Syksyn fitnesskohusta

Syksyn kisojen jälkeen ilmoille pelmahti oikein kunnon fitneksen parjaus buumi. Oli hauskaa lukea eri blogeja ja kannanottoja asiaan. Mielestäni mitään uutta ja ihmeellistä ei kuitenkaan tuotu esiin missään foorumissa. On vain yksinkertaisesti ymmärrettävä mitä kilpaurheilu tarkoittaa. Kilpaurheilussa asiat luonnollisesti viedään äärirajoille saakka eikä terveys varmastikaan enää ole ykköstavoite, mutta siinä tilassa ei kuitenkaan kauaa olla.

Bodylajit ovat arvostelulajeja ja urheilun tulokset tuodaan esiin omalla kropalla. Lavalle astelee kaikin puolin viimeistelty kilpailija; väri, pumpatut lihakset, meikit, hiukset, kynnet, bikinit, kengät...kaikki tarkalleen mietittyjä ja toteutettuja.

Onhan se tietyllä tavalla illuusiota, mutta mielestäni siinä kuitenkin näkyy totuus!! Totuus tehdystä työstä, väännetystä raudasta, offin onnistuneisuudesta, aeroobisen kilometreistä, dieetistä, kurinalaisuudesta ja kaikenkaikkiaan siitä mitä on tehty ja onko tekeminen ollut parhaalla mahdollisella tasolla. Lavalla näkyy siis totuus koko helahoidosta, niin offikaudesta kuin kisakaudesta.


Koko elämähän on tietyllä tavalla illuusiota; harva meistä naisista kulkee juurikaan missään ilman meikkiä, vaatteita, laittamatta hiuksia. Ainahan me haluamme näyttää paremmilta kuin luonnostaan olemme ja korostaa hyviä piirteitä meikkaamalla tai pukeutumalla tietyllä tavalla. Sama pätee lavalla; jokainen kilpailija haluaa näyttää treenaamisen tulokset parhaalla mahdollisella tavalla, korostaen naisellisuuttaan ja tuoden lihaksistoaan esiin itselleen parhaiten sopivilla poserauksilla.

Kuten moni muukin, niin minäkin, katsoin syksyllä sen paljon puhutun A-talk:n, jossa keskusteltiin
tästä fitneksestä. Saldo kyseisestä ohjelmasta jäi melkoisen olemattomaksi. Yksi asia pisti kuitenkin ihan pirusti silmään; se ruokalautanen. Lautasella oli parsakaalia, kanaa ja öljyä!! Annettiin vielä ymmärtää, että kisadietillä oikeesti syödään tuollaista ja noin pieniä määriä!!? En mä ainakaan syö, kuolisin nälkään jo alkumetreillä. Eipä taitaisi olla lavalla enää yhtään mitään mitä näyttää, kun lihakset olisi kadonneet samaa reittiä kanan ja parsakaalin kanssa. Kukaan ei korjannut asiaa tuossa ohjelmassa ja moni katsoja onkin nyt siinä luulossa, että näin syödään ja riudutaan. Minulta onkin nyt useamman kerran tultu kysymään, että miten tuollaisella voi elää. Niinpä! Ei voikkaan! Tai minä en ainakaan:))

Toinen asia mikä jäi vähän kaivertamaan oli se, että ohjelmasta sai sen kuvan, ettei muita lajeja olekaan kuin bikini fitness. Meillähän on olemassa muitakin upeita bodylajeja kuin edellä mainittu. Olisin niiiiin kaivannut esimerkiksi miesten puolelta kehonrakentajan ajatuksia käytyyn keskusteluun. Yleensä miehet suhtautuvat huomattavasti neutraalimmin kaikkiin "kisavalmisteluihin", vaikkakin heidän dieettinsä on varmasti todella, todella paljon kovempaa kuin meidän naisten dieetit.

Nyt tuntuukin siltä, että naiskisaajien määrän lisääntyessä, näistä "lieveilmiöistä" on alettu vauhkoamaan ihan kauheasti. Kuitenkin olisi tärkeää muistaa, ettei ole olemassa mitään urheilulajia, joka sopisi ihan kaikille ihmisille. Ei se sovi tämäkään kaikille ja onhan tässä oltava terve järki mukana sekä tietoa lajista ennenkuin lähtee tavoittelemaan kisakuntoa. Jos syömishäiriö puskee pinnan alta tai on jo heti kättelyssä tiedossa, ettei aika riitä perheen ja työn lisäksi treenaamiseen ja kurinalaiseen elämään, miksi lähteä lyömään päätä seinään?!! Unelmia ei tarvitse haudata, mutta niille ja niiden toteuttamiselle löytyy kyllä aikansa.

Elämäntapana fitness perustuu oikeanlaiseen ravitsemukseen, riittävään lepoon ja tietenkin treenaamiseen. Kaikki edellä mainitut asiat ovat yksilöllisiä; mikä kenellekin on riittävää missäkin asiassa. Tämän varmistamiseksi on AMMATTITAITOISET, asiaan perehtyneet valmentajat. Fitness elämäntapa ja kilpaurheilu ovat kaksi eri asiaa ja ensimmäinen niistä on täysin turvallista ja erittäin terveellistä toimintaa.

Täytyy myöntää, että syksyn myötä sana "fitness" on saanut kylkeensä jotenkin huonon leiman. Mielelläni en sitä enää itse edes käyttäisi. Arvostan tätä lajia valtavasti, mutta en jaksa selittää ja puolustella aina uudelleen ja uudelleen tämän "vaarallisen" lajin ihmeellisyyksiä. Tavallaan on kuitenkin hyvä, että tätä asiaa nyt myllätään ja väännellään ja käännellään.

Toivon, että kaiken tämän mylläyksen  jälkeen fitness muuttuu kaikkien päässä aivan tavalliseksi ja arkipäiväiseksi asiaksi, aivan yhtä tavalliseksi kuin maratonin juokseminen. Tämän myötä voitaisiin kenties palauttaa rauha lajin harrastamiseen.