Nordic Fitness Expo 2013

Perjantaina lähdimme ajelemaan jo hyvissä ajoin kohti Lahtea. Illalla oli kilpailijakokous, jossa tarkastettiin jälleen kerran pituus ja kisa-asu. Vaatimaton pituuteni 179 cm oli pysynyt samana kuin 3 viikkoa sitten ja bikinitkin meni tarkastuksesta läpi.

Laatikollinen palkkaria lähti mukaan.

Lauantaina sännättiin välittömästi messuille ostamaan Sportlifen palkkaria kunnioitettava määrä ja tehtiin muitakin erittäin hyviä ostoksia. Nyt ei tarvitse pitkiin aikoihin täydennellä lisäravinne ja vitamiinivarastoja. Miesten kilpailut katsottin alusta loppuun ja sitten lähdettiin hotellille huilimaan.

Lauantaina ruokaa tankattiin vielä enemmän kuin aiempina päivinä ja suola jätettiin pois. Riisi maistui "vähän" vetiselle, mutta kyllähän se niin on, että kun tarpeeksi kova nälkä, niin mautonkin ruoka uppoaa. Veden juonti loppui päivällä. Siitä sitten alkoi pikku hiljaa nesteet poistumaan ja kunto kiristymään.

Värien kanssa läträttiin normaaliin malliin eli neljä kerrosta Pro Tania ja sunnuntaina kaksi kerrosta Jan Tanaa.

Kisa aamun ihana lenkki.

Kisa-aamuna heräsin aikaisin, herätyskelloa ei tarvittu. Kisa-aamun tunnelma on jotain niin mahtavaa, että sitä ei voi sanoin kuvailla, odotusta, jännitystä, iloa ja  rajatonta onnentunnetta. Kurkistin peiliin toiveikkaana, oliko yön aikana tapahtunut se mystinen kiristyminen? Oli tapahtunut ja lavapaino oli -1,3 kiloa pienempi kuin karsintakilpailuissa kolme viikkoa sitten. Hyvä, näillä mennään!

Minnan loihtima kampaus.

Aamulla värit taas pintaan ja aamukävely tuli suoritettua kävelemällä toiseen hotelliin meikkiin ja kampaukseen. Minna Ahmonsaari loihti jälleen kerran ihanan kampauksen ja meikin. Meikin jälkeen laitettiin vielä kerros väriä ja sitten olikin aika lähteä kohti kisapaikkaa. Automatka kisapaikalle tuntui ikuisuudelta; en olisi malttanut millään istua aloillani. Odotin ihan valtavasti  kisoja!


Lavan takana olikin tänä vuonna hyvin tilaa hoitaa pumppailut ja muu liikehdintä. Porukkaa siellä oli todella paljon vähemmän kuin edellisenä vuonna, kiitos uuden huoltajasäännön. Puolisen tuntia ennen kisaa aloitin rauhalliset pumppailut ja siinä sivussa nautiskelin sipsejä ja vettä. Tiimin huoltaja Taina sipaisi ammattimaisin ottein öljyt pintaan ja olin valmis lavalle. Tätä on odotettu! Tämän eteen oli tehty töitä ja kovasti! Hikeä ja kyyneleitä on tiristetty! Ja nyt on SE HETKI!!
























Meitä oli alkukilpailussa 16 kilpailijaa. Tykkään siitä, että kilpailijamäärä on mahdollisimman suuri, näin pääsee kisaamaan kunnolla. Pienellä kisaajamäärällä on luonnollisesti helpompi saada "parempi" sijoitus, mutta siitä häviää kilpailun maku ja  kiinnostavuus.

Alkukilpailu oli vaativa, se kesti aika pitkään ja jokaikinen sekunti oli annettava parastaan, jokaikinen sekunti oli tärkeää näyttää omaa parasta kuntoa. Tässä oli se hetki, jolloin kovan työn tulokset on mitattavana eli kaikki peliin vaan!

