 |
| Maljat palauttavaa juomaa offikauden loppuun! Toimii. |
Kuitenkin tämä on juuri se vaihe, jota aina pelkään jo pitkään ja mietin tuhat kertaa alanko tähän enää ikinä. Olen miettinyt kovasti kestänkö taas kaikki ne dietin tuomat haasteet. Taidan olla luonteeltani taistelija enkä halua elää sellaista elämää, jossa kaikki tulee kuin Manulle illallinen, välillä on hauskaa vähän testata omaa henkistä ja fyysistä suorituskykyä. Tämä urheilulaji mahdollistaa kokeilla kuinka kovaa tekoa on:)
Nyt on takana yli vuoden mitainen offiaika, tuolloin pääpiirteissäni noudatin luonnollisesti tiettyä ruokavaliota ja treenasin salilla tinkimättömästi. MUTTA en ottanut syömisiä haudan vakavasti, lipsuin jos halusin ja joustin, jos elämä niin vaati. Treeneistä en tosin ole joustanut koskaan. Nyt on aika lopettaa kaikki jousto ruuan suhteen, lipsuilut on lipsuiltu. Ryhti on tullut elämään!
Suurin osa dietistä on erittäin hyvää aikaa; voimaa ja energiaa on ajoittain niin paljon, ettei välillä tiedä mihin sen kanavoisi. Muistan, kun olen edellisillä dieteillä jopa siunaillut sitä energian määrää ja uhonnut, etten lopeta diettiä koskaan, jos tämä kerran näin hyvältä tuntuu. MUTTA loppuvaiheessa, voimaa on nippa nappa sen verran, että pysyn juuri ja juuri sisäsiistinä. Hiilarit ajetaan niin alas, että se konkreettisesti laittaa itkemään. Aivojen serotoniini määrä laskee ja tulos on se, ettei oikeastaan ole asiaa joka ei itkettäisi. Onneksi tämä vaihe on melko lyhyt ja omalla kohdallani se loppuu välittömästi, kun viimeistelyviikko alkaa ja aletaan tankkaamaan hiilaria koneeseen. Silloin tulee järjetön virtapiikki ja kaikkivoipaisuuden tunne.
Diettiä edeltävä viikonloppu
Kuten aina ennenkin, diettiä edeltävän viikonlopun elin kuin pellossa. Söin mitä sattui ja milloin sattui, valvoin enkä käynyt salilla. Lauantaina kävimme Jykän kanssa ulkona syömässä kunnon hampurilaiset ja jälkkäriksi solahti kurkusta alas kakut ja kahvit. Ähkyä sitten lasketeltiin Figaron viinibaarin tuhdilla punaviinillä. Yksityiskohtiin sen enempää menemättä lauantain ja sunnuntain aikana tuli syötyä erittäin topakasti.
Sunnuntaina iltapäivällä olo oli huono ja väsynyt. Tuntui, että kokoajan oli vähän nälkä, vaikka syömätahti oli tiheä ja määrissäkään ei pihtailtu. Tuossa huomasi konkreettisesti höttöruuan syömisen vaikutuksen; kun työntää kitaansa kaikenlaista moskaa, verensokerit eivät pysy tasaisina ja ruokavälit on haasteellista pitää 3-4 tunnin mittaisina. Pidemmän päälle tuollaisesta saisi takuuvarmasti palkinnoksi komean vararenkaan vyötärölle ja roikkuvan persiin, kylkiäiseksi tulee vielä sellainen väsymys, ettei varmasti jaksa lähteä liikkumaan.
Vihoviimeiseksi tämän offikauden ruuaksi haimme vielä koko perheelle Hesen jotkut sellaiset kerroshampurilaiset. Hampurilaiset kulkivat Hesen pussissa autolle ja täytyy myöntää etten tuntenut ainakaan ylpeyttä tuota pussia kantaessa. Mietin, miten joillakin on varaa tälläiseen ruokaan. Yksi hamppari maksoi melkein kuusi euroa ja mulla meni vain hetki, kun olin sen jo syönyt, niitähän menisi ainakin kolme, että nälkä lähtisi. Tuolla hinnalla saisi jo hyvää jauhelihaa kunnon kasan! Illalla olin aivan täynnä tätä "vapaata elämää"!!! Ei vaan ole mun juttu!! Kyllä syöminen on kivaa, mutta se pitää kyllä ansaita, ennen kuin se on oikeesti kivaa.
Maanantaina punnitsin viikonlopun synnit. Olin punninnut itseni ennen mättö-viikonloppua ja nyt punnitsin sen jälkeen. Yllätyin tuloksesta, vain 1,6 kg lisää!! Odotin paljon suurempaa nousua.Ensimmäinen viikko
Dietti alkoi ja hiilareita pudotettiin vähän rankemmalla kädellä heti kättelyssä. Aamulenkit alkoivat myös. Tämä kaikki tuntui niin helpottavalta tuon viikonlopun jälkeen. Nälkä alkoi hiipiä vasta perjantaina, mutta vain heikkona tunteena. Oon ihan fiiliksissä. Kisakausi aloitettu ja vääjäämätön rasvansulatus käynnistynyt. Treeneistä vaan kaikki irti, vielä saa kehitystä aikaan!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti