Syömisen ihana vaikeus....

"Ennen vanhaan", kun en vielä tiennyt mitään järkevästä syömisestä, työnsin kurkusta alas pääasiassa heikkotasoisia hiilareita ja sainkin sitten aina taistella painoni kanssa. Olin joko dieetillä tai sitten en ollut, siinä ne vaihtoehdot olikin. Jos en ollut dieetillä, söin vähän kokoajan jotain tai sitten pidin aamusta pitkän ruokatauon ja söin vasta iltapäivällä. Silloin se ruoka jo maistuikin ja sitä menikin paljon ja vaikka mitä. Ajattelin, että kun syön 2-3 kertaa päivässä, että se on ok ja silloin voi syödäkin kunnon annoksia:))

Pari kertaa vuodessa sitten pitikin aloittaa dieetti, koska rasvaa alkoi kertymään liikaa. Dieetit suunnittelin tietenkin ihan itse! Ajattelin, että kun kerran syömällä lihoaa, niin syömättä laihtuu, yksinkertaista! Dieetit oli välillä aika kovia, en jaksanut tuolloin edes lenkkeillä. Eikä lenkit kyllä kuuluneetkaan minun dieetteihin, ne kuului ns. normaaliin kauteen, koska lenkkeilin vain painonhallinnallisista syistä. Dieetit olivat lyhyitä, jotkut kestivät viikon, jotkut maksimissaan 10 viikkoa, jonka jälkeen kaikki palasi ennalleen. Mitä lyhyempi dieetti, sitä vähemmän siinä syötiin.


Yksi dieetti koostui vain kahvista ja appelsiineistä...ei muuta. Muistan mieten paleli, mutta kahvi auttoi aina hetkeksi. Tuolla dieetillä laihduin nopeasti. Jälkeenpäin ajateltuna, en ehkä sittenkään laihtunut, sain vain vaakaan nätimmät lukemat. Nesteet lähti taatusti ja sen lisäksi myös nekin vähäiset lihasmassat, joita silloin oli. Kirsikkana kakun päällä, aineenvaihdunta hidastui entisestään ja tulevat syömiset muuttuivat rasvaksi persnahkaan välittömästi. Ihana kierre.



En ole mikään lihava ollut koskaan, mutta sellainen löysä vempula kuitenkin. Järkevä syöminen kiinnosti kovasti ja siihen aikaan ei ollut näin paljon tietoa terveellisestä, proteiinipainotteisesta ruokavaliosta kuin nykyään on. Nythän on suoranainen ihme, jos joku innokas ei löydä riittävästi tietoa tästä asiasta. Tietoa tursuaa niin netistä kuin tv:stäkin. Tuolloin, kun itse taistelin näiden asioiden kanssa, tietoa ei juurikaan ollut eikä se ollut näin helposti saatavilla.

Mielestäni Jutta Gustafsberg on ehdottomasti yksi tärkeimmistä ihmisistä, joka aikoinaan toi meidän tavallisten ihmisten keskuuteen tietoa salitreenaamisesta ja siihen kuuluvasta ruokavaliosta. Koko kansan tietoisuuteen tuli myös samaa reittiä tietoa fitneksestä ja kilpailemisesta eri bodylajeissa. Tästä eteenpäin oli huomattavasti helpompaa saada tietoa ja ohjeistusta ravinto ja treeniasioissa. Mielestäni tuli myös käänne siihen suuntaan, ettei se maratoonin juokseminen olekkaan enää se "kovin" juttu tai saavutus.


Olen nauranut näin jälkeenpäin ihan hirveesti erästäkin päähänpistoa jostain muinaisuudesta. Kävin kerran Painonvartijoissa. Se käyti oli hyvin lyhyt; juttelin yhden vetäjän kanssa siinä eteisessä hetken ja hän sanoi, etten ole sellaisessa kunnossa, että "pääsisin" Painonvartijoihin. Yritin selittää, etten ole tulossakaan, haluaisin vain ohjeet, miten rakennan ruokavalioni, niin että jatkuva jojoilu loppuisi. Ei auttanut, en saanut ohjeita:)) Olin kuullut, että netin kautta voi ilmoittautua ja saada ne ohjeet. Pian posti toikin ne kirjaset, lehtiset yms. Tutustuin niihin, laskin kaloreita (siis pelkkiä kaloreita!!!) ja rakensin syömiseni. Söin siis edelleen likimain pelkkiä hiilareita, toki pienemmillä annoksilla, mutta kuitenkin, mikään ei juurikaan muuttunut. Onneksi Painonvartijoita ei enää ole ja onneksi tänä päivänä tietoa on saatavilla yllinkyllin. Haasteena on tietenkin noukkia se asiallinen tieto sieltä käyttöön. Näin ne ajat muuttuu ja nykyään itse vartioin painoja vain salilla.


Olen löytänyt oman tieni näissä ravintoasioissa ja suunnannäyttäjänä on toiminut tietenkin valmentajani Matti Guru Halonen. Matti on viisas mies ja asia, josta olen alusta asti tykännyt on se, että kaikki ohjeistukset on niinsanotusti maanläheisiä, ei mitään kikkailuja eikä hifistelyjä. Ruususuolat ja gojimarjat saa mun puolesta olla jatkossakin kaupan hyllyllä. Itse en kyllä missään tapauksessa ole mikään kulinaristi, hermostun alta aikayksikön kokkiohjelmista ja koko suomi leipoo-jutuista. Tunne niitä katsoessa on sama kuin tikkuja työnnettäisiin kynsien alle.

Viereisessä kuvassa on tämän hetkinen dieettilounaani. Peruna-sipulisekoitusta, jauhelihaa, pakastevihanneksia ja vieressä salaattini. Asettelu on (kuvan vuoksi) normaalia kauniimpi. Todellisuudessa syön Ikean valkoisesta muovikipoista:))

Vieläkin jotkut ihmiset jaksavat olla kauhuissaan aterioideni annoskoosta. Mua taas hirvittää miten joku tyttönen pystyy vetämään yhdeltä istumalta ison pitsan. Mun mielestä se on isompi saavutus!