 |
| Bloggaaja hommissa. |
Kevytviikko on ohi. Kuten kerroin viime kirjoituksessa kevyen viikon aikana tulin painossani alas aika hurjaa vauhtia. Kaiken kaikkiaan ensimmäisten viiden viikon aikana kevenin 4,2 kiloa ja se on paljon se! Vessassa on saanut käydä enemmän kuin koskaan, nesteet poistuivat hyvin.
Raskasviikko
Nyt alkoi treenikierrossa ns. raskasviikko ja etukäteen mietinkin vaikuttaako tuo kropan keveneminen treenitehoihin tai jotain sellaista. Ensimmäisenä oli edessä jalat ja siinä tehdään sekä etu- että takareidet samalla kertaa eli treenikertoja tulee tälle viikolle neljä. Treeni alkaa etureisillä eli smith-kyykkyä, hack-kyykkyä, prässiä, etureisiojentajaa... Sitten on "takajalat" jossa takareisi koukistusta maaten, sjmv:a, lantionnostoa tangolla...
Smith-kyykky raskailla painoilla oli ensimmäinen liike ja siihen otin pudotussarjat niin pitkälle kun pystyin tekemään. Se mikä laittoi aina sarjoille lopun oli se, että syke paukutti niin korkealla, että leukaperiä veti ihan vimmatusti ja vatsassa kylmäsi, näkökenttä sumentui. Tuntui, että taju lähtee ja siksi en pystynyt jatkamaan riittävän nopeasti pudotuksen jälkeen, vaan oli pakko vetää happea ja laskea sykettä ennen kuin jatkoin. Tuo harmittaa, juuri tuon takia haluaisin, että aeroobinen kuntoni olisi parempi ja sietäisin paremmin maksimisykkeessä oloa. Tuolloin pystyisin vetämään sarjat tehokkaammin loppuun.
Hack-kyykyssä tein ennätyksen. Kuten olen aiemmin kertonutkin, opettelen vielä siinä oikeaa tekniikkaa ja haen vielä oikeita painojakin siihen. Jokatapauksessa tässä treenissä kulki! Mielestäni tekniikka oli ihan ok ja painoja laitoin reippaasti lisää. Päätin ennen ensimmäisen sarjan tekoa, että teen sen loppuun ja sillä selvä! Ja teinkin!
Mä luulen, että olin kropaltani nesteiden puolesta tosi kuiva, kun aloittelin treeniä. Otti nimittäin aika koville. Virtaa oli vaikka kuinka paljon ja motivaatiokin oli iloisen kova, mutta "koneisto" yski. Se hemmetin syke nousi kokoajan niin korkealle, että varmaankaan verenpaine ei ehtinyt perässä ja tuloksena oli se, että piti välillä ottaa happea istuen ja nojaillen milloin minnekin.
Maastaveto on mulle, pitkäraajaiselle ja selkäongelmaiselle ihmiselle aina haasteellinen liike. Olen vuosia taistellut sen kanssa ja eteneminen on ollut siinä rasittavan hidasta, välillä olen jopa luopunut toiveista siinä kehittymisessä. Tällä viikolla sain kuitenkin tangon liikkumaan ihmeellisen helposti, se vain kulki. Laitoin lisää rautaakin viimeiseen sarjaan ja meinasin hyppiä kattoon, kun sain senkin menemään hyvin. Pentele!! Nää on aina niitä onnistumisen kokemuksia, jotka palkitsee tätä työtä.
Kerron usein jalka- ja selkätreeneistäni. Syynä tähän on se, että ne on niitä kaikkein mieluisimpia treenejäni. Jos nyt jokin treeni pitää nimetä, joka ei niin mieleinen ole, niin se on ehdottomasti hauis- ja ojentajatreenit. Toki teen ne ihan niin kuin pitääkin, mutta en oikein nauti niistä. Se mikä niitä motivoi tekemään on tietenkin se, että lihaksikkaat käsivarret on vaan niin upean näköiset. Ja onhan siinä sekin puoli, että on ihan eritavalla voimaa tehdä asioita, kun on lihasta. Se helpottaa elämistä.
Paino
Painon putoaminen tasaantui raskaan viikon loppua kohden. Niin vähän ajattelinkin. Nyt ollaan taas tasanteella sen asian suhteen. Nyt, kun paino ei putoa, olo on voimallinen ja energinen. Jos minulla ei olisi valmentajaa, jonka kanssa voin keskustella ajatuksistani ja viirauksistani vapaasti, tekisin nyt varmasti virheen. Se virhe, jonka nyt tekisin olisi liika treenaaminen. Olo on nyt niin vahva ja hyvä, että monesti treenien aikana tulee ajatus, että voisin tehdä vähän extrasarjoja ja kovia vetoja vielä normaalin treenin päälle. Vähän tälläistä väläyttelinkin Matille viime käynnillä ja siihen en kyllä saanut kannustusta, joten annanpa sitten olla ja teen normaalit treenit niin kovaa kuin pystyn.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti