Loppusuoraa kuljetaan

Yleistä pohdintaa

Kyllä se on vaan todettava, että tämä urheilulaji muuttuu vaativammaksi sekä fyysisellä että psyykkisellä puolella tässä loppusuoralla. Neljä viimeistä viikkoa on kovaa soittoa, mutta erityistä haasteellisuutta tulee mukaan kahden viimeisen viikon aikana. Olotilat aaltoilevat ja vaihtelevat rivakasti eikä niihin juurikaan selitystä tai ennaltaehkäisykeinoa ole. Huonot fiilikset tulee ja menee, samaten myös hyvät. Hyvistä fiiliksistä nautin kympillä, mutta joudun muistuttamaan monesti itseäni siitä, että voimat on tässä vaiheessa rajalliset ja ne on nyt kohdistettava vain oikeisiin asioihin. Olen tässä oppinut kantapään kautta, että virrantäyteiset hetket tai päivät eivät tarkoita sitä, että voin alkaa puuhastelemaan ihan mitä vaan:)) Vähemmän tärkeät asiat voin hoitaa myöhemmin. Jos tuollaisen "virtapiikin" käytän johonkin liian fyysiseen hommaan, se kostautuu julmetun kammottavalla "putoamisella" ja siitä ei ole itku kaukana.
Nämä kaikki fiilikset; nyykähdykset, romahdukset, virtapiikit yms tunteet tekevät tästä kilpailuun valmistautumisesta hirvittävän mielenkiintoisen kokemuksen. Väkisinkin oppii tuntemaan omia voimavarojaan ja tulkitsemaan kropan viestejä. En ole ollut mikään hyvä itseni kuuntelija koskaan, mutta nyt alan oppimaan sitäkin aluetta. Kaikki eteen tulleet ja tulevat haasteet yksinkertaisesti kuuluu tämän homman luonteeseen. Kisakuntoa tässä ollaan hakemassa eikä se tule helpolla. Tunnen kuitenkin nahoissani, että minulla on vielä varastossa käyttämätöntä voimaa ja tsemppiä. Otan sen sitten käyttöön, jos sitä tarvitaan:) Treenejä en voisi tiukentaa, ne teen aina...siis AINA täysillä, vaikka henki lähtisi. RAKASTAN tätä lajia!


Oma dieettini on samanlainen kuin viime vuonna eli tasaisesti ja pikku hiljaa lähdettiin karsimaan hiilareita ruokavaliosta ja lisättiin aeroobista liikuntaa. Tähän dieettiin ei ole kuulunut yhden yhtä tankkauspäivää. En siis tiedä niistä mitään. Olen ajatellut monesti miten se toimisi omalla kohdallani. Olisiko se hienoa, että välillä saisi syödä enemmän hiilareita ja miten upeasti treenit kulkisi seuraavina päivinä? Vai onko tämä karu, tasainen tamplaaminen, ilman tankkipäiviä selkeämpää? Voi olla, että tämä tasainen on minulle ehkä parempi vaihtoehto, mene ja tiedä. Ei tule härpittyä mielihaluja lainkaan, voi antaa niiden kuolla rauhassa. Haluan kuitenkin kokeilla tuota "tankkailu-dieettiä" vielä joskus, ihan mielenkiinnosta.


Vaikka treenaaminen on kovaa hommaa eikä siinä ehdi juurikaan olemaan sosiaalinen, kuitenkin Jyväskylän Elixialla treenaa aivan mahtavia ihmisiä. Olen saanut hyvin paljon tsemppausta ja kannustusta tässäkin kisaprojektissa. Tässä eräänä päivänä minua odotti salilla todellinen ylläri. Kaksi ihanaa ihmistä, Sirpa ja Irja, yllättivät minut perinpohjin. He halusivat tsempata minua kasvohoito-lahjakortilla, ihan uskomattomia mimmejä! Nämä naiset ovat kannustaneet minua muutenkin jo niin hitsin paljon, että tämä oli jo ihan liikaa:))) Kyllä tuli hyvä mieli, olen otettu. Kiitos tytöt, tämä kyllä vielä muistetaan, perästä kuuluu! Ajan kasvohoitoon varasin heti ja pääsenkin sinne rentoutumaan viimeistelyviikolla! Voiko parempaan saumaan tulla!!

Lajin naisellinen puoli alkaa kurkistamaan

Ihmiset, jotka eivät tunne fitness- tai ylipäätään bodylajeja, näkevät usein vain sen pintasilauksen eli lavanäkymän. Monesti törmään siihen ajatukseen, että tämä on vain sellaista pyllyn pyörittelyä ja patsastelua lavalla, ei sen kummempaa. Herkästi ajatellaan, että kisa-look on se pääjuttu. Minulta monesti kyselläänkin enemmän kisakampauksista ja bikineistä kuin itse treenaamisesta. Välillä kuulee niitä "päivä prinsessana" juttuja...ääääh! Tarkoitushan on se, että kovan työn tulokset tuodaan esiin tyylikkäästi ja naisellisuutta korostaen. Uskon, että moni ei todellakaan tiedä, miten kovaa työtä lavalle nouseminen vaatii.  Tässä ei riitä pelkästään kaunis hymy, pitkät kynnet ja tuuheat ripset:)) Tämä on Urheilua!!

Niinpä! Salitreeni on äijämäistä vääntämistä; hiki valuu pitkin punaista naamaa, kirosanat lipsahtelee, ärinää, murinaa, ähinää.... Eli ei niin naisellista:) Onneksi lavalla saamme kaikki olla todellisia naisia! Pelkästään salia vääntämällä tässä alkaisikin jo varmaan muistuttamaan pikku hiljaa äijää:)

Nyt ollaan jo niiiiiiiiin lähellä kisoja, että on aika antaa naisellisille asioille tilaa, PALJON tilaa. Aika kivaa...rentouttavaa...ihanaa!! Kynsiä, kasvohoitoa, kampaajaa, sokerointia, hierontaa. Salillakin vain tyttömäistä pumppailua, venyttelyä, posetusta ja ehtii heittää juttuakin muiden treenaajien kanssa! Pikkuisenko on vaihtelua normi arkeen:)) Tämähän tarkoittaa kylmästi sitä, että nyt on sitten tehty kaikki se mitä treenirintamalla on voinut tehdä. Enempää tai paremmin en olisi voinut tehdä mitään. Nyt on taottu se määrä lihaa, mitä voin saada tässä ajassa. Ja kun olen tehnyt joka päivä, jokaikinen treeni oman ehdottoman parhaani, en voi olla kuin tyytyväinen. Itsellehän tätä tehdään. Nyt on tullut edistymisen mittaamisen paikka eli KISAT!




Kävin uusimassa treenivaatteita Jyväskylän Gazoz liikkeessä. Se sijaitsee pikkuisen piilossa ja siksi se on jotenkin jäänyt omalla kohdallani vähälle huomiolle. Se sijaitsee Forumissa (melkein Red neckin vieressä) Suosittelen todellakin sitä kauppaa; hyvä valikoima laadukkaita treenivaatteita ja vielä hyvän näköisiäkin!

Itselleni uusin siellä juuri treenivaatteita ja varusteita. Nyt on taas kivaa treenata, kun on kunnolliset ja kauniit vaatteet päällä:))

Gazozilla on myös erittäin hyvä nettikauppa. Eipähän tarvitse lähteä välttämättä kotoa mihinkään, jos haluaa jotain kivaa päälle pantavaa. Kannattaa tutustua siihen!