Parisuhde-dieetti

2013 matkalla Expoon (kummastakin näkee väsymyksen).

Dieettini alkoi siis marraskuun 24. päivä. Yksin en joutunut tälläkään kertaaa siihen lähtemään, vaan Jyrki aloitti sen myös ja syö likipitäen samoja määriä kuin minä, proteiinejä toki enemmän. Aamulenkkejä Jyrki ei myöskään tee. Siinäpä ne erot, muutoin ruokakipoissamme on samat määrät sapuskaa ja treenaamme yhdessä samat treenit salilla.

Ruuanvalmistaminen on helpompaa ja kaupassakäynnin osaa jo silmät kiinni, kauppalistat voi heittää nurkkaan. Ostoskärryyn tulee kuitenkin aina ne samat rahkat, raejuustot, mehukeitot, kanat, kasvikset.... Helpottavaa on myös elää ilman vapaansyönnin päiviä; eipähän tarvitse "vaivautua" miettimään mielihaluja, koska nythän niitä ei ole:) tai niitä ei ainakaan kuulostella.

Kyllähän me tuon viimeisen offin aikana nautimme sen verran paljon elämästä ja herkuista, ettei pikku rasvanpoistokuuri tee Jykällekään pahaa. Aikoinaan, kun lähdin ensimmäiselle dieetille, Jyrki lähti mukaan ja dieettasi tuolloin 10 ensimmäistä viikkoa kanssani. Se sujui kaikinpuolin hyvin ja siitä innostuneena Jyrki lähti myös seuraavalle vuoden 2013 kisadieetille mukaan. Tätä dieettiä hän halusi viedä edeltävää pidemmälle ja olikin mukana kokonaiset 13 viikkoa. Siihen se olikin sitten hyvä lopettaa, koska eipä sitä rasvaa enää oikeastaan ollutkaan. Sekin aika meni hyvin ja mies ei narissut tai kärsinyt tippaakaan.

Tämän meneillään olevan dieetin pituudeksi Jyrki on suunnitellut  saman 13 viikkoa. Vierestä olen seurannut miten hienosti kaikki ruoka-asiatkin sujuu, vaikka Jyrki tekee kolmivuorotyötä ja oikeastaan valtaosan yötyötä. Kaikki "ruuan lainaamiset" seuraavalta päivältä ym vuorotyöläisen outoudet, kulkevat luontevana osana arkea, olipa dieetti tai ei. Hatun noston paikka.

Itse koen hienona asiana sen, että toinen lähtee mukaan ihan kannustus mielessä. Olemme ajatelleet, että tuo 13 dieettiviikkoa Jyrkin kohdalla on hyvä, koska tuolloin oma diettaamiseni alkaa kiristymään ja viemään voimia. Silloin on kullanarvoista, että rinnalla ihminen, joka auttaa ja tsemppaa.

Kisahotellissa ruokia punnitsemassa.

Aika usein törmäämme kommentteihin siitä, miten parisuhde kestää kisadieetit saatikka sen, että molemmat on tiukalla dieetillä. Me emme ole huomanneet siinä yhtään mitään kummallista. Yleisesti monet luulevat, että nälkä tai matalilla hiilareilla oleminen tekee kiukkuiseksi, vihaiseksi. Niin minäkin silloin joskus kuvittelin, se ei pidä meidän kohdalla ainakaan paikkaansa. Jyrki ei edes tunne nälkää, ei tunne koskaan. Itse koen nälän väsymisenä ja vetäydyn omiin oloihin, olen hiljaisempi, ei muuta. Kiukuttelu veisi varmaankin liikaa vähäisiä energiavaroja, joten kai se kroppa on niin viisas, että se viestittää ennemmin olemaan hiljaa ja huilimaan.













Meidän tavallinenkin elämä on suurin piirtein tälläistä kuin nyt. Treenaamme paljon ja syömme terveellisesti eli ei kisadieetti juurikaan elämäämme muuta, ei ainakaan tässä vaiheessa vielä.

Toki sitten kisojen kynnyksellä alkaa tulla sellaisia asioita vastaan, jotka kuuluvat vain ja ainoastaan kisaamiseen ja tuolloin poiketaan rajustikin normaalista elämästämme. Tämä kaikki on ollut ainakin tähän mennessä hauskaa.

Jyrkille tulee paljon erinäistä tekemistä. Ruokahuolto ja kaikki siihen liittyvä on hänen harteillaan. Värien levitys ja kaikki huoltotoimet myös. Kisahotellissa Jyrki toimii myös yhdessä tärkeimmässä roolissa; pitää seuraa ja tappaa mun kanssa aikaa ja tietty tsemppaa tulevaan kisaan.

Alla olevassa kuvassa kisat on ohi! Tuossa tilanteessa tunnelmat on helpottuneet ja onnistuneen kisan jälkeen tuntee olevansa pilvissä.  Hieno periodi elämässä on päättynyt ja uusi ajanjakso alkaa. Yhdessä siihen on päästy, yksin se olisi taatusti ollut takkuisempaa. Dieetit, kisat ja kaikki niihin liittyvä on vain lähentänyt meitä ja olemme oppineet likipitäen lukemaan toistemme ajatuksia.

Voi että, me naurettiin dieetin ekana aamuna, kun "ihailtiin" ja puristeltiin toistemme läskejä. Voi olla, ettei ihan jokainen parisuhde kestäisi sellaisia kommentteja, joita heittelimme. Mittanauha viuhui, kun mittasimme vyötäröt, reidet ja lantiot. Tulokset laitettiin ylös allakkaan ja tietenkin piti vielä verrata edellisien dieettien aloittamispäivien tuloksiin. Ollaan molemmat kehitytty, hah, hah! Siis isompia ollaan ainakin...jos ei muuta, niin ainakin läskimpiä:))

Tämä dieetti osui joulun juhlakauden päälle, joten se tietenkin vaikutti joulun viettoon jonkin verran. Tämä asia luonnollisesti tiedettiin, mutta eipä se kyllä haitannut yhtään. Oikeastaan jälkikäteen, kun asiasta on puhuttu, kumpikin on kokenut menneen joulun positiivisena elämyksenä, emme jääneet yhtään mistään paitsi, päinvastoin, kokemus oli hyvä ja olo vain parani uudenvuoden juhlien jälkeen. Mietimme, miten paljon kaikkea turhaa moskaa sitä olisi työnnetty kurkusta alas, jos olisimme viettäneet juhlapyhät normaalisti. Tämä on ollut nyt suorastaan helpotus. Oikeastaan on harmi, että kaikkiin juhliin liittyy aina syöminen, eikä siinä mitään pahaa tietenkään ole, mutta tavallistahan on, että se syöminen menee aivan överiksi, useimmiten. Juhlapyhillä annetaan tavallaan lupa vetää sillä saralla kunnon ylilyönnit.

Uusi vuosi
Ihmiset tuntuvat tekevän monenlaisia uuden vuoden lupauksia. Itse en muista juurikaan niitä tehneeni ja sillä linjalla olen edelleen. Itselläni on sellainen periaate, että jos lupaan jotain pidän sen aivan taatusti, siihen ei tarvita uutta vuotta tai julkista vannomista. Tärkeää on se, että en lupaa mitään sellaista kenellekään (edes itselleni), jota en taatusti pysty pitämään. Se, että pysyn "ryhdissä" tulevan vuoden, ei vaadi uuden vuoden lupauksia, se vaatii henkistä selkärankaa. Täytyy olla luottamus itseensä ja omiin voimavaroihin. Ihminen, joka lupaa asioita, mutta ei pidä niitä, ei ole luotettava.