Pumppiviikko tammikuun tungoksessa

Näin tammikuun alussa saleilla on ruuhkaa ja niin on myös salilla, jossa itsekin käyn. Jonoa tuli vähän joka laitteelle, mutta hienosti niistä ruuhkista on selvitty. Kun kaikki joustaa ja laitteiden käyttöä jaetaan sulassa sovussa, homma toimii.

Yksi asia kyllä pistää pahasti silmään; jotenkin on vaikeaa ymmärtää, että ihmiset jättävät painot laitteisiin ja käsipainot ympäri salia, puhumattakaan muista välineistä. En ole ollut yhdelläkään salilla, jossa olisi joku ihmeen pikku saliapulainen, joka vie painot paikoilleen, kun treenaaja ei enää niitä tarvitse! Jos laitteeseen on jätetty painot,se on mielestäni merkki siitä, että siinä on jollain treeni kesken! Ei voi kuin ihmetellä miten on pokkaa siirtyä laitteelta toiselle, jättäen treenipainot paikoilleen.

Mun mielestä on tosi jees, että ihmiset innostuu treenaamisesta, vaikka sitten tammikuussa tai kesän jälkeen aikansa grillattuaan makkaroita, ei sillä ole väliä. Suurin osa varmaankin lopettaa uuden liikunnallisen elämän, kunhan on aikansa piiskannut itseään rangaistukseksi mässäilystä. Mutta aivan taatusti porukassa on  niitäkin ihmisiä, jotka hoksaavat, että eihän  se liikkuminen ole mikään rangaistus, pikemminkin se palkinto itselle, omalle kropalle ja hyvinvoinnille. Sehän on itsestään välittämistä.

Olen huomannut, että moni uusi salille tulija aloittaa treenaamisen todella intensiivisesti ja isoilla painoilla. Yleensä tällä tyylillä aloittavat ihmiset lopettavat treenaamisen aika nopeasti. En tiedä onko siinä odotukset laitettu liian koviksi ja tuloksia odotetaan tapahtuvan nopeasti. Sitten kyllästytään jatkamaan, kun tuloksia ei ihan niin nopeasti tulekkaan. Tämä on siitä "tylsä" laji, että kehittyminen vie aikaa ja asiaan pitää todella paneutua, jos haluaa saada tuloksia.

Pumppiviikko
Tämä viikko on ns. pumppiviikko eli haetaan kunnon painetta lihaksiin pidemmillä sarjoilla ja lyhyemmillä palautuksilla kuin raskaalla viikolla ja käytetään supersarjoja aika paljon. Ihana ja haastava viikko!
Etureidet tuli otettua jälleen kerran erittäin huolellisesti. Pumppiviikon jalkatreeneistä olen tullut aina tosi kipeeksi ja se on merkki, että perille on mennyt. Tämän treenin loppuun tein rest pause tyylillä hack-kyykkyä, toistoja 50. Sen tarkoitus oli antaa shokkia jaloille ja shokkia se taisi olla koko homma! Tämän tyyppisiä shokkeja otan harvoin, mutta nyt oli hyvä aika ja mahdollisuus siihen.

Joo, se toimi erittäin hyvin! Treenin jälkeisenä iltana etureidet oli jäykät ja väsyneet, mutta seuraavan yön aikana niille tapahtui jotain ihan kamalaa!! Meinasin lentää nenilleni, kun aamulla nousin sängystä. Reisistä puuttui niin sanotusti "jarrut" ihan kokonaan. Jalat huojui kuin keitetty spagetti, ne ei taipuneet mihinkään ja kipu oli valtava. Menin portaat alakertaan pitäen kiinni kaksin käsin kaiteista, olisin mennyt ne mieluiten alas pyllylläni liukuen, mutta en päässyt kyykkyyn.

Kävely oli kaksi päivää sellaista leveäraiteista vaappumista, että ihan hävetti. Aamulenkeillä vauhti ei päätä huimannut ja oli oltava tarkka, että ehdin ennakoimaan kaikki tiellä eteen tulevat epätasaisuudet. Ilman ennakointia olisin ollut varmasti naamallani. Mielessäni kirosin, kun lenkillä minua huomattavasti vanhempi rouvas henkilö kipitti mun ohi niin notkeasti että! Teki mieli huutaa perään, että et sä noin vaan voi mennä urheilijan ohi:)) Ei ollut urheilullinen olo ollenkaan.

Olin kyllä oikeastaan aika tyytyväinenkin tilanteeseen. Kaikkien näiden treenivuosien jälkeen saan vielä lihakset näin kipeäksi. Voisi luulla etten ole ennen salilla käynytkään. Jotta saan jalat näin tohjoksi, siihen tarvitaan todella paljon päätä ja nyt se onnistui.

Poseerausta 

On tullut aika kaivaa "kisalenkkarit" kaapin perukoilta esiin ja alkaa treenaamaan poseerauksia.

Siitä se taas lähtee! Kisakausi alkaa aikataulillisesti pikkuhiljaa tiivistymään ja salitreenien ja aamuaeroobisten rinnalle tulee myös asento- ja kävelyharjoittelut kiinteänä osana. Pitäisi taas alkaa etsimään naisellisen ihanaa kävelytyyliä:)

Aion osallistua ainakin pariin kisoihin valmistaviin poserausharjoituksiin. Tavallisesti ne on Tampereella, Helsingissä tai Turussa eli kaukana Jyväskylästä. Matkustaminen vie luonnollisesti aikaa ja aika on jostain yritettävä vain järjestää, tiukkaa tekee kyllä.

Ensimmäinen poseharjoitus tuntui vähän hankalalta, on päässyt unohtumaan paljon asioita ja nyt niitä vain pitää taas herätellä. Kävely on vielä kaukana luonnikkaasta ja rennosta meiningistä:) Mutta jatketaan harjoituksia!