Valmentajan viimeinen tsekkaus ennen kisoja

Aikainen herätys!! Se olisi viimeinen Tampereella käyntipäivä ennen karsintakisoja. Ohjelmassa oli ensi alkuun bikinien sovitusta ja koristelujen tsekkausta. Anni oli tehnyt loistavaa työtä! Pikkuista säätöä vain enää ja bikinit oli valmiit. Ihanaa, helpottavaa! Yksi iso asia plakkarissa.

Sitten oli hoidettava treenit Onkiniemen Elixialla. Kyseinen paikka on alkanut tulla jo tosi tutuksi, sinne on aina helppoa mennä ja vetää treenit rivakasti.







Kävimme valikoimassa pikkuisia herkkuja kisojen jälkeiseen hetkeen:) Valinta oli vaikeaa, kun tällä hetkellä ei ole minkäänlaisia mielihalua syömisten suhteen. Mutta jotain pientä löytyi sentään, shampanja-suklaata...hmmmm...kuulostaa ainakin hyvältä; kaksi herkkuani yhdistettynä:)






Tuolla karkkikaupassa oli ihanasti silmänruokaa. Kaikki oli niin värikästä ja kaunista.























Suklaaostosten jälkeen suuntasin kohti hierojaa. Ei sinne meno onneksi enää ihan hirveesti pelota. Kun lihaskalvot on kerran avattu kunnolla ja sen jälkeen ylläpidetty tarpeen mukaan, ne pysyy ainakin minulla aika hyvin auki. Risto Santala kävi kropan läpi ja tällä hieronnalla oli tarkoitus saada nesteet poistumaan tehokkaammin ja muutamaa jumikohtaa piti availla vähän kovemmalla kädellä. Hyvä tuli ja olo oli loistava! Sain myös olkapään ongelman hoitoon erittäin tarpeellisia ohjeita, joilla voin vaikuttaa jatkossa tehokkaasti myös takaolkapäiden kasvuun ja muotoon. Otan nämä liikkeet käyttööni kisojen jälkeen. On aarre olla ammattilaisen käsissä:)

Noh, sokerina pohjalla oli käynti valmentajan luona. En tiedä mikä ihme mun päässä viirasi edeltävänä päivänä, niin ja jatkui se viiraus vielä edeltävän yönkin ajan. Nukuin huonosti! Ensimmäisen kerran tämän dieetin aikana stressasin. Ärsyttävää! Etenkin, kun tiesin tasan tarkkaan, että ei ole mitään aihetta. Mutta kun mulla oli nyt "läski olo". Paino nousi...joo, nestettä, sanoohan sen järkikin. Eihän se läskiä ole, mistä se olisi tullut? On ihan hullua kytätä vaakaa ja stressaantua siitä.

Mutta pää teki kepposiaan. Olin siis läski!!! Ihan turhaa siinä oli kenenkään sanoa mitään, vaakahan oli jo puhunut:) Ei menny perille realistiset puheet ja vakuuttelut, siispä valvoin yön. Hienoa tässä tilanteessa oli se, että käynti valmentajan luona oli juuri oikeassa paikassa. Tiesin, että nyt vaan on otettava järki käteen ja maltettava odottaa Matin painavaa sanaa kunnosta. Aamulla, kun kello soi, katsoin vielä itseäni peilistä...no, läskihän se sieltä edelleen katseli ja vaakakin pysyi armottomana.

(Tarkennan hieman tuota "läskiä oloa". Sillä tarkoitan tässä yhteydessä, että koin olevani liian pehmeä lavalle ja se on ihan eri asia kuin olla oikeassa elämässä läski.)

Tuskanhiki laski vasta Matin luona. Ei ollut hätää. Kunto oli edennyt juuri niin kuin pitikin. No, pikkuisen vaati kyllä vakuuttelua, mutta stressi jäi kuitenkin Tampereelle. Kun turha hermoilu jäi pois, seuraavana aamuna vaakakin oli jälleen rakas ystäväni, nesteet oli poistuneet:)

 Uskon, että juuri tälläiset hölmöt ajatukset kuuluu tähän loppusuoralle. Kaitpa tämäkin on osa kisoihin valmistautumista, pitää kestää pään tekemät kepposet ja luottaa vaan omaan tekemiseen. Juuri näiden ajatusten vuoksi rauhallinen ja asiansa osaava valmentaja on suoranainen aarre. Ei tässä yksin pärjäisi.











Kävimme läpi viimeistelyohjeet ja tyyli on sama kuin viime vuonna, mutta tiettyjä säätöjä kyllä tehtiin. Nyt odotan mielenkiinnolla niiden säätöjen tuomia tuloksia. Ohjeet on selkeät ja ne tulevat luomaan seuraavan viikon päiväohjelmani.

Viime syksynä värinä oli Jan Tana, nyt uutena tuttavuutena tulee olemaan Pro Tan. Hauskaa kokeilla sitä, kun olen kuullut siitä paljon kehuja. Eniten odotan siinä sitä, ettei se suttaa kuten Jan Tana teki. Eihän siinä sitten muuta kun lakkapensselin ostoon, niin pääsee Jyrki maalailemaan:)

RRRRRakastan pitkiä kynsiä. Ne olisivat aina pitkät, jos se vaan olisi mahdollista. Sairaanhoitajan on kuitenkin tyydyttävä ihan vaan lyhyisiin luomukynsiin, mutta lomalla voi vähän irrotella. 

Olen kierrellyt vuosien varrella monissa "kynsipaikoissa", mutta viimeisen puolitoista vuotta kynteni on laitettu Studio Bellassa, Jyväskylän Asemakadulla. Ehdottomasti laadukkaimmat ja kauneimmat kynnet ikinä!

Dieetti on nyt tältä osin ohi! Nyt keskitytään siis viimeistelyyn. Tämä on mielestäni ehdottomasti jännittävintä aikaa, jotenkin ihan juhlallista. Ruokalista vaihtuu voisi sanoa aikalailla täysin uudeksi. Tiedossa siis uusia makujakin:) Salilla pumppaillaan ja venytellään, ihon väri alkaa tummua keskiviikosta eteenpäin, lava-lookin toteuskin alkaa hiljalleen. Olotila on melkolailla kaikkensa antanut ja vatsanpohjassa nipistelee jännitys. Jännitys tulee selvästi uniinkin. Nyt ollaan lähellä, lauantai häämöttää, työ on tehty!