Fitness iltaa ja "kuraa" niskaan

Tänään sain kertoa Elixiassa mukavalle kuulijajoukolle tästä niin rakkaasta harrastuksestani, mikä voisi olla mukavampaa:) Kerroin siitä millaista elämää elän kisakauden ulkopuolella ja millä tavalla elämä muuttuu itse kisakaudella. Jännä juttu huomata, että olen "aika" syvällä tässä elämäntavassani. Monen mielestä teen varmaan ihan outoja juttuja, vaikka itselleni ne on ihan normaaleja. En usko, että kaikki naiset tavoittelevat useita lihaskiloja vuoden aikana:) Minä tavoittelen. Ei kaikki varmaankaan punnitse jokaista suupalaa:) Minä punnitsen. Punnitsen dietin aikana luonnollisesti, jotta homma onnistuu ja offilla punnitsen, jotta syön riittävästi eli että saan sitä lihasta.

Siinä kertoessani minulle avautui jotenkin uudelleen se asia, miten onnellinen olenkaan, kun olen löytänyt näin hienon elämäntavan. Elämäntavan, joka antaa iloa, voimaa ja tietenkin myös valtavasti nöyryyttä. Olen löytänyt elämäntavan, jossa voin ylittää itseni vaikka joka päivä ja monella tavalla. Terveys, miten hieno ja korvaamaton asia se onkaan. Tiedättekö, kun on terve, pystyy mihin vaan, jos haluaa riittävästi.

Kiitos yhteistyökumppaneilleni; Sportlife Nutrition ja Gazoz!



Nyt muihin asioihin....Siihen kuraan:(

Olen törmännyt tässä kisojen jälkeen myös siihen, että kaikkien mielestä tämä kisaaminen ei sitten olekkaan hieno juttu. Kummallista, että jotkut jaksavat olla huolissaan dieettini rasittavuudesta ja kovien treenien tekemisestä. Ihmiset, joille asia ei edes milläänlailla kuulu, ihmiset, jotka eivät ole edes olleet näkemässä minua silloin, kun dieetti ja rasittavat treenit alkoivat viemään tosissaan voimia. Tuolloin perhe ympärilläni tuki minua ja jaksamistani, olivat ilona rinnallani ja ovat nyt ylpeitä saavutuksestani.

Olen ollut iloinen kovan työn antamasta tuloksesta ja kaikesta siitä, mitä dieetin vaikeimpina hetkinä opin itsestäni. Onnellisuuden kupla poksahti rikki, kun tietyssä tilanteessa sainkin kuraa niskaani, tilanteessa, jossa ehkä olisin odottanut ennemminkin pientä onnitteluhalausta kuin raipan antoa.
En voi muuta kuin hämmästellä, miksi ihmeessä tämä urheiluharrastus herättää niin herkästi tunteita? Pitääkö tätä harrastaa jatkossa jotenkin piilossa? Miten joitain ihmisiä voi ärsyttää säännöllinen treenaaminen ja syöminen? Paljon tärkeämpää olisi puuttua siihen, kun ihmiset eivät hoida itseään, käytetään alkoholia, tupakkaa, ollaan pulskia jne jne... Mutta ei, tämä harrastus on se, johon juurikin puututaan.

EI HEMMETTI!!!! Haluan olla ylpeä siitä mitä harrastan ja aion olla sitä myös!! Luojan kiitos läheiset ihmiset ja kaverit ymmärtävät kaikki, että tämä on hyvä juttu ja minulle tärkeä. Voin väittää, että tämä ei taatusti ole ollut keltään pois, ei edes perheeltäni. Miksi siis keltään muultakaan? Päinvastoin, minulla on nyt enemmän kuin koskaan aiemmin energiaa ja käyttöönotettavaa voimaa. Otan kaiken sen voiman ja energian käyttööni ja nautin elämästä, sitä ei mikään voi estää.  Kaikkea ei  tarvitse sietää, eikä kuunnella.

Uusi tavoite on kirkkaana mielessä ja sitä kohti menen lujaa vauhtia. Rakastan treenaamista ja aion edistyä siinä parhaan kykyni mukaan. Kilpaileminen on yksi osa harrastusta ja sitä aion jatkossakin tehdä. Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa...vai miten se nyt menikään:)))

Aurinkoa kaikkien päiviin!