Osa 1: Fitness classic 2015 / body fitness masters +35

Ensimmäinen homma Helsinkiin saavuttuamme oli rekisteröityä kilpailuun Kulttuuritalolla perjantaina. Homma toimi hyvin, vaikkakin jonottamaan joutui pitkän aikaa. Se oli selvää, kun tiesi miten valtavasti tänä keväänä oli kilpailijoita. Samalla mitattiin pituus ja tarkastettiin bikinien alaosa ja kisakengät, jotta ne on sääntöjen mukaiset. Minulla niissä ei ollut niissä ongelmia.

Tässä sitä valmistaudutaan "päivä prinsessana" oloon. Karuako....njääh!!

Seuraavaksi siirryimme Cumulus Hakaniemeen, jossa asustelimme kisaviikonlopun. Aloitimme värien levityksellä ja otin illan rennosti valmistautuen henkisesti kisoihin.

Herkullisen illallisen sain ihan vuoteeseen ja tämä illallinen sisälsi kaurapuuroa (suolatonta), banskua ja riisikakkuja, niin ja kourallisen vitamiineja. Sitten vaan pötköttämään yöunille.

Kisat alkaisivat lauantai aamuna jo kello 10 eli edessä oli siis aikainen herätys.

Body fitness masters +35 kilpailu 18.4.15

Yö jäi lyhyeksi. Heräsin kisafiiliksiin jo klo 03:38. Unta ei enää tullut ja hohhailin tunnin vielä sängyssä. Pikkuhiljaa herättelin Jykää aamulenkki seuraksi. Kyllä oli pimeää ja kylmää ulkona. Monet ihmiset olivat vasta menossa kotiin baarireissuiltaan.







Lenkin jälkeen Minna tuli laittamaan minulle kisalookkia. Hiukset ja meikki onnistui todella hyvin, olin hyvin tyytyväinen tulokseen. En osaa stressata meikki ja hiusjutuista yhtään, kun Minna laittaa ne, tulos on ollut aina loistava ja niin oli nytkin.

Jyrki tahkosi minuun vielä kerroksen väriä, Jan Tanaa. Tämän kerroksen kanssa tulikin sitten pieniä ongelmia. Toinen jalka oli hyvin epätasainen ja läikikäs. Väriä yritettiin paikata, hangata ja vaikka mitä, mutta mikään ei auttanut, se oli muuttui vain pahemman näköiseksi.

Alkoi olla jo kiire lähteä kisapaikallekin. Tuntui, että otsasuonet räjähtää paniikista. Ei auttanut kun suihkuttaa nivusesta alaspäin jalasta kaikki irtoava väri pois. Suihkun jälkeen jalka oli valkoinen kuin lumi ja muu kroppa ruskea, perhana kun alkoi paniikki vallata olotilaa. Jykä otti onneksi johdon käsiin, kun se kai huomasi, että kohta multa lähtee järki. Minua komennettin kuin armeijassa; ole hiljaa! Käänny! Paikallaan! Ole hiljaa! Ole hiljaa!!! Olin hiljaa ja purin hammasta. Väri saatiin kuntoon, siitä tuli hyvä, tosi hyvä. Tilanteesta selvittiin pikku panikoimisella. Kyllä juuri nuo hetket, juuri ennen kisaa on hermojen hallinnan puolesta vaativia, etenkin jos joku asia menee vähääkään pieleen.

Taksia odotellessa.

Kisapaikalle päästyäni olin rauhoittunut jo aivan täysin ja hyvät fiilikset täyttivät mielen. Tiimimme huoltajat pitivät meistä kilpailijoista todella hyvää huolta. Apua sai aina kun sitä tarvitsi.

Noin puolituntia ennen kisaa aloittelin rauhalliset pumppailut, söin hiljalleen sipsejä ja join vähän vettä ja pumppailin. En pumppaa päkkiä enkä jalkoja ennen kisaa, vain yläkropan.

 Kroppa on niin lujilla ja kuiva, että pumppailussa väsyy herkästi, siksi sen homman kanssa on oltava vähän varovainen, ettei kuluta siihen niitä voimia, joita tarvitsee lavalla. Lopuksi, juuri ennen eliminaatiota join 2 cl salmaria.

