaa. Uusi ajanjakso, uusi lookki. Tänään se tapahtui ja tulokseen olen tyytyväinen. Tuli kevyt olo. Pidennykset pois ja parikymmentä senttiä omaakin tukkaa jäi kampaamon lattialle. Kyllä helpotti:)