Karsintojen jälkeiset kaksi kiristelyviikkoa

Edessä on siis kolme viikkoa SM-kisoihin; kaksi varsinaista dieettiviikkoa ja kolmas viikko viimeistellään.

Ensimmäinen viikko karsintojen jälkeen

Jyväskylän karsintojen jälkeen heti seuraavana päivänä jatkui dietti. Ruoka pysyi ennallaan, aerobista lisättiin vielä pari tuntia viikkoon. Kiristetään ja tiristetään vielä vähän, siihen on varaa oikein hyvin. Salille oli jo kova ikävä. Viimeistelyviikon treenit oli niin keveitä, että kaipasin kunnon poltetta lihaksiin. Toki pieni pelko rinnassa lähdin salille. Vuorossa oli nimittäin etureidet ja olin juuri ennen viimeistelyviikkoa onnistunut nostamaan smith-kyykyssä painoja uuteen ulottuvuuteen. Periaatehan on se, että takaisin päin ei mennä, suunta on vain ja ainoastaan ylös päin ja tässä asiassa olen järkähtämätön.

Jotenkin oli kuitenkin epäusko kovan treenin läpiviemiseen, olin ollut juuri lavalla, kisakunnossa ja oikeestikko mun pitäisi selvitä tästä treenistä? Hullua koko touhu! Noh, valmentajan sana on laki, kaitpa se tietää mitä tekee:)

Karmea se treeni oli, pahin mitä ikinä olen tehnyt. Jumankauta, luulin että kuolo korjaa viimeistään nyt. Naisellisuus ja glitterit oli siinä touhussa aika kaukana, kyyneleet ja räkä valui pitkin naamaa, lyhyiden palautusten aikana hengitys oli niin tiukalla, että vinguin kuin astmaatikko. Tälläiseen suoritukseen en missään tapauksessa yksin pystyisi enkä edes uskaltaisi yrittää. Jyrki (=orjan piiskuri) "pakotti" mut tähän:)) En kuollut sittenkään! Taas täytyy todeta, että ihminen on kovaa tekoa. On vain voitettava oma psyyke, se on pahin vihollinen ja este kehittymiselle.

Koko loppu päivän olinkin sitten poissa pelistä, otti "vähän" koville koko eläminen. Tiistaina etureidet olikin sitten ihan tohjona, niin kipeet, että lenkin tekokin oli yhtä tuskaa...eikä se kipu ollut ainakaan helpottamaan päin vielä keskiviikkonakaan. Noh, perille meni ja olen siitä samperin ylpeä.  Treenaaminen nyt on normaalia kovemman psyykkaamisen takana, mutta sarjapainoja en ole laskenut missään liikkeessä. Rintatreenissä vinopenkkipunnerruksessa sain jopa plussan tällä viikolla!

Yleisin asento ja paikka, jossa minut tapaa kotoa. Eikös se lihas kasvakin levossa?

Suureksi osaksi olen ollut väsynyt, en juurikaan treenien lisäksi kotoa hievahda, ei ole voimia eikä halua tehdä mitään. Nukun paljon, en jaksa katsoa edes tv:tä. Nyt otetaan tytöstä mittaa! Ja olen pirun iloinen, että minulta löytyy kanttia. Vaikka tämä on rankkaa ja hyvin vaativaa aikaa, tämä on myös hyvin palkitsevaa ja ennen kaikkea olen matkalla SM-KISOIHIN!!!!

Toinen viikko

Salitreenit olen tehnyt tälläkin viikolla aamupäivisin. Treenit olen edelleen vetänyt hullunkiilto silmissä ja jopa sarjapainoja joissain liikkeissä nostaen. Psyykeestä tämä treenaaminen on kiinni, se on taas todettava; kun päätä löytyy, löytyy myös voimaa. Treenien jälkeen alkoikin sitten aina päivän vaativimmat tunnit; olin tuskaisen loppu, en jaksanut enää tehdä mitään. Mietin välillä miten tästä voi ylipäätään selvitä hengissä. En ole aiemmin tälläisiä olotiloja kokenut. Totaalinen voimattomuus. Onneksi kotona muulta perheeltä löytyy ymmärrystä, tukea ja apua. Yksin en olisi jaksanut tätä karsintakisojen ja viimeistelyviikon välistä kahta viikkoa.

Paino on tällä hetkellä sama kuin karsintakisojen lavapaino eli kaitpa sitä kiristymistä on tapahtunut.

Väsynyt kuikelo reenaa:)

Nyt, tällä hetkellä edessä on enää kaksi päivää, joiden jälkeen alkaa viimeistelyviikko ja sitä viikkoa odotan kuin hullu puuroa, kirjaimellisesti:)) Saan hiilaria ja sitä kautta saan myös elämäniloni takaisin, aikast kiva juttu!! Huomenna teen hauis-ojentajatreenin, joka on vihoviimeinen kova treeni ennen pääkisoja. Pentele, kun tuntuu hyvälle!