Lavalla oli tajuton kuumuus, ilma ei tuntunut vaihtuvan ollenkaan. Pelkäsin, että hikipisarat alkaa valumaan ja meikki sen mukana:) Onneksi näin ei kuitenkaan käynyt. Katsomosta kuului tuttuja kannustushuutoja ja niiden avulla hymy pysyi huulilla loppuun saakka. Olin ja olen edelleen tyytyväinen alkukilpilun suoritukseeni. Fiilis oli kokoajan loistava, nautin suunnattomasti.


Alkukilpailun jälkeen odoteltiin finaaliin pääsevien nimiä. Odotimme ehkä 10 minuuttia, mutta ne minuutit oli pitkiä. Pelotti, kauhistutti; mitä jos putoan...pelottava ajatus!

Vihdoinkin tieto tuli: pääsin finaaliin!! Mä tein sen!! Tavoitteeni tälle vuodelle oli päästä ensimmäisistä karsinnoista SM:ään ja siellä finaaliin eli kuuden parhaan joukkoon. Tavoite oli siis täynnä! Tuntui todella hyvälle.

Finaalikierrosta odotellessa huomasin, että alan hyytymään, voimat kävi vähäisiksi. Jalkoihin tuli pientä tärräämistä ja olo kävi raskaaksi. En osannut korjata oloa ja nopeasti sitä oltiinkin jo jonossa lavalle. Kaiken tarmon ja voiman rippeet keräilin ja painuin finaalikierrokselle.

T-kävely tuli tehtyä, mutta uupumukseltani en pystynyt antamaan parastani. Ei se varmastikkaan olisi sijoitustani parantanut, mutta olisi ollut hienoa vetää kävely kaikella sydämellä ja tuntea, että nautti siitä. Finaalin vertailuissa lihasten jännittämiset ei varmaankaan menneet ihan napakymppiin. Noh, oppia ikä kaikki; seuraavissa kisoissa tälläiseen hyytymiseen pitää osata varautua paremmin.





Sijoitukseni yllätti iloisesti! Ylitin itselleni asettaman tavoitteen; olin viides!! Nyt minulla on SM pokaali ja olen siitä pirun ylpeä, onnellinen ja iloinen. Se on suuri saavutus. Taso pitkässä sarjassa oli kova tänä vuonna, oli hienoa olla osa sitä.

Voittajan Anne Nymanin fysiikka on huikea, aivan uskomattoman upea! Siinä on body fitness kroppa parhaimmillaan.

Hyvä ruoka parempi mieli!

Kisan jälkeen lähdin kipin kapin hotellille korjaamaan oloa. Siellä minua odotti myöhäinen aamupala. Voimat palautui nopeasti, kun sain syömistä ja juomista.
Taivas, miten hyvälle ruoka maistuikaan! Vatsalaukku on käynyt aika pikkuiseksi, mutta eiköhän se taas veny entiselleen ihan helposti:)

Nyt on kiitosten aika:

Kiitos laadukkaista ja toimivista lisäravinteista Sportlife Nutrition!
Kiitos Team Sportlife, on ilo kuulua parhaaseen tiimiin!
Suurkiitos valmentajalleni "Guru" Matti Haloselle, ilman sinua tämä ei olisi ollut mahdollista!
Kiitos Elixia (Seppälä), hyvästä ja kannustavasta treenipaikasta!
Kiitos Gazoz, on ilo treenata hyvissä treenivaatteissa!
Kiitos Studio Bella kauniista kynsistä!

Suuren suuri kiitos kuuluu aviomiehelleni Jyrkille, joka jaksaa aina olla satasella mukana tässä
hommassa ja kannustaa ja uskoa minuun!


Kiitos kaikille muillekin, jotka ovat aina jaksaneet kannustaa ja tsempata eteenpäin. Kiitos Jenna-Riina, Joni, Niina, Sepa, Jukka, Tuija, Vilma, Hannu ja Kerttu, Irja, Sirpa, Anne sekä työkaverit ja salin ihmiset! Olette olleet ihanasti mukana<3

Maljojen nostamisen aika!