Meitä masters kisaajia oli tänä keväänä ennätysmäärä, yhteensä 28 kilpailijaa. Tästä johtuen jouduimme eliminaatiokierrokselle. Eliminaatiokierroksella eli esikarsinnassa valitaan 15 parasta kilpailijaa varsinaiseen kilpailuun eli sarjastamme pudotettiin heti kättelyssä 13 kilpailijaa...aika raakaa touhua! Meitä oli niin paljon, että emme mahtuneet yhteen line-up:iin, vaan rivejä tehtiin kaksi. Tulihan tuokin koettua:))

Mielestäni eliminaatio on pelottavin osuus kilpailussa, jos siinä putoaa, ei pääse edes varsinaiseen kilpailuun.  Se on aika kovaa, koska jokainen lavalle nousija on tehnyt paljon töitä kuntonsa eteen, puhumattakaan kaikista muista valmistautumisista kisaa varten.

Tässä menossa eliminaatiokierros.

Selvisin varsinaiseen kilpailuun, olin helpottunut ja onnellinen. Tässä tilanteessa, kun kilpailijoita on näin tavattoman paljon ja tasoltaan oli paljon hyviä kilpailijoita, ei mitään voi pitää itsestään selvyytenä. Olin siis selvinnyt ainakin alkukilpailuun. Jatkoin siis valmistautumista syömällä hiljalleen sipsejä, juomalla vettä ja pumppailemalla. Sipaisin 2 cl salmaria naamaan ja sitten jonoon odottamaan lavalle pääsyä. En jännittänyt, fiilis oli mielettömän hyvä. Tunsin ylpeyttä; olin jälleen kerran päässyt tähän pisteeseen, olin menossa lavalle!!

Nautin lavalla olosta paljon, se oli jälleen kerran elämäni parhaimpia kokemuksia, hienoimpia hetkiä. Tein kilpailussa parhaani, kilpailin tosissani, mutta nauttien jokaikisestä hetkestä. Pääsin toiseen vertailuun ja se tuntui hyvältä. Sitten oli aika odottaa finaaliin pääsijöiden nimiä. Jännitti, pelotti!
Tieto tuli; en päässyt finaaliin!! Harmitti, petyin. Itselleni asettama tavoite ei täyttynyt tällä kertaa.  Istuskelin hetken ja mietin mikä helvetti meni pieleen!?

Ajatuksia oli pää täynnä; huomenna olisi yleinen sarja edessä ja nyt kävi näin!? Mitä mä teen? Mitä mä korjaan ja miten? Näissä tunnelmissa ja mietteissä menikin sitten se ilta. Mielialat aaltoilivat äärestä laitaan.

Tämän takia on keksitty pituussarjat.

Yllä olevassa kuvassa näkyy syy siihen miksi pituussarjat on keksitty. Masters kisassa rajaavana tekijänä ei ole kuitenkaan pituus, vaan ikä eli yli 35 vuotiaat kisaavat samassa sarjassa olipa pituus sitten mikä hyvänsä. Näin on ainakin vielä tällä hetkellä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että jos kilpailijamäärät on tulevaisuudessa tätä luokkaa kuin tänä keväänä, olisi hyvinkin viisasta laittaa edes kaksi pituussarjaa; pitkät ja lyhyet. Tuossa kuvassa minun molemmin puolin on noin 155 cm kilpailijat ja itse olen 179 cm, ei näytä hyvältä ja tälläinen tuo varmasti myös tuomareille haastetta.

Tuloksen pohdintaa:
Sijoitukseni mastereissa oli 10. Valehtelisin, jos väittäisin, että se olisi ollut ok. Ei ollut. Asetin itselleni masters-kisaan tavoitteeksi finaalipaikan ja siihen en nyt päässyt. Koska oma sijoitustavoite ei täyttynyt, olin ja olen pettynyt.

Päätavoite kuitenkin täyttyi ja se oli oma kehittyminen! Tärkein syy miksi kilpailen, on ehdottomasti se, että tällä keinolla pystyn mittaamaan omaa kehittymistäni lajissa ja tätä kehittymistä oli tapahtunut kovasti.

Olen saanut lisää lihaa erityisesti jalkoihin ja peppuun, mutta myös muualle.  Jalkojen ja takapuolen kasvattaminen oli suurin tavoitteeni, nämä ovat mielestäni kaikkein haastavimmat alueet saada kasvamaan. Treenit on järkyttävän kovia, kun niihin taotaan lihaa.

Vielä se jaksaa kantaa mua!