Palauttavaa elämää

Vuosi sitten, kun ensimmäinen kisakauteni oli ohi ja kolmet kisat takana, muistan miten ensimmäisten viikkojen aikana tunsin outoa tyhjyyden tunnetta. Tuntui, että olisi pudonnut johonkin outoon elämään, jossa ei oikein tiennyt mitä tekisi. Aiemmat kuukaudet, oikeastaan puoli vuotta, oli kulunut tiukasti aikataulutettuna ja rytmitettynä. Jokaiselle päivälle oli toimintaa ja lapuissa luki mitä tehdään ja mitä syödään. Aina oli mielekästä touhua, joka vei projektia eteenpäin.

Vuosi sitten muistan, miten viimeisten kisojen jälkeen oli jotenkin apea tunnelma ja olin aika huolissani kropastanikin. Pelkäsin, että pullahtaisin porsaaksi ja en hallitsisi syömistä milläänlailla. Kisa-bodysta luopuminen tuntui vaikealta ja haikealta, siihen oli nähty niin paljon vaivaa, hikeä ja kyyneliä. Tuona aikana ajatukset ja tunteet vilisivät ristiin rastiin. Onneksi kotona minulla oli kuitenkin aina ihminen, jolle pystyin puhumaan hulluimmatkin ajatukset ja se auttoi aina eteenpäin kohti normaalia olemusta ja olotilaa.

Tämä 2013 kisakausi oli haastavampi kuin edellinen. Syytä tähän en tiedä. Toki suurinosa dieettiajasta meni hyvin ja energiaa piisasi, mutta mukaan mahtui yllättävän kovia päiviä ja lopussa jopa viikkoja. Mietin monesti dieetin aikana tätä kisoista palautumisvaihetta. Valmistauduin siihen, että mieliala saattaa olla jonkin aikaa matalalla ja olen vetämätön ja mistään innostumaton ruikuttaja, joka vain syö syö syö ja syö ja potee siitä sitten huonoa omaatuntoa ja kierre on valmis!

Nuo viikot Jyväskylän karsintakisoista Lahden SM-kisoihin olivat elämäni kovimmat. Päiviin mahtui vain sali-sohva-vessa kierre. Viimeisten päivien aikana tuo vessa-kohde alkoi jo kovasti mietityttämään...miten senkin voisi välttää. Eli kovilla oltiin. Jotain positiivistakin tapahtui päässäni tuona aikana. Tajusin paljon asioita, mikä on tärkeää ja mikä ei. Viimeistelyviikon tankkausten alettua tajusin, miten hienoa on kun jaksaa tehdä asioita. Pääni meinasi räjähtää energiasta ja onnellisuudesta. Tuosta edellä mainitusta kierteestä putosi kohde "sohva" välittömästi pois ja tilalle tuli vaikka ja mitä touhua.

Ehkä tuo juuri tuo kokemus dieetiltä on kantanut nyt tässä kisojen jälkeisessä palautteluvaiheessa. Tiedän edelleen mikä on tärkeintä! Tärkeintä on terveys ja se, että ympärillä on välittäviä ihmisiä...ja se yksi, joka on ylitse muiden:)

Kisojen jälkeen olen palautunut normaaliin elämään täysin vaivattomasti, ilman stressiä. Ei alakuloa, ei väsymystä, eikä morkkiksia. Noudatan palauttavaa dieettiä ja syön kerran viikossa vapaammin. Tieto siitä, että mikään ei ole nyt pakkoa, ei ole aikatauluja, antaa hienon vapauden tunteen. Tuntuu hauskalta olla taas oman itsensä herra ja päättää itse valinnoista. Huomaan kyllä, että olen tiukkis luonteeltani, en herkästi tee ns. huonoja valintoja elämäntapojeni suhteen, mutta kuten sanoin, se vapaudentunne, se on hieno tunne juuri nyt.

Valmentajalta sain uuden treeniohjelman. Uusi ohjelma on nyt jaettu neljään treeniin. Olisin halunnut edelleen tehdä viisijakoista, mutta nyt mennään tällä uudella jaotuksella jonkin aikaa eteenpäin. Palauttelua, palauttelua. Lihaksiin on palautunut se tuttu polttava, käristävä tunne takaisin, dieetin aikana tuo tunne on vähän erilainen.

Vaaka sai olla rauhassa yli kolme viikkoa ja kaikella kunnioituksella siihen noustessani se kertoi, että olin saanut lisää elopainoa kokonaiset 3 kiloa. Tuolilla istuessani olen joutunut pitämään tyynyä pyllyn alla, koska pakaroista on puuttunut omat pehmusteet, kohta pääsen heittämään tyynynkin jo pois:)

Kisadieetillä pudotin painoa karsintoihin 9,5 kg ja SM:ään 10,8 kg. Viime offilla läskiä oli kertynyt siis ihan sopivasti. Nyt pyrin elämään yhtä läskisti:))