Viimeinen dieettiviikko

Viimeinen dieettiviikko on yksi odotetuimmista etapeista tällä matkalla. Tämä viikko on vähän pelottavakin, koska sen viikon viimeisenä päivänä voi vain todeta, että kaikki mitä treenien ja dieetin muodossa voi tehdä, on nyt tehty! Ajassa ei voi mennä taaksepäin korjaamaan jotain, mitä ei aikanaan tehnyt kunnolla tai ollenkaan. Tulos (lukuunottamatta viimeistelyä) on nyt tässä ja se, voiko siitä olla ylpeä, riippuu puhtaasti siitä, onko kunnon eteen tehty kaikki mitä voi, sekä offilla että dieetillä.

Tässä vaiheessa huokaisen syvään ja hartaasti; en löydä menneestä ajasta mitään minkä olisin halunnut tehdä toisin. Olen tehnyt kaikkeni ja kovempaakin kuin olisin voinut koskaan kuvitella tekeväni. Jokainen sarja salilla on viety loppuun, jokainen gramma asiaan kuuluvaa ruokaa on syöty, jokainen lepopäivä pidetty ja dieetti vedetty läpi parhaimman valmentajan ohjeilla. Lajin ulkopuolella en ole missään tapauksessa mikään pilkun viilaaja, mutta tässä lajissa olen aivan selkeästi perfektionisti; en ole oikonut, lipsunut tai lintsannut missään kurvissa tai mutkassa, päin vastoin. Olen niin valtavan utelias näkemään mihin pystyn ja miten paljon voin muuttaa ja muokata fysiikkaani järkähtämättömällä, kovalla treenillä. Nyt se työ on tehty ja tulos nähdään lavalla. Voin vain olla tyytyväinen, paremmin en olisi voinut mitään tehdä.

Bikinien sovitusta.

Olen päässyt kokeilemaan rajojani aikuisten oikeesti! Olen tiennyt aina olevani tarvittaessa järkähtämätön jääräpää ja lujaa tekoa, mutta nyt tiedän olevani vieläkin lujempaa tekoa. Pää on kestänyt kovia treenejä äärimmäisen hyvin (ja luojan kiitos, myös fysiikka). Olen saanut tuntea ennen kokematonta ylpeyttä kovien treenien jälkeen! Se ylpeys on parhaimmillaan juuri silloin, kun kova sarja on takana ja kyyneleet valuvat pitkin poskia tuskanhien kanssa. Se on ehdottomasti se ykkösjuttu, parasta ikinä-juttu, jonka olen tämän dieetin aikana kokenut. Viimeiseen treeniin saakka vedin täysillä, sarjapainot pysyivät loppuun saakka ja monessa liikkeessä lähden nostamaan painoja välittömästi kisojen jälkeen. Viimeisen kahden viikon aikana en uskaltanut nostaa enää missään sarjapainoja loukkaantumisriskin vuoksi. Mun mielestä on ihan huikeeta huomata ettei kehitys edes pysähtynyt dieetin aikana. Toki ymmärrän, ettei se lihas dieettaamalla kasva, mutta on ainakin ehkä paremmin säilynyt, kun sarjapainoja ei ole laskettu. Hope so!!

Ketoosista
Ketoosilla olin kaikenkaikkiaan neljä viikkoa ja uskon, että jos vielä dieettaan tulevaisuudessa, ketoosi on mun juttu silloinkin. Koin ketoosin helpommaksi kuin ns. tavallisen dieetin. Ajoittain tuli voinnissa voimakkaita romahduksia, mutta ne kestivät pisimmillään yhtäjaksoisesti vain kuusi tuntia, yleensä kyllä vähemmän. Vointi oli pääasiassa energinen ja hyvä. Yksi asia mistä en ketoosissa tykännyt oli ehdottomasti se, että nesteiden vaihtelut olivat suuria. Välillä olin kuiva kuin nälkiintynyt orava ja välillä takalistossa oli nesteröhelöä, vaikka muille jakaa. Painossa se tarkoitti 1-1,5 kilon painon vaihteluja vuorokaudessa. Pidä siinä sitten pää kylmänä:))

Nyt, kun dieetti on takana ja maanantaina aloitan tankkaamisen, toivon että nestetasapaino saavutetaan ja saan tuupattua ylimääräiset nesteet ulos ja lihassolut turvoksiin, jotta ketoosilla menettämäni lihaspyöreys palautuisi viimeinkin.



Tampereen reissu
Kisabikinit on haettu ja olen varmaankin ensimmäistä kertaa niihin todella tyytyväinen. Ne tuntuu hyvältä päällä ja ovat aivan mun näköiset. Sain valtavan hyvää ja ammattitaitoista palvelua Biancanevelta.
Kävin myös "nesteidenpoisto hieronnassa" Risto Santalan näpeissä ja kyllä tämä mies osaa hommansa, ei voi muuta sanoa.

Palaveria Matin kanssa.

Valmentaja Guru Halonen tsekkasi toimistollaan kuntoni viimeisen kerran tällä dieetillä ja käytiin yhdessä läpi kisaamiseen liittyviä asioita ja luonnollisesti kerrattiin myös kisojen jälkeistä elämää ruokavalioineen ja saleineen. Käynti oli leppoisa ja tuli myös naurettua vedet silmissä kaikenlaisia juttuja.

Tämän kertainen Tampereella käynti oli jotenkin niin täydellinen, tuntui että kaikki irralliset palaset asettuivat paikoilleen ja mieli sai alkaa rauhoittua kisaviikon ajatuksiin. Olen niin onnellinen, että olen saanut ympärilleni raudanlujia alan ammattilaisia, joihin voi todella luottaa ja tukeutua.

Venyttely
Tämä onkin aina se vaikein osio! Venyttely ja putkirullaus! Olen huoltanut nyt viimeisen viikon ajan kehoani joka ilta, kärsivällisesti. Se vaatii kyllä mun luonteellani sellaista rauhoittumista ja kärsivällisyyttä ja roimasti. Kyllähän siitä tulee ihan hyvä olo ja ilta illalta venyn enemmän ja enemmän.

Nyt, kun kirjoitan tätä blogia, alkaa tämän dieetin vihoviimeinen ketoosipäivä taipumaan iltaan. Tämä päivä on ollut hankala; nälkä on kova ja mitään ei juurikaan jaksa/viitsi/halua tehdä, aika on pitkä....

Mielessä on puuro, aamupuuro!!!! Aamulla sitä sitten saa, luojan kiitos!

Nyt mennään pyöreämpien lihasten toivossa kohti uutta viikkoa, KISAVIIKKOA!