Dietti alkaa painamaan jalkaa ja mieltä ja kaikkea:) Haasteena on tietenkin vetää treenit samalla draivilla kuin aina ennenkin ja se vaatii nyt ennen kaikkea päätä. Sitä kyllä löytyy, mutta treenien jälkeinen elämä onkin sitten tuskaista ja väsymyksen täyteistä olotilaa. Nyt otetaan oikeasti naisesta mittaa! Treeneissä lihaskipu on erilaista, tuskaisempaa kuin ennen ja sitä on yksinkertaisesti vain nyt siedettävä. Mikä ei tapa, se vahvistaa..tai jotain.
Huomaan, että hermo ei kestä oikein mitään ylimääräistä, asioiden suunnittelu on vaikeaa, kun ei jaksa keskittyä mihinkään mikä vaatii ajattelemista. Meille naisillehan on luonteenomaista tehdä montaa asiaa kerralla, mutta nyt se ei enää onnistu...yksi tehtävä kerrallaan ja sekin vie aikaa:)
Onneksi nyt alkoi kesäloma, se on aivan oikealla paikallaan. Nyt on tärkeää keskittyä vain tähän projektiin, muuhun ei ole tarpeen käyttää rajallista virtaa.
Kuulostaa varmasti kamalalta valittamiselta, mutta ei tuo ole koko totuus. Hyviä hetkiä on vielä paljon ja aamut on täynnä virtaa, virta vaan loppuu salin myötä. Olen ylpeä itsestäni, että pystyn vetämään salit edelleen täysillä, asennetta löytyy, koska tämä harrastus on kuin minulle luotu, rakastan salitreenejä!
Nyt ensimmäisen kerran huomaan, että minulle on alkanut ilmaantumaan mielitekoja ruokaa kohtaan. Kaupassa vilkuilen sellaistenkin tuotteiden perään, joita en normaalisti edes söisi. Kohta jo elävä lehmäkin saa kuolan valumaan, apua:) Ruuat ei anna enää oikeastaan hetkeksikään täyttä tai edes täydehköä oloa, se tuntuu turhauttavalta.
Kun aikoinaan päätin lähteä tähän projektiin, halusin nähdä onko minulla vahvuutta vetää tälläinen setti läpi ja nyt, vaikka peli kovenee päivä päivältä, sisuni myös kasvaa. Olen oppinut tuntemaan itseäni ja vahvuuksiani aivan erilailla kuin koskaan ennen. Olen vahvempi kuin olen luullut. Nyt tiedän, että päätänpä elämässäni mitä tahansa, pystyn mihin vain. Se on hieno tunne. Kisadietin läpi vieminen ei ole helppo asia, vaikkakin oma diettini on ollut todella helppoa näihin viikkoihin saakka. Tässä on oppinut miten valtavan tärkeä asia psyyke on salitreenissä ja toki myös tässä kokonaisuudessa. Salitreenit on välillä niin kovia, että rehellisesti on myönnettävä, että kahdesti olen saanut pari kyyneltäkin aikaiseksi sarjojen välillä.
Se on välillä tälläistä hiljentymistä ja latautumista...ja ei kun uuteen sarjaan käsiksi:)
Tulevalla viikolla menen Matin luokse ja katsomme viimeisen viikon ohjelman, tuolloin sali taitaa olla enemmän vain pumppailua. En tiedä vielä oikeastaan yhtään mitä viimeinen viikko tuo tullessaan, mutta sittenhän sen näkee. Bikinit on valmiit ja ne käyn myös hakemassa samalla reissulla. Pari viikkoa sitten kävin sovittamassa ne ja suunnittelimme koristelun niihin, jänskää hommaa:)
Tuskallisin ja pelottavin asia on tulevalla viikolla reisien lihaskalvojen avaaminen, voi taivas! Kävin pari viikkoa sitten ekan kerran ja silloin niitä "vähän paineltiin" ja todellinen avaaminen tapahtuu tässä muutaman päivän päästä. En uskalla edes ajatella kuinka kipeää se tekee, kun ne oikeesti avataan, kun pelkkä "vähän painaminen" aiheutti jo sellaista tuskaa, että ihan synnytyskivutkin tuli mieleen:) Reidet oli mustelmilla, mutta kieltämättä lihas oli pulleamman ja paremman näköinen jo heti hieronnan jälkeen. Tässä yhteydessä totesin, miten tärkeää olisi valita (=löytää) hyvä, asiansa osaava ja tästä lajista tietävä hieroja jo heti alku metreillä. Nyt olen sen löytänyt ja hän on Marko Panu, Tampereen Sykkeen yhteydessä. Nyt ei mene enää rahaa hukkaan turhiin hierontakäynteihